Ali Smith seuraa ihmisten kohtaamisia vuodenaikojen takaa – arviossa Syksy, Talvi, Kevät ja Kesä

02.01.2024
mde

Ulkoasu Anna-Mari Tenhunen. Teokset Eeva Karhu. Kuva: Tiina Nyrhinen  

KIRJAT | Ali Smithin kirjojen henkilöt etsivät itseään ja onneaan enemmän tai vähemmän aktiivisesti, hieman iästä ja terveydentilasta riippuen.

”Jokaisella henkilöllä on oma tapansa puhua ja tuottaa kieltä. Jokaisella tapahtumalla ja takautumalla on oma rytminsä.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Ali Smith: Syksy / Talvi / Kevät / Kesä

  • Alkuteokset 2016–2020.
  • Kosmos, 2022/2023.
  • Suomentanut Kristiina Drews.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
BookBeat Nextory Storytel

Olen usein miettinyt, miltä brittiläisestä kulttuuriväestä on mahtanut tuntua brexit-kansanäänestyksen jälkeen. Mitä he ovat miettineet maahanmuuttajakysymyksen muuttuessa maassa yhä akuutimmaksi? Raivostuttaako alahuoneen alatyylinen huutelu ja loanheitto? Onko akateemista työtä tekevien tutkijoiden ja opettajien taloudellinen tilanne ja henkinen liikkumatila Brittein saarilla yhtä ahdas kuin miltä se tuntuu Suomessa olevan? Millä tavalla maassa käsitellään historian vaiettuja, epämukavia vaiheita, kuten toisen maailmansodan aikana saksalaisille perustettujen internointileirien olemassaoloa?  

Neljän vuodenajan mukaan nimetty Ali Smithin teossarja antaa sekä suoria että ovelasti piilotettuja vastauksia näihin kysymyksiin. Hänen henkilönsä ovat eri ikäisiä, erilaisista elämäntilanteista mukaan kaapattuja persoonia, jotka etsivät itseään ja onneaan enemmän tai vähemmän aktiivisesti, hieman iästä ja terveydentilasta riippuen. Joka etsii luontokuvauksia, joutuu pettymään, sillä tämä taso on ohut ja melko kliseinen. Vuodenajat elävät enemmän ihmisten toiminnan mukana: syksyllä tutustutaan uuteen ihmiseen, talvella vietetään joulua suvun kesken, keväällä ollaan äärimmäisiä ja mietitään itsemurhaa ja kesällä petytään vuodenaikaan liittyviin valtaviin odotuksiin.   

Sarjan aloittava Syksy kiertyy koulutyttö Elisabethin ja naapurissa asuvan iäkkään homomiehen epätodennäköisen, mutta lopulta kestävän ja lämpimän ystävyyden ympärille. Daniel Gluckin kautta Smith pääsee käsittelemään maassa syntyneiden saksalaisten asemaa Britanniassa. Hän päätyy myös taidehistorioitsijan innolla esittelemään unohdetun naispuolisen pop-taiteilijan, vasta hiljattain kunnolla löydetyn Pauline Botyn teoksia ja elämäntarinaa. Kuvataiteen ja kirjallisuushistorian anekdootit toimivat muutenkin tiiviinä liimana Smithin henkilökuvausten lomassa. Barbara Hepworthin pienikokoinen, kaksiosainen kiviveistos on keskeinen juonenkuljettaja läpi kirjasarjan.  

Talven tarina vie meidät isoon vanhaan taloon, jossa sydäntalven kirkasta ja aurinkoista, “postmilleniaalisen ilmaston lämpenemiskauden jouluaattoaamua” viettää harhaisiin maailmoihinsa välillä uppoava Sophia. Epäonnistuneeksi luontokirjailijaksi itseään kutsuva poika Arthur on luvannut tulla jouluksi vierailulle monivuotisen tyttöystävänsä Charlotten kanssa, mutta Charlotten ja Artin välit ovat kaukana lämpimistä. Niinpä Art palkkaa kadulta mukaan nuoren naisen, paljon Artia sivistyneemmäksi osoittautuvan Luxin, joka on oppinut selviytymään tilanteessa kuin tilanteessa ja jonka tunneäly lopulta pelastaa riitaisan suvun joulun. Tarina sukeltaa monia pinnanalaisia virtauksia tunnustellen kohti monta vuotta toisilleen puhumatta olleiden sisarten, Sophian ja mielenosoituksissa viihtyvän kapinamielisen Iriksen kohtaamista.  

Keväässä isoja teemoja ovat merkityksettömyys ja merkittävyys, ihmisten väliset näkymättömät yhteydet ja pakolaisten karu osa Britanniassa. Elokuvaohjaaja Richard Lease suree kuollutta kollegaansa, käsikirjoittaja Paddya. Elokuvailmaisun uudistaminen ja taidekokemukset yhdistivät ystävyksiä, ja Richardin kautta Ali Smith pääseekin nostamaan valokiilaan seuraavan nykytaidesuosikkinsa, Tacita Deanin pilviä esittävät liitupiirrokset ja performanssin, jossa yritettiin pyydystää muovipussiin pilviä ja ilmaa. Ystävysten kommunikaatioon liittyy taidepostikorttien lähettäminen eri näyttelyistä ja matkakohteista. Yhteyden metaforaksi löytyy myös kirjailija Katherine Mansfieldin ja runoilija Rainer Maria Rilken elämään liittyvät postikortit, joista Richard oikeasti haluaisi tehdä elokuvan.  

Surun vallassa, meneillään olevan ohjausprojektinsa surkeuden todettuaan Richard on valmis asettelemaan itsensä pienen kaupungin asemalla matkustajavaunun alle kiskoille odottamaan junan lähtöä. Pelastavaksi enkeliksi löytyy pieni tyttö, Florence Smith. Tyttö, kuten kaimansa Nightingale Krimin sodan vankiloissa, on eräänlainen ihmeitä tekevä satuolento, Greta Thunbergia muistuttava hahmo, joka on vähän aiemmin astellut sisään ensin pahamaineiseen ilotaloon ja sitten saastaisessa kunnossa olevaan vastaanottokeskukseen. Tyttö on vapauttanut nuoret prostituoidut, estänyt paitsi Richardin, myös yhden säilöön otetun maahanmuuttajan itsemurhan, ja päässyt kaikkien turvajärjestelyjen ohi vastaanottokeskuksen johtajien puheille esittämään hankalia kysymyksiä.  

Vastaanottokeskuksien ilmapiiriä käsitellään kouluja käymättömän ”säilöönottovirkailija” Brittany Hallin kautta. Työssään Brittany on alkanut kovettua ja kyynistyä. Hän huomaa tiuskivansa asiakkaille pienistä inhimillisistä pyynnöistä, ”Miten kehtaat pyytää ylimääräistä peittoa?” Hän tietää, että teoriassa ”ketään ei pidetä säilössä loputtomiin, ja yksilön tilannetta arvioidaan säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa toiminnan laillisuus ja oikeasuhtaisuus”. Käytännössä ihmiset joutuvat viettämään vankiloita muistuttavissa olosuhteissa jopa vuosikausia. 

Ali Smith luo herkullisen kohtauksen, jossa Florence-tyttö ja kolme aikuista tungetaan pienen kahvila-pakun koppiin: koululainen, yksi luovan luokan edustaja, vastaanottokeskuksen työntekijä ja pakolaisia auttava nainen käyvät surrealistista kulttuurikeskustelua samalla kun tapahtumat etenevät kohti kliimaksia. Naisten tapaamisen jälkeen Richard saa elämälleen uutta voimaa ja uuden aiheen elokuvalleen. Hän rohkaistuu myös ottamaan yhteyttä aikuiseen tyttäreensä, jonka henkilöllisyys on lukijalle jo Syksystä tuttu.  

Erilaiset sukulaisuudet tuntuvat kiinnostavan Ali Smithiä loputtomasti, ja hän tarjoaakin monia oivalluksia pyöritellessään erilaisia sisaruussuhteita, isä-lapsi-suhteista ja puuttuvista isistä puhumattakaan. Kesässä murrosikäiset Sacha ja Robert edustavat tulevaisuutta: Sacha kohdistaa empatiaansa ja kirskulintutietämystään eräälle Hero-nimiselle pakolaiselle. Robert löytää rakkauden vanhempaan naiseen, mutta uskaltaa myös muilla tavoin ulos kuorestaan. Innostus avaruuteen, Einsteinin teorioihin ja neron elämänhistoriaan nostaa muuten hieman rasittavan hahmon kiinnostavuutta.  

* *

Sarjan neljännessä, Kesässä kohtaavat SyksynTalven ja mutkan kautta myös Kevään henkilöt. Joulukertomuksessa esitelty Art on palannut työkumppanuuteen Charlotten kanssa. Hän kantaa raskasta kangaskassia, jossa on nyt kuolleen äitinsä jäämistöstä löytynyt, Daniel Gluckille palautettavaksi määrätty pyöreä marmoripallo. Spontaanisti koko porukka – Art, Charlotte, murrosikäisten äiti Grace, Robert ja Sacha – lähtee palauttamaan Barbara Hepworthin teoksen osaa oikealle omistajalleen.  

Kuka muuten tiesi, että ihmisiä internoitiin Englannissa viime sodan aikana? murrosikäisten äiti Grace kysyy. Sana internet oli laukaissut 104-vuotiaan Danielin mielessä pitkän muistelun internointileiristä, jonne hän joutui poikasena isänsä kanssa. Leirit eivät olleet lomailua meri-ilmastossa, kuten jotkut paikalliset kuvittelivat. Kurjiin olosuhteisiin siirrettiin “strategisten alueiden ulkomaalaiset”, heidän “omaksi parhaakseen” tietenkin. Ascot, yläluokan suosimien laukkakisojen areena merkitsi tuon ajan saksalaisille elämää eläinten karsinoissa. He selittävät aidan toiselta puolelta tuijottaville englantilaisille, että eivät he ole natseja, vaan nimenomaan ihmisiä, jotka luulivat päässeensä natseja pakoon. Danielin isä oli kuusi vuotta internoituna ja oli loppuikänsä sairas mies.  

”Te toitte lapsen takaisin!” Daniel Gluck huokaisee helpottuneena Artille ja Charlottelle, kun Hepworthin kivi ojennetaan hänelle. Hänen tarinansa alkaa olla kasassa, kun vielä sisko Hannahille annetaan tilaa kertoa omaa tarinaansa.  

Summer tarkoittaa englannin kielessä paitsi kesää, myös rakennuksen seinä- tai kattopalkkia. Grace-äiti, muistellessa nuoruutensa näyttelijän uraa ja erästä lyhyttä ja kiihkeää suhdetta, tulee avanneeksi kesän luonteen parhaiten: kuinka me kaikista vuodenajoista kuormitamme odotuksillamme raskaimmin juuri kesän. Mutta kyllä kesä sen kestää, juuri siksi sen nimi on tuo kantava palkki, summer.  

Kaikki kiertyy Kesässä ympäri ja yhtyy uudella tavalla kokonaisuudeksi, kun liian myöhään rakkauteensa herännyt, Artin uuden rakkauden jälkeen yksin jäänyt Charlotte nostaa vihdoin päänsä tyynystä pitkän masennuksen jälkeen. Hän asuu Iriksen kanssa isossa talossa Cornwallissa. Niin paljon kuin on puhuttu siitä, että ihminen saa nykyään valita oman perheensä, suvun puutetta ja lapsettomuutta Charlotte lopulta suree. Hänen kämppiksensä Iris on yli 80-vuotiaana yhä tomera; hamstraa vessapaperia kuten korona-ajan aikana oli tapana, ja avaa kotinsa ovet pakolaisille. Viimein vankiolosuhteissa viruneet pakolaiset pääsevät säilöönottokeskuksista, noista tämän ajan internointileireiltä, oikeaan kotiin.  

* *

Ali Smithin quadrilogian on suomentanut Kristiina Drews, ja sarja on nyt kokonaisuudessaan saatavilla ja luettavissa alusta loppuun. Vaikka en ole päässyt käsiksi alkuperäistekstiin, luotan Drewsiin kuin vuoreen: niin oivaltavaa, hauskaa ja hienoja nyansseja tarjoavaa kieltä on tässä kirjasarjassa suomalaisille lukijoille tarjolla. Jokaisella henkilöllä on oma tapansa puhua ja tuottaa kieltä. Jokaisella tapahtumalla ja takautumalla on oma rytminsä, ja Drews osaa poimia tuoreet ilmaisut oman Nyky-Suomemme somevirrasta ja vaihtaa kielen vanhahtavaksi tarpeen mukaan. Jos vitsin huipennus perustuu englanninkieliseen sanaleikkiin, Drews malttaa olla kääntämättä vitsiä huonommaksi ja luottaa lukijansa kielitaitoon.  

Skotlannin Invernessissä syntynyt Ali Smith (s. 1962) luetaan Britannian merkittävimpiin kirjailijoihin ja muun muassa Syksy on ollut ehdolla Booker-palkinnon saajaksi. Nykyajan moniulotteisten, pirstaleista elämäänsä elävien ihmisten kuvaajia tarvitaan. Ali Smithin seurassa vaikeilta ja ahdistavilta tuntuvat asiat saavat käsittelytavan, joka on yhtä aikaa viihdyttävä, mutta myös ajatuksia ja empatiaa herättävä.   

Tiina Nyrhinen  

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua