Kuvat: Milka Alanen / Teos
KIRJAT | Anna Maria Mäki kuvaa Iiriksen kautta hyvin uskottavan tuntuisesti some-influenssereiden maailmaa.
”Lukijan on helppo samastua niin epätoivon kuin toivon hetkiin.”
ARVOSTELU

Anna Maria Mäki: Uudessa valossa
- Teos, 2024.
- 348 sivua.
Äiti-suhteesta on kirjoitettu lukemattomia kirjoja. Anna Maria Mäen Uudessa valossa (Teos 2024) on yksi joukossa, mutta kuitenkin virkistävän monipuolinen poikkeus.
Mäen päähenkilö Iiris tuo kirjaan myös somemaailman – niin hyvässä kuin pahassa.
Iiriksen äiti on kuollut odottamatta. Iiriskukka-blogia pitävä Iiris kipuilee oman elämänsä ja omien epäonnistumistensa kanssa niin, ettei jaksaisi huolehtia kuolemaa väistämättä seuraavista velvollisuuksista. Kun hän sitten vielä löytää äidin papereista tekstejä, jotka kertovat äidistä jotakin ihan muuta kuin tytär on koskaan tiennyt, tilinteon taakka tuntuu vieläkin tuskaisemmalta.
Iiriksen äiti on ollut menestynyt motivaatiopuhuja, tee-se-itse-menestyjä, joka on vaikuttanut innostavasti tuhansiin seuraajiin niin kotimaassa kuin ulkomailla. Iiris kokee, että äiti on kannustanut kaikkia muita kuin häntä itseään. Edes Ilari-veli ei ymmärrä Iiriksen katkeroitunutta suhdetta äitiin.
Iiriksen on vaikea lukea äidin jättämiä tekstejä ja kohdata niihin sisältyviä salaisuuksia. Arvoitukset kuitenkin ratkeavat vähitellen ja samalla myös paniikkihäiriöistä kärsivä Iiris saa kiinni elämästään. Kyllä se gradukin vihdoin valmistuu.
* *
Anna Maria Mäki kuvaa Iiriksen kautta hyvin uskottavan tuntuisesti some-influenssereiden maailmaa. Tämä onnistuu mielestäni siitäkin huolimatta, että Mäki ei pyynnöstään huolimatta ollut saanut ketään todellista somevaikuttajaa kertomaan sivustoistaan, tavoitteistaan ja some-maailmasta. Ehkä tästä voi päätellä, että bloggaajilla ei juuri ole valmiutta tarkastella omaa työtään ainakaan kriittisesti, kuten ei Mäen kirjassa kuvaamissa tapaamisissakaan. Ainoa aidosti rehellinen näyttää olevan Iiris.
Iiris arvioi lopulta omaa positiivista hyvinvointisanomaansa uudelleen ja päätyy tekemään eroa entiseen. Hän julkaisee postauksen, joka karkottaa sekä suuren osan seuraajista että kaupalliset kumppanit. Iirikselle kuitenkin on tärkeää ymmärtää, että:
”hän oli hemmetti vieköön ollut upoksissa puhtaanvalkeaan höttöön, joka lupasi makealla äänellä ikuisen elämän, mutta mitä se antoi: tunteen siitä, että olet paska luuseri epäonnistuja, kun et vimmatusta yrittämisestä huolimatta osaa voida hyvin.”
* *
Anna Maria Mäen kirja Uudessa valossa on Iiriksen kirja, mutta samalla se on myös äiti-Helenan kirja. Mäki käy läpi kummankin kehityksen ja kasvun omaksi itsekseen. Äiti maksaa kehityksestä ihmissuhteissaan kovan hinnan, mutta Iiris päinvastoin löytää myös suhteet läheisiinsä.
Kirja kuvaa Iiriksen tuntoja niin, että lukijan on helppo samaistua niin epätoivon kuin toivon hetkiin.
Marjatta Honkasalo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.







