Aika siskokultia – arviossa Olli Bäckströmin tietokirja Suursodan unohdetut kasvot

Kuva: Gaudeamus

Böömin säätyjen paikallisesta kapinasta Habsburgien keisarillisia sijaishallitsijoita vastaan vuonna 1618 alkoi rähinä, joka taatusti ansaitsee suursodan tittelin. Suurelta osin uskonnollisista sytykkeistä liekkiin lietsottu sota levisi kulovalkean tavoin kautta läntisen kristikunnan. Euroopan erittäin värikästä poliittista karttaa rusikoitiin uuteen uskoon vuonna 1638 solmittuun Westfalenin rauhaan saakka.

Sota sementoi katolisten ja protestanttien välisen jaon, mutta osanottajien motiivit olivat vuosikymmenien mittaan monet. Mistä syystä, missä ja millaisella raivolla taisteltiin, se vaihteli suuresti. Veriset vuodet vaihtuivat välistä tapahtumaköyhiin. Saksanmaalla riehuivat nopeat ratsuväenosastot, mutta Alankomaissa juututtiin piirittämään kaupunkeja. Pohjois-Italiassa taisteltiin kylien herruudesta talo talolta ja huone huoneelta. Taalainmaalla hiihdettiin pitkin metsiä vihollista haeskellen.

Monimuotoista ja monella tapaa uudenaikaista sotaa seurasivat ikiaikaiset vitsaukset. Nälänhätä ja kulkutaudit tappoivat tuttuun tapaansa enemmän väkeä kuin kuulat konsanaan.

Vaikka välinpitämätön viikate niitti naiset, lapset ja vanhukset siinä missä asekuntoiset miehetkin, sota on historiankirjoituksessa tavattu rajata miesten elämänpiiriin kuuluvaksi. Voittoisat johtajat on nostettu suurmiehinä jalustalle. Taisteluita on tarkasteltu sodankäynnin ammattilaisten kartoille kaavailemien manööverien sarjana. Vasta viime aikoina on alettu kohdistaa katsetta sodan sumun sisään, muodossa marssivien ja kurassa rypevien yksilöiden kokemuksiin. Naiset ja lapsetkin ovat saaneet äänen modernien sotien toimijoina ja kokijoina.

”Kolmikymmenvuotisen sodan historiankirjoituksessa on kuitenkin yhä naisten kokoinen aukko”, kirjoittaa historiantutkija Olli Bäckström. Tätä reikää hän tilkitsee uudella tietokirjallaan Suursodan unohdetut kasvot – Naiset 30-vuotisessa sodassa (Gaudeamus, 2025).

Vielä 1600-luvulla liikkuvan kenttäarmeijan koostumuksesta jopa puolet, mutta vähintään viidesosa oli siviilejä. Varuskunnissa siviilien osuus oli kolmannes tai neljännes. Tässä joukossa eli paljon naisia. He olivat vaimoja, leskiä ja naimattomia, äitejä ja tyttäriä. Heidän harteillaan olivat lukuisat armeijan huoltoon liittyvät tehtävät pyykinpesusta ruuan ryöstelyyn. Jotkut olivat itsenäisiä yrittäjiä sukkien parsimisen alalla, jotkut toimivat prostituoituna. Usein naiset olivat monessa roolissa yhtä aikaa.

Joskus naiset taistelivat. Jotkut ottivat paikkansa rivissä mieheksi naamioituneena, mutta tavallisimmin nainen tarttui aseeseen, kun vihollinen tuli kotirapulle tai piiritti kaupunkia. Sotatoimiin saattoi osallistua myös vakoillen ja viestejä kuljettaen.

Taistelevia naisia löytyi kaikista yhteiskunnan kerroksista, mutta sodankäynnin ja sotilasurakoinnin johtotehtäviin päässeet tai päätyneet naiset tulivat säätyhierarkian huipulta. Yläluokkaisten naisten suhteet olivat monesti tarpeen myös diplomatian alalla.

Taistelutantereiden ja niiden välillä liikkuvien armeijoiden jalkoihin jäivät kylät ja kaupungit, pellot ja puutarhat, ihmisten kodit ja nunnat luostareissaan. Naisille jaettiin usein uhrin osa. Monen kohtaloksi tuli pakolaisuus. Tässäkin roolissa päätös lähtemisestä oli monen tekijän summa, eikä pakolaisuus ollut yhteismitallista. Pakeneva kuningatar lapsineen voi odottaa majoittuvansa sukulaisten palatsiin. Yön selkään kyörätty köyhä vaimo suuntasi syrjäseudulle ja jäi luonnon armoille.

* *

Olli Bäckströmin tietokirja nostaa esiin naisten kokemukset ja käy läpi näiden moninaiset roolit suursodan melskeessä. Tiivistetyn kolmikymmenvuotisen sodan historian ja tutkimusta esittelevän johdannon jälkeen kirja on jaettu kolmeen päälukuun (Naisten toimijuus sodassa, Sodan naishallitsijat ja Naiset sodan uhreina), joiden alla jokainen kolmesta kontekstista käydään läpi kolmella historiantutkimuksellisella lähestymistavalla, jotka ovat toimijuus, rakenteet ja intersektionaalisuus.

Aikalaislähteet muodostavat lehdistön virkaa toimittaneet pamfletit, uutiskronikat ja muut ajan painotuotteet, sota-artiklat sekä sodankäynnin taitoa käsittelevä kirjallisuus, arkistoidut asiakirjat ja kirjeet, muistelmat ja päiväkirjat sekä fiktiiviset lähteet, kuten näytelmät, runot ja maalaukset.

Valtaosa aineistosta on miesten tuottamaa. Nainen tulee näkyväksi miehen tulkitsemana ja miehen antamassa roolissa, miehen kuvaan sijoittamana.

”Modernien sotien historia on voittopuolisesti miesten historiaa ja esimodernien sotien historia on lähes yksinomaan sitä”, kirjoittaa Bäckström. Tutkija käy johdannossa läpi naisia ja kolmikymmenvuotista sotaa käsittelevät teokset ja tieteelliset artikkelit. Listaus on hätkähdyttävän lyhyt ja riittää sellaisenaan alleviivaamaan käsillä olevan teoksen tärkeyttä, eikä pelkästään kyseessä olevan sodan kohdalla vaan yleisellä tasolla. Pitää ymmärtää, että sota ei koskaan rajaudu vain aseita kantavien miesten asiaksi.

Bäckström tekee tarkkaa työtä. Vakava teksti on lennokkaimmillaan sodan naishallitsijoita käsittelevässä osuudessa. Varmasti kruunupäistä on ruhtinaallisesti lähdemateriaalia tavan kansaan verrattuna, mutta luultavasti heidän kohtaloistaan on myös helpompi kirjoittaa kuin väkivallan kohteeksi joutuneista. Historiantutkijan tulee pitää kieli keskellä suuta tappoja ja raiskauksia jäsennellessään, vaikka aihe saattaisi houkutella puristamaan väkivallan ja erotiikan kansaanmeneviä mehuja.

Bäckström ei missään vaiheessa sorru tarinointiin. Oikean tietokirjailijan ote pitää, vaikka vastaan ratsastaisi ruotsalainen noitarykmentti.

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua