Sanmao (1943–1991). Kuva: Aula & Co
KIRJAT | On mielenkiintoista lukea Länsi-Saharan historiasta ja sitä alun perin asuttaneista sahraweista, mutta monet kirjailijan kuvauksista tuntuvat tänä päivänä melko tympeiltä.
”Sanmao ei filosofoi, kyseenalaista tai paheksu, vaikka kummasteleekin yhtä jos toista.”
ARVOSTELU
Sanmao: Tarinoita Saharasta
- Suomentanut Rauno Sainio.
- Aula & Co, 2023.
- 385 sivua.
Kustantamo Aula & Co tekee historiaa kustantaessaan jo vuonna 1976 ilmestyneen Tarinoita Saharasta -teoksen suomeksi. Tämä on nimittäin ensimmäinen koskaan kiinan kielestä suomennettu taiwanilainen kirja. Sen kirjoittaja on Kiinassa vuonna 1943 syntynyt ja sittemmin perheensä mukana Taiwaniin muuttanut Chen Mao-ping, paremmin tunnettu taitelijanimellään Sanmao.
Hän on ollut vuosikymmeniä hyvin luettu ja rakastettu kirjailija Aasiassa, mutta länsimaissa hän teoksiaan on käännetty ja julkaistu vasta viime vuosina.
Sanmao oli maailmankansalainen, seikkailija ja kulkuri, joka matkusti maasta toiseen ja vaihtoi työpaikkoja tarpeen mukaan. National Geographic-lehti oli istuttanut Sanmaon päähän ajatuksen Saharasta paikkana, missä autiomaa oli laaja, taivas korkea ja aurinko kuuma – ja sinne hän halusi. 1970-luvun alussa Sanmao asettui tulevan puolisonsa, espanjalaisen Josén kanssa Espanjan hallitseman Saharan pääkaupunkiin El Aaiúniin.
Sanmao alkoi merkitä muistiin kertomuksia elämästä aavikolla ja vuonna 1976 ilmestyi teos Tarinoita Saharasta. Aasiassa erityisesti nuoret naiset hurmaantuivat Sanmaosta, joka kulki omia teitään välittämättä normeista, piti unelmistaan kiinni ja teki, mitä halusi. Ja mikä ihme: Sanmao oli naimisissa miehen kanssa, joka antoi hänen olla sellainen kuin oli. Sanmao avasi ovia maailmaan, joka oli harvoille avoin.
Sanmao kertoo sekä arkipäiväisistä että erikoisista tapahtumista, kuvailee ympäristöään elävästi, ilmaisee railakkaasti mielipiteitä kohtaamistaan ihmisistä ja asioista. Hän ei filosofoi, kyseenalaista tai paheksu, vaikka kummasteleekin yhtä jos toista.
20 tarinan romaani
Tarinoita Saharasta on epäilemättä tarjonnut aivan uudenlaisia näkymiä ja kokemuksia erityisesti nuorille naisille Aasiassa. Tämän päivän lukijalle, ainakin täällä Pohjolassa, kokemus saattaa jäädä haaleaksi.
On mielenkiintoista lukea Länsi-Saharan historiasta ja sitä alun perin asuttaneista sahraweista, mutta monet kirjailijan kuvauksista tuntuvat tänä päivänä melko tympeiltä.
Sanmao ihmettelee esimerkiksi miksi naiset mieluummin hankkivat rahaa prostituutiolla kuin siivoojina samaan aikaan, kun hän itse tekee asioita etupäässä huvikseen ja José raataa kahta vuoroa työssään pariskunnan rahapulan helpottamiseksi. Sahraweja Sanmao kuvaa likaisiksi, haiseviksi ja sivistymättömiksi – mutta poikkeuksiakin toki oli.
Romaani koostuu 20 tarinasta, jotka eivät ole kronologisessa järjestyksessä. Loppua kohden taso nousee ja viimeinen tarina on riipaiseva – sen jälkeen saattoi melkein unohtaa, että välillä usko tekstiin oli loppua ja teos jäädä kesken.
Suomentaja Rauno Sainio on tehnyt hienon urakan kääntäessään teoksen. Jälkisanoissaan hän kertoo, miten joutui opiskelemaan myös perinteisiä kiinalaisia kirjoitusmerkkejä voidakseen kääntää taiwanilaista kirjallisuutta, missä näitä merkkejä edelleen käytetään.
Sainion jälki on sujuvaa ja varmaa ja lukija/kuuntelija tuntee olevansa varmoissa käsissä. Hänen tapansa käyttää nykykielen ilmaisuja vuosikymmeniä vanhassa tekstissä tuo sisällön lähelle tätä päivää.
Sanmao koki monta raskasta menetystä elämässään. Vuonna 1991 hän teki itsemurhan 47-vuotiaana.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Tällainen elämä sattuu” – Jere Vartiaisen kokoelmassa ovat sosiaalisuuden konseptit sekaisin
KIRJAT | Joillakin Etäisyys, leikki -teoksen sivuilla on vain yksi säe, esimerkiksi se, jonka luin istuessani tamperelaisella terassilla seuranani vain lasi valkoviiniä ja tonnikalaleipä: ”mitä jos ei tarvitsisi aina olla ihan yksin?”
Veera Antsalon runoissa mekaniikkapojat palavat ja ruumiit käyvät yökerhossa – arviossa Nimettömästä
KIRJAT | Veera Antsalon runot voivat vaikuttaa pintapuolin helposti lähestyttäviltä, mutta tarkemmin luettuna ne nyrjäyttävät todellisuutta jatkuvasti uusiin muotteihin.
Piispoja ja vanhapiikoja – tutkijat hämmentävät varhaismodernin ajan henkilöhistoriaa
KIRJAT | Turkulaiset ja tamperelaiset historiantutkijat porautuvat varhaismodernin ajan henkilöhistoriaan ja kehittävät sen tutkimusmenetelmiä.
Eemeli Hakoköngäs kirjoitti kelpo tietokirjan Suomen työmarkkinahistorian eräästä avainvuosikymmenestä
KIRJAT | 1990-luvulle osui valtava määrä taloutta, työmarkkinoita ja koko yhteiskuntaa muuttaneita tapahtumia, joiden vaikutukset ulottuvat tähän päivään asti.