Kuva: Siltala Kustannus
KIRJAT | Helppolukuinen ja kansantajuinen tietokirja käsittelee jos nyt ei tulenarkaa niin ainakin mielipiteitä rajusti jakavaa aihetta. Teos perustuu Aleksi Huplin englanninkieliseen väitöskirjaan.
”Nykyistä päihdepolitiikkaa voi kritisoida monin tavoin, mutta pelkkä kritiikki ei Huplin mielestä riitä.”
ARVOSTELU
Aleksi Hupli: Älyä lääkkeistä ja päihteistä? Tajusteiden hyötykäyttö
- Siltala, 2024.
- 186 sivua.
Sana tajuste ei ole Aleksi Huplin keksimä, mutta kovin laajaan käyttöön se ei vielä ole levinnyt. Googlekin tulkitsee ”tajusteet” kirjoitusvirheeksi ja ystävällisesti näyttää tulokset haulla ”hajusteet”. Jos kuitenkin sinnikkäästi pysyy kannassaan, että haluaa tuloksia nimenomaan tajusteista, Google löytää niitä ”noin 173”.
Hupli päätyi suosimaan tajuste-sanaa, koska pitää sitä tarpeeksi neutraalina kuvaamaan molekyylijoukkoja, joilla on vaikutuksia ihmisen mieleen ja kehoon, ja toisaalta myös riittävän laaja-alaisena, koska sillä voi hyötykäytöstä puhuttaessa korvata niin sanat lääke ja huume kuin päihdekin.
Raja lääkkeen ja huumeen välillä on liikkunut ja liikkuu riippuen sosiaalihistoriallisesta kontekstista. Kahtiajako on lainopillinen eikä näin ollen suoraan kerro mitään aineiden farmakologisista vaikutuksista. Miten mikin aine vaikuttaa, riippuu ihmisen geneettisistä tekijöistä, annostuksesta, fyysisestä terveydestä, psyykkisestä tilasta, ympäristöstä, aiemmasta käytöstä ja yhteisvaikutuksesta muiden aineiden kanssa.
Ei ole tajustetta, joka tarjoaisi pelkkiä hyötyjä ilman mitään kielteisiä vaikutuksia. Kyse on aina hyötyjen ja haittojen tasapainottelusta. Niin kauan kuin huumeiksi luokiteltavat tajusteet ovat laittomia, niiden käyttöön sisältyy mahdollisten ei-toivottujen sivuvaikutusten lisäksi myös muita riskejä, koska kukaan ei valvo aineiden sisältöä ja puhtautta.
Lisätehoa metyylifenidaatista?
Useimmat ihmiset lienevät sitä mieltä, että sairautta tai neurologista epätyypillisyyttä saa hoitaa lääkkeillä. Mutta kuka on tarpeeksi sairas tarvitakseen lääkkeitä? Entä jos ei ole sairas ensinkään, mutta voisi saada lisätehoa jostakin lääkkeestä? Suuri osa ihmisistä saattaisi hyötyä esimerkiksi keskittymiskykyä parantavasta metyylifenidaatista.
”On vaikea määrittää missä raja sairauden ja terveyden välillä kulkee ja milloin on kyse niin sanotusta ihmisen normaalitilan tehostamisesta eli ’enhancementista’.”
Pitäisikö metyylifenidaatin käyttö sallia kaikille? Jos se sallittaisiin, tulisiko jollekulle sosiaalista painetta lääkitä itseään tai voisiko esimerkiksi työnantaja peräti painostaa työntekijää lääkkeen käyttöön erityistä keskittymistä vaativissa työtehtävissä? Olisiko tällaisen lääkkeen käyttö järkevää? Entä olisiko se reilua? Saisiko se osa porukasta, jolla ei ole neurologista poikkeavuutta, epäreilua etumatkaa? Olisivatko nämä ihmiset ”kognitiivisia huijareita”?
Aleksi Huplin mielestä kognitiivista tehostamista edistävien lääkkeiden pitäisi olla kaikkien aikuisten saatavilla ja vapaasti käytettävissä. Ihminen tehostaa itseään myös koulutuksen, hyvien terveystottumusten ja tietotekniikan avulla. Hupli esittää, että tajusteita voitaisiin tarkastella yhtenä tehostamiskeinona näiden rinnalla.
Toista näkökantaa edustavat ihmiset pelkäävät erilaisten tajusteiden korruptoivan ihmisen luonnollisuutta. Mutta yhtä lailla kuin terveyden ja sairauden välisen rajan myös luonnollisuuden määritteleminen on melkoisen vaikeaa. Yleispätevää määritelmää ei ole myöskään sille, millainen on ”normaali kognitio” eli ihmisen normaali tiedonkäsittely.
Lisää luovuutta kannabiksesta tai psilosybiinistä?
Ihmiset käyttävät kannabista hyvin erilaisista syistä. Sitä käytetään niin päihteenä ja lääkkeenä kuin tehostajanakin. Psykiatri Lester Grinspoonin mukaan kannabis voi stimuloida intellektuaalisesti auttamalla käyttäjäänsä rikkomaan käsitteellisiä rajoja, edistämällä assosiaatioiden soljuvuutta ja tehostamalla luovuutta.
Myös filosofi ja neurotieteilijä Sebastian Marincolo on nostanut kirjassaan esiin samansuuntaisia vaikutuksia. Hän on kertonut myös omia kokemuksiaan kannabiksen käytöstä, mikä on saanut jotkut kyseenalaistamaan tieteilijän ammattimaisuuden. Marincolo on kuitenkin esittänyt vasta-argumentin: ”Jos matkustat Tiibetiin, haluaisitko mukaasi oppaan, joka on vain lukenut muiden tekstejä kyseisestä maasta vai jonkun, joka on oikeasti viettänyt aikaa siellä ja tuntee tienoon?”
Kannabiksen käyttöön liittyvät tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia. Joka tapauksessa vahvan kannabiksen käyttäminen pitkään ja runsaasti ja erityisesti käytön aloittaminen murrosiässä voi vaikuttaa kognitioon haitallisesti.
Hupli toteaa kannabiksen käytön tehostajana vaativan lisätutkimuksia.
Psykedeelien, kuten LSD:n tai psilosybiinin. vaikutusta terveiden ihmisten kognitioon, esimerkiksi tarkkaavaisuuteen, muistiin ja päättelyyn, on toistaiseksi tutkittu varsin vähän. Psykedeelien on kuitenkin osoitettu olevan tajusteista vähiten haitallisia sekä käyttäjälle itselleen että yhteiskunnalle.
Tutkimuksissa haitallisimmaksi päihteeksi osoittautuu aina tajuste nimeltä alkoholi.
Kohti huumerauhaa?
Vaikka useimmilla ihmisillä on toiveena eri päihtymistapoihin liittyvien ongelmien vähentäminen, keinoista tähän päämäärään pääsemiseksi ollaan hyvin eri kannoilla. Hupli toivoo, että suomalaisessa päihdepolitiikassa siirryttäisiin kriminaalipolitiikasta sosiaalipolitiikkaan.
Vuonna 1971 Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon julisti sodan huumeita vastaan. Hupli ajattelee, että nyt saatamme olla vähitellen matkalla huumesodasta huumerauhaan, ”ja tämä rauhanprosessi tarvitsee niin yhteiskuntatieteellistä tutkimusta kuin yhteiskunnallista keskustelua”.
Huplin Älyä lääkkeistä ja päihteistä? -teos (Siltala, 2024) varmasti osaltaan auttaa pitämään keskustelua yllä.
Nykyistä päihdepolitiikkaa voi kritisoida monin tavoin, mutta pelkkä kritiikki ei Huplin mielestä riitä. Nykysysteemille on pystyttävä tarjoamaan tietoon perustuvia vaihtoehtoja.
Tietoa tässä teoksessa onkin runsaasti, ja kirjan lopussa on laaja lähdeluettelo, jonka avulla tietoa voi halutessaan etsiä lisää.
Kirjan kiitos-osuudessa Aleksi Hupli mainitsee viralliset ja epäviralliset kustannustoimittajat, jotka ovat auttaneet teoksen kielioppivirheiden raakkaamisessa ja ilmaisun hiomisessa. Mietin, millaista teksti on mahtanut aiemmin olla, koska pientä hiottavaa osui edelleen silmään vähän väliä. Aina toki jotakin jääkin, ja teksti on kaikesta huolimatta pääosin hyvinkin sujuvaa.
Lähes hauska kömmähdys löytyy sivulta 81, jossa Hupli kirjoittaa, että laillisen sääntelyn kautta psykedeelisten aineiden ”haittoja pystyttäisiin maksimoimaan ja hyötyjä minimoimaan paremmin”.
Lopetan tämän tekstini sitaatilla kirjasta:
”Ja iso kiitos myös sinulle, arvon lukijani, kun olet jaksanut tänne saakka, tajusteiden avulla tai ilman.”
Sari Harsu
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kaj Korkea-ahon Äitiä etsimässä on rento ja intensiivinen kuvaus miesparin matkasta vanhemmiksi
KIRJAT | Todellisiin tapahtumiin perustuva teos imaisee lukijan yhteiselle matkalle miesten kanssa. Finlandia-ehdokkaan kirjalliset ansiot ovat ilmeiset, ja Korkea-aho taitaa tarinankerronnan.
Miika Nousiainen osaa tehdä urheilukentän ympäri juoksemisestakin mielenkiintoista – arviossa Ratakierros
KIRJAT | Ratakierros on erittäin hauska kirja amatööriurheilijasta, joka kirjan lopussa on mahdollisesti jo melkein ammattilainen.
Nainen haluaa kuolla puuna – arviossa Nobelin kirjallisuuspalkinnolla palkitun Han Kangin Vegetaristi
KIRJAT | Han Kangin Booker-palkinnolla vuonna 2016 palkittu romaani kertoo naisesta, jonka kauheat unet pakottavat lopettamaan lihansyönnin.
Solidaarisuutta Ukrainalle – arvioitavana Aino Sutisen Ajattelen Ukrainaa koko ajan
SARJAKUVA | Dokumentaariseen sarjakuvaan erikoistunut Aino Sutinen on kirjannut ylös päiväkirjamaista pohdintaa Ukrainasta ja keskusteluja ystävien ja asiantuntijoiden kanssa.
