Kuva: SKS
KIRJAT | Suvi Kaipainen ja Annamari Saure ovat kirjoittaneet hilpeän kaikille kielifriikeille tai ylipäänsä kielen moninaisuudesta kiinnostuneille.
”Kieli ympäröi meidät syntymästä lähtien ja sillä kommunikoimme. Siksi on tärkeää, että osaamme kutakuinkin oikein käyttää kieltä.”
ARVOSTELU
Äimän käkenä
- Kirjoittaneet Suvi Kaipainen ja Annamari Saure.
- SKS, 2021.
- 158 sivua.
Äimä on kookas, erityisesti nahkaompeluun tarkoitettu neula, äimäneula. Jos ihminen on yllättyneen hölmistynyt, hän on äimän käkenä eli äimistynyt. Facebookin tai Twitterin, sähköpostin tai kirjeen viesteissä voi olla yllättäviä merkityseroja, jos vaikkapa välimerkkejä on käyttänyt väärin tai jakanut sanoja yllättäviin asentoihin vaikkapa tähän tapaan: ”Leena leipoo kaikki leivät ja possu munkit.” Hyvä, että leipojalla on kavereita, mutta luulen Leenan leipovan itse possumunkit!
Suvi Kaipainen ja Annamari Saure ovat kirjoittaneet hilpeän puuhakirjan Äimän käkenä (SKS, 2021) kaikille kielifriikeille tai ylipäänsä kielen moninaisuudesta kiinnostuneille. Kirjan luettuaan ei tarvitse enää olla kenenkään äimän käkenä, vaan lyhyen oppimäärän suoritettuaan iloisesti ja vapain sydämin käyttää äidinkieltä.
Kieli ympäröi meidät syntymästä lähtien ja sillä kommunikoimme. Siksi on tärkeää, että osaamme kutakuinkin oikein käyttää kieltä. Median tuottamassa tekstimassassa näkee usein tahattomia lipsahduksia, jotka kertovat joko käyttäjänsä kiireestä tai asiantuntemattomuudesta. Yksi pilkku voi muuttaa merkityksen aivan toiseksi: Armoa, ei Siperiaan kuin että Armoa ei, Siperiaan. Kaupan näyteikkunatekstitkin saattavat tahattomasti olla hullunkurisia tai jotkut ohjeet muuttuvat hetkessä sanajärjestyksellä päinvastaisiksi kuin oli tarkoitus.
Suomen kieli on rikas vokaaleista. Niinpä sanoja voi keksiä kokonaan ilman konsonantteja. Tekijät mainitsevat esimerkkinä hääyöaie, mutta vain mielikuvitus on rajana monille muille konsonantittomille sanoille. Yleensä sanat kielessämme koostuvat konsonantti-vokaali-konsonantti-vokaali vaikkapa lato, mela, musa. Konsonantit vaihtelevat kun sanoja taivutetaan ja ilmiötä kutsutaan astevaihteluksi.
Suomen kieli on kehittynyt esisuomalaisessa, kantasuomalaisessa ja suomen kielen erilliskehityksen vaiheessa. Kielemme vanhimpia omaperäisiä sanoja ovat mm. anoppi, emä, isä ja nato. Teoksessa on hauskoja tehtäviä, jotka ovat useimmiten helposti pääteltävissä, mutta jonkin verran tarvitaan myös kieliopillista tietoa. Luovuutta pääsee kokeilemaan sukunimistä verbejä laatimalla tai uudissanoja keksimällä. Yhdyssanojen muodostamista helpottaa valmiit sanaparit.
Kielessämme on paljon baltti- ja germaanilainoja, samoin myös slaavilaisia sekä ruotsista lainattuja. Tänä päivänä lainasanoja tulee lähinnä englannista. Suomen kielessä on varsin vapaa sanajärjestys, mutta sillä voi leikkiä ja luoda hauskoja mielleyhtymiä: ”Kuhmossa odotetaan suden ilmestymistä ase kourassa” tai ”Sairaaloille harkitaan oikeutta hoitaa väkisin kännissä olevia.” Sanajärjestys muuttaa asian toiseksi, sillä kukaan ei ole sutta nähnyt ase käpälissä.
Tämä teos sopii niin yksityiseen kielen opiskeluun, mutta käy myös illanistujaisissa hyvästä viihteestä. Nokkeluutta ja huumoria kehiin kielen parissa!
Risto Kormilainen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Miten rikolliseksi tullaan? Arviossa Nadja Sandhun tietokirja Rikosten juuret
KIRJAT | Nadia Sandhun Rikosten juuret tarkastelee rikollisuuden taustalla vaikuttavia syitä. Tietokirjasta näkee, että se on kokeneen toimittajan tekemä.
Bernhard Schlinkin Jälkeläisessä pohditaan tutuksi käyneitä teemoja: muistamista, menneisyyden taakkaa, tekemättä jääneitä valintoja
KIRJAT | Jälkeläinen kuvaa ihmiskohtaloita yhdistyneessä Saksassa, jossa ”meidän itäsaksalaisten on länsisaksalaisten seurassa paras jättää kaikki itäinen taaksemme”.
Neljäsataa vuotta sitten Skotlannin nummilla – arviossa Kaisa Viitalan Klaanin tulevaisuus
KIRJAT | Romaanin päähenkilön Agnesin kokemukset pohjautuvat kirjailija Kaisa Viitalan omiin kokemuksiin synnynnäistä luustohaurastumistautia sairastavana naisena.
Aallot lyövät ja tuovat muistoja – arviossa Maylis de Kerangalin Jälkimaininkeja
KIRJAT | Jälkimaininkeja-romaani vie matkalle lapsuuden Le Havreen. Maylis de Kerangal kirjoittaa tarinaan myös yhden hyvin olennaisen osan kaupungin historiaa.