Ääniä painajaisten ajalta – arviossa Peter Englundin uutuuskirja Marraskuu 1942

Kuvat: Thron Ullberg / WSOY

Kun lokakuu vaihtui marraskuuksi vuonna 1942, näytti vahvasti siltä, että Saksan johtamat akselivaltojen armeijat jatkavat etenemistään kohti Siperiaa ja Keski-Aasiaa. Japanin sotavoimat etenivät pitkin Tyyntä valtamerta kohti Australiaa, ja lännessä kohti Intiaa. Pohjois-Afrikka oli miltei kokonaan Saksan ja sen liittolaisten hallussa. Saksalaiset sukellusveneet kylvivät kauhua Atlantilla. Moni oli sitä mieltä, että fasistiset voimat voittavat maailmansodaksi eskaloituneen sodan.

Seuraavan kuukauden aikana sodan suunta kuitenkin kääntyi. Australialaiset sotilaat valtasivat Kokodan kylän Papua-Uudessa-Guineassa ja alkoivat työntää japanilaisia edellään. Yhdysvaltain joukot nousivat maihin Guadalcanalilla lounaisella Tyynellämerellä ja vähitellen materiaalinen ylivoima alkoi kääntää meritaistelua liittoutuneille.

Erwin Rommelin johtamat italialais-saksalaiset joukot kärsivät rajun ja käänteentekevän tappion Egyptin El Alameinissa, ja huomasivat joutuneensa kahden tulen väliin, kun Yhdysvaltain ja Britannian joukot nousivat maihin useissa Pohjois-Afrikan satamissa.

Tästä reilun viikon kuluttua Stalingradiin rynnänneet saksalaisjoukot saivat huomata jääneensä Neuvostoliiton puna-armeijan piirittämäksi. Sota vaatisi vielä valtavasti ponnisteluja, mutta liittoutuneiden voitto alkoi näyttää mahdolliselta, jopa todennäköiseltä.

Ruotsalainen Peter Englund (s. 1957) on historiallisen tietokirjallisuuden pohjoismainen tähti, palkittu ja tunnustettu tieteentekijä sekä pitkäaikainen Ruotsin akatemian sihteeri ja jäsen. Akatemiasta Englund tosin erosi vuonna 2018 vastalauseena akatemian saamattomuudelle Ruotsin kulttuurieliittiä pahasti ryvettäneen #MeToo-skandaalin yhteydessä.

Kirjallisesta Pultava-debyytistään (suom. Art House 1989) lähtien Englund on liittynyt siihen historian popularisoimisen perinteeseen, jossa huomio siirtyy suurista linjoista kohti yksittäisiä ihmisiä, tapahtumien kokijoita, mikrohistoriaa.

Marraskuu 1942 (suom. Sirpa Hietanen; WSOY, 2022) on Englundin uusin teos. Siinä hän hyödyntää 39 yksittäisen ihmisen päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä ja muistiinpanoja yhden kuukauden ajalta, sijoittaa ne laajempaan historialliseen kehykseen ja luo siten uudenlaista, hyvin koskettavaa historiankirjoitusta, jota hän itse kutsuu kokeilevaksi.

Kirjan hahmogalleria on varsin kattava. Kertomuksia on sotilailta kaikilta rintamilta, mutta lisäksi äänen saavat monet naiset ympäri maailmaa. Mitä sota merkitsi korealaiselle Mun Okchulle, joka pakotettiin japanilaisten seksiorjaksi Burmaan? Mitä se merkitsi Danuta Fijalkowskalle tai Dorothy Robinsonille, perheenäideille Puolassa ja Long Islandilla Yhdysvalloissa?

Mukaan on päässyt vaiheita esimerkiksi Casablanca-elokuvan tuotannosta ja atomipommia kehittelevästä Manhattan-projektista. Nuori, Syvärin seudulla taisteleva Kurt West on kirjan ainoa suomalainen, ja ainoa, jonka merkinnät ovat Englundin omalla kielellä ruotsiksi.

Monet kohtaloista ovat uskomattomia, jotkut uskomattoman julmia ja kauhistuttavia. Monet kuitenkin muistavat merkitä muistiin myös onnellisuuden ja kauneuden hetket: saksalainen, Moskovan lähettyville joutunut Willy Peter Reese rakastaa hiljaisia aamunsarastuksia. Italialainen kuorma-autonkuljettaja Vittorio Vallicella huomaa naurun palanneen, kun hän kulkee ryhmänsä kanssa eksyksissä, ryöstelee panssarivaununraatoja ja istuu toveriensa kanssa nuotiolla keskellä joukkojensa kaoottista vetäytymistä jossain päin Libyaa.

* *

Historiankirjoitus on usein viileää tapahtumien kuvailua, ja joskus siihen joutuu mukaan jälkiviisautta. Englundin tavalla siihen tulee mukaan tunteita ja aisteja: pelkoja, toiveita, jyrinää, kyllästymistä – paljon kyllästymistä.

Amerikkalaiset ja japanilaiset pystyivät havaitsemaan toisensa hajun perusteella. On myös helppo uskoa, että korsuissa ja sukellusveneissä haisi. Neuvostoliittolainen sotakirjeenvaihtaja Vasili Grossman, yksi kirjan henkilöistä, kirjoitti miten Stalingradin savuisissa raunioissa löyhkäsi. Monet ikävöivät kotiin, joku taistelunnälkäinen rintamalle. Monia väsytti ja palelsi, useammilla oli nälkä. Kaikki janosivat tietoa sotapropagandan keskellä. Radiota kuunneltiin hengenmenetyksen uhalla. Esimiehiä vihattiin oikeastaan kaikilla rintamilla.

Englund osoittaa kirjallaan, että sota jo sinänsä on kauhistuttava ja kaoottinen tyranni, joka ulottaa otteensa paljon pidemmälle kuin missä varsinaiset taistelut ovat. Moni kirjan henkilöistä suree sitä, että on joutunut sodan aikana muuttumaan kylmemmäksi. Usea kuvaa joutuneensa minuudestaan niin etäälle, ettei ”löydä itseensä takaisin”. Toinen toistuva havainto on sattumanvaraisuus, ylevästi sanottuna ”sattuman geometria”, joka päättää kuka kuolee ja kuka jää.

Moni eloonjäänyt saa huomata ihmisyytensä kärsineen tai kadonneen. Vieraantuneisuus vaivaa monia. Kyse on myös jostain konkreettisemmasta: ihmiset joutuvat elämään peseytymättä, eivätkä ”näe omia kehojaan moneen kuukauteen”, kuten piiritetyssä Leningradissa elänyt Lidia Ginzburg kirjoittaa.

* *

Englund käyttää useasti runollista sanaparia ”moraalinen universumi”. Filosofiselta kuulostava käsite muistuttaa karman käsitettä, joka tunnetaan hindulaisuudesta. Tappaessa moraalinen universumi kutistuu, eikä se koskaan enää palaa. Sota pakottaa moraalin ja arvot muuttumaan, ja kun sota on saanut otteeseensa, ei karma enää puhdistu.

Jokin Peter Englundin sinänsä hienossa teoksessa kuitenkin hämää. Englundin henkilövalikoima tuntuu nimenomaan valikoidulta. Japanin laivaston luutnantti Tohichi Wakabayashi on ainoa, joka kirjan lehdillä edes vähän kuvaa vihaansa vastustajaa kohtaan. Ainoa täysin vastenmielinen hahmo on englantilainen fasisti ja loikkari John Amery, joka toimi natsien propagandistina.

Muuttuisiko teoksen sanoma, jos mukaan olisi valikoitunut avoimemmin sotaa haluavien henkilöiden muistelmia? Olisiko se jonkinlainen myönnytys niille barbaarisille voimille, jotka sodan aloittivat ja aiheuttivat?

Englund kuitenkin muistuttaa, että sota on suurten ristiriitojen ja epäloogisuuksien värittämä ilmiö. Monet palvelivat maataan, vaikka eivät allekirjoittaneet johtajiensa politiikkaa. Vankileirin vartijan myötätuntoinen ele saattoi riittää siihen, että vanki jaksoi seuraavaan päivään. Primo Levin sanoin, ”ihminen voi olla myötätuntoinen ja julma yhtä aikaa, vastoin kaikkea logiikkaa”.

Toiseen maailmansotaan johtanut politiikka perustui onttoihin ideoihin sankaruudesta ja ihmisryhmien keinotekoisesta hierarkiasta. Sen hintana monien tarkoituksena oli banaalisti kuolla ja tuhoutua jollain niistä tuhansista eri tavoista, joita sota koneistona luo, olipa sitten voittajien tai häviäjien puolella. Myös liittoutuneiden moraalinen universumi kutistui usein.

Henkiin jääneet ovat usein menehtyneille jopa kateellisia. Moskovalainen kuvataiteilija, saksalaisten vankileiriltä paennut ja partisaaniksi päätynyt Nikolai Obrynba kirjoitti: ”Ei olisi helppoa selvitä hengissä tästä helvetistä, mutta sata kertaa vaikeampaa olisi pysyä ihmisenä.”

Eloonjääneet kärsivät lähes poikkeuksetta syyllisyydestä (”Miksi minä jäin eloon, kun niin moni kaatui?”) tai murheellisesta välinpitämättömyydestä, kuten jo mainittu Willy Peter Reese, joka kirjoitti ensimmäisenä adventtina marraskuussa 1942:

”Kun monet kaipaavat kuolemista sodassa, täytyy sodan tulla.”

Kavahtakaamme tätä kaipuuta, viimeiseen asti.

* *

Jo Pultavassa Peter Englund todisti olevansa loistava kertoja. Hänen kappaleensa tempaavat lukijan mukaan kokemukseen. Historian kuvittajana Englundin menetelmä on eläytyminen ja samastuminen. Pultavan magneettiseen hurjuuteen Marraskuu 1942 ei ehkä yllä, toki aihe ja näkökulma ovat täysin erilaiset.

Sirpa Hietasen käännös on toimiva. Lukijan kannattaa huomata, että Englundin teos on toimitettu ainakin suomenkielisenä äänikirjana eri tavalla kuin painettu versio. Painettu versio etenee kronologisesti marraskuun alusta loppuun, kun taas äänikirjan luvut on järjestetty henkilön mukaan.

Aksu Piippo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua