Kuvat: Enostone / Kari Petäjä
KIRJAT | Nolo Suomen historia on kokoelma outoja, huvittavia ja osin nolojakin, mutta myös kunnioitettavia tapahtumia ja sattumuksia, jotka liittyvät suomalaisten ja Suomen historiaan.
”Kun on Nolon Suomen historian lukenut, voipi kysyä, mikä se on.”
ARVOSTELU
Asmo Koste: Nolo Suomen historia – eli kun kaikki ei mene putkeen
- Enostone, 2025.
- 292 sivua.
Asmo Koste on kirjailija, suomentaja sekä kustannusosakeyhtiö Nastamuumion kustantaja. Koste on aikaisemmin julkaissut kokoelman Oletko kuullut viimeisen? (2016, Aula & Co), joka sisältää yllättäviä tietoja historian viimeisistä asioista. Kirja sopii siis trivian ystäville. Ja siinähän se löytyi lajityyppi Kosten uusimmallekin kokoelmalle: trivia. Varmaan Trivial Pursuit -pelin ystävät ottavat tämänkin kirjan riemuiten vastaan!
Nolo Suomen historia – eli kun kaikki ei mene putkeen -teoksen (Enostone, 2025) tarinat, fragmentit tai aikansa tarinat alkavat vuodesta 600 ja päättyvät uutiseen Nokian valitettavasta juomaveden pilaantumisvahingosta, ”noroviruksesta” vuodelta 2007.
Onneksi tämä arvostelu julkaistaan joulun jälkeen, joten ei tarvitse varoittaa ostamasta kirjaa lahjaksi isälle tai papalle. Olisivat nimittäin saattaneet pahoittaa mielensä jo kirjan kansikuvasta, jossa Mannerheim muka vahingossa partaa ajaessaan on sipaissut pois puolet viiksistään. Se olisi ollut nolo juttu ja tuskin tullut julkaistuksi marsalkkamme elinaikana saati sitten edes vilkkaimpina taistolaisvuosina. Kansikuva ei liity mitenkään kirjassa olevaan tarinaan Mannerheimista vuonna 1908, jolloin hän ei ollut marsalkkamme vaan venäläinen kenraali.
Kirjan lyhyet sattumukset, fragmentit ja triviaalit jutut on metaotsikoitu tapahtumavuotensa mukaan. Yli puolet tarinoista on vuosilta ennen sotia. Sodan ajalta voi nostaa esiin tarinan, joka ei todellakaan ole nolo vaan kunniakas: vuoden 1944 maaliskuussa tehty kaukopartiomiesten matka, josta partiomies Koivunen selvisi hengissä hiihdettyään yksin yli 400 kilometrin matkan 20–30 asteen pakkasessa! Muutoin sotavuodet sivuutetaan kirjassa aika lyhyesti.
Nolona ei voi pitää myöskään tarinaa Ohjus ja joulupukki vuodelta 1984 Inarista. Ymmärsivät matkailuihmiset tuoda Inarinjärven jäälle pudonneen Neuvostoliiton maaliohjuksen jäännöksiä ihailemaan joulupukin. Se vasta oli markkinointitemppu!
Teoksen lopussa on kronologinen luettelo tärkeimmistä kirjassa käytetyistä lähteistä.
Jukka Kallio
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elly Griffithsin uusi dekkarisarja tuo pakettiin tieteiselementin – arviossa Kuolema ei katso aikaa
KIRJAT | Elly Griffiths haastaa itseään aikakonepoliisien tekniikan parissa, mutta kerronta ja hahmot ovat taattua laatua.
Lupaava ensiromaani – arviossa Evelin Kaskin Hurmos
KIRJAT | Evelin Kask kirjoitti hauskan, mustan ja lakonisen huumorin sävyttämän kollaasin vallasta, yhteiskunnasta ja selviytymisestä.
Ester, teurastaja tihkuu sian ja ihmisen lihaa – arviossa Mariia Niskavaaran esikoisromaani
KIRJAT | Mariia Niskavaaran omaäänisessä teoksessa ihminen on eläin muiden joukossa. Kirja hengittää lihaa, lihaisuutta ja ruumiillisuutta.
Viestejä antiikin Rooman ytimestä – arviossa Vuodet valtiomiehenä ja Alaviitteitä Ciceron kirjeisiin
KIRJAT | Ciceron kirjeet ovat kuin onnettomuuteen osallisen todistajanlausunnot: värittyneitä mutta tapahtumien kokonaiskuvan rakentamisessa tärkeitä.