Visa Koiso-Kanttilan ensi-iltaelokuvassa nuorisokoti on säilytyspaikka – arviossa Uhma

Kuva: Rabbit Films

Vilma on nuori tyttö, joka tietää mitä ainakaan ei tekisi elämässään juuri nyt: ei koulua eikä sääntöjä. Hän mokaa vähäisenkin mahdollisuuden saada elämän ideasta kiinni ja tulee sijoitetuksi nuorisokotiin. Sijaiskodissa, johon hänet on sijoitettu omasta kodistaan, hän ei pärjää.

Vilma asuu virallisesti uusioperheessä äidin, isäpuolen ja heidän yhteisen lapsensa kanssa. Vilmalla on ikävä isää, joka on kuollut. Tumma iho ei ole ongelma kotona eikä kaveripiirissä. Ongelmana ovat ihmisten yleinen välinpitämättömyys ja asioiden käsittelemisen vältteleminen.

Huumeet ovat Vilman lääke unohdukseen ja niiden vuoksi hän joutuukin nuorisokotiin, jossa asuu hänen lisäkseen  vain muutama poika ja yksi tyttö. Heitä kaikkia yritetään pitää järjestyksessä kurilla ja lääkkeillä. Porukassa lääkitään itseä myös omilla aineilla. Aina löytyy yksi diileri.

Nuorisokotia johtaa äkkiväärä vanhempi nainen, jonka metodeja ovat hillitystä sävystä nopeasti raivoon yltyvä puhe, uhkailu ja kaikenlaiset kiellot. Samalla tavalla toimivat hänen apumiehensä. Mukana työporukassa on myös nuori nainen, joka osaa katsoa nuoria ystävällisemmin.

* *

Heti alussa Vilma kohtaa väkivaltaa niin laitoksessa olevien poikien kuin henkilökunnan osalta. Henkilökunnan metodit ovat todella raakoja. Huutaminen on yleinen kommunikoinnin väline myös nuorten keskuudessa.

Vilma haluaa jotakin, paljon muuta, mutta ei osaa olla saadakseen sen ja päästäkseen kotiin. Äiti voisi ottaa hänet kotiin, mutta isäpuoli ei kestä elää Vilman kanssa saman katon alla.

Elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin, moniinkin. Tiedämme nämä säilytyspaikat, joissa nuorisoa yritetään opettaa ja opastaa aikuistumaan tähän vaikeakuvioiseen maailmaan.

Uhman kuvaamaa todellisuutta on hetkittäin vaikea katsoa, koska haluaa uskoa, että näissä paikoissa nuoria edes pyrittäisiin auttamaan. Elokuvan perusteella osa henkilökunnasta uskoo työssään väkivaltaan ja rasismiin. Edes fiktiossa he eivät saa ansionsa mukaan.

Kuva: Rabbit Films

* *

Uhma tuo mieleen kaikkien vuosikymmenten nuorisoelokuvat: Täältä tullaan elämä (1980), Sairaan kaunis maailma (1997), Koti-ikävä (2005). Näissä ja Uhman tarinassa erot ovat yhteiskunnan kannalta hyvin pieniä.

Ona Huczkowski antautuu täysillä Vilman rooliin. Komedian taitonsa hän on näyttänyt Mika Kaurismäen ohjaamassa elokuvassa Mielensäpahoittajan rakkaustarina (2024).

Kati Outinen esittää luontevasti äkkiväärää johtajaa, pukeutumista myöten harmaata ja ikävää ihmistä. Krisu-äidin lempeän ymmärtäjän roolissa on aina varma ja vivahteikas Emmi Parviainen. Opettaja Matti (Thomas Nilsson) yrittää olla kaveri, ymmärtäjä ja auttaja, mutta sitä eivät muut aikuiset salli.

Rajusta nuorisoporukasta jäävät mieleen Rikun esittäjä Joonatan Pekola, joka raivoaa omasta erilaisesta syystään, sekä Sami Sowe, jonka näyttelemä Ismael on toteamalla keskusteleva lempeä ja yksinäinen nuorimies.

Musiikilla on tässä elokuvassa merkitystä. Alkuperäismusiikin on säveltänyt Laura Naukkarinen (Lau Nau). Mukana on useita räppien alkuja, jotka on sanoittanut ja säveltänyt Maija Vilkkumaa ja tuottanut Aaro Koiso-Kanttila, joka on myös säveltänyt elokuvan EDM- ja hip hop-musiikin. Loppukohtauksen räppikappaleen esittää Ona Huczkowski ja lopputekstien aika kuultavan kappaleen Lau Nau.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua