Valvontayhteiskunnan viileä tekoälytuomari laskeskelee syyllisyysprosentteja Mercy-dystopiassa

Rebecca Ferguson on tuomari Maddox. Kuva: Amazon Content Services LLC

Onko ironista vai mitä, että tekoälytuomioistuimesta kertovan elokuvan Pohjois-Amerikan-levittäjiin kuuluu algoritmien varaan markkinoinnissaan nojaava ylikansallinen teknologiayhtiö Amazon?

Mercy-elokuvan kuvaamassa vuoden 2029 dystopiassa kansalaislevottomuuksia pidetään rikollisuutena, jonka hallitsemiseksi Los Angelesissa on otettu käyttöön ”Armo-oikeus”, jossa tekoäly on tuomari, valamiehistö ja pyöveli.

* *

Los Angelesin poliisilaitoksen droonitiimi ja kaupungin monien valvontakameroiden ja kaikille pakollisen kunnallisen pilvipalvelun data on armo-oikeuden käytössä, ja epäiltyä pidetään lähtökohtaisesti syyllisenä, ellei hän todista itse itseään puolessatoista tunnissa syyttömäksi. Mikäli syyllisyyden todennäköisyys on yli 92 prosenttia, seuraa kuolemanrangaistus.

Kyseessä on ”nopea oikeus, jota eivät byrokratia ja oikeudenkäyntien ruuhkautuminen hidasta”. Prosessiin kuuluu olennaisesti tunteiden eli elokuvan kielellä ”neurobiologisten reaktioiden” eliminointi. Vain faktoilla väitetään olevan todistusvoimaa.

* *

Sattuupa niin, että poliisilaitoksen rikosetsivä Chris Raven (Chris Pratt) joutuu epäillyksi vaimonsa murhasta. Hän on sopivasti toksinen maskuliini, joka tapaa saada raivokohtauksia.

Elokuva pitää katsojansa hyvän aikaa epätietoisena Ravenin mahdollisesta syyttömyydestä tai syyllisyydestä, sillä hänellä on muistihäiriöitä pidätystä edeltäneen juopottelun takia, eikä krapula muutenkaan auta terävöittämään ajatuksia.

* *

Suhteellisen moniaineksinen elokuva rinnastaa sci-fi-dystopian ja nykyhetken Yhdysvallat näyttäessään vilauksia sirpaloituneesta Amerikasta, jossa poliisi ei uskaltaudu menemään tiettyihin osiin kaupunkia ja asukkaat kapinoivat viranomaisia vastaan.

Elokuvan poliisit kuvataan täysin militarisoituneena iskujoukkona, jota kiinnostaa enemmän väkivalta kuin tapausten selvittely.

Tässä istuu, eikä muuta voi murhasta epäilty poliisi Chris Raven (Chris Pratt). Kuva: Amazon Content Services LLC

* *

Mercyä voi kuvata tyyppiesimerkiksi siitä, miten Hollywood sulauttaa menneiden menestyselokuvien juonikuvioita uuden populaarin hitin metsästyksessään.

Tässä osaset on noukittu dystopian osalta Steven Spielbergin Minority Reportista (2002). Vaimonsa murhasta epäillyn miehen ponnistelut todistaa itsensä syyttömäksi ovat melkein kuin katselisi Harrison Fordia hikoilemassa elokuvassa Takaa-ajettu (1993).

* *

Reaaliaikaisen tuntuinen Mercy on sen seuraamista, miten pääosaa latteasti esittävä Chris Pratt teloitusta odotellessaan ärjyy tuskaisena syyttömyyttään ja pyytää tekoälytuomari Maddoxia (Rebecca Ferguson) hakemaan valvontakamera- ja rikostutkintamateriaalia, joka saattaisi todistaa hänet syyttömäksi. Tämäkin paranoidin trillerin piirteitä dystopiaan yhdistelevä elokuva sanoo taas kerran sen, että virheettömiä järjestelmiä ei ole. Sen todistaminen itsensä täydelliseksi uskovalle tekoälylle on se isoin homma.

Kiinnostavinta elokuvassa on ns. screenlifen käyttö kerrontakeinona. Iso osa juonen tapahtumista kuvataan näyttökuvina: valvontakameroiden, kännyköiden tai sosiaalisen median videokuvina. Ohjaaja Timur Bekmambetov on screenlifen käytön edelläkävijä. Koska Mercyn päätapahtumat tulevat valkokankaalle ikään kuin toisen käden lähteistä ja koska päähenkilö etsivä Pratt on sidottuna tuoliin kuolemantuomiotaan odottamaan, se tekee hänestä toimijana passiivisen ja siten vähemmän kiinnostavan.

Näyttökuvien runsas käyttö heijastaa hyvin sitä, kuinka paljon aikaa elämästämme kuluu tietokoneiden, puhelimien ja muiden näyttöruutujen edessä. Ja onhan se elokuvana tylsää katsottavaa, koska kuka haluaisi mennä elokuvateatteriin katsomaan ukkoa, joka näyttöruutuja selailemalla etsiskelee totuutta itsestään. Tylsyyttä lisää sekin, miten elokuvan henkilöillä on tapana kerrata tapahtumia puheissaan, aivan kuin katsojien ei uskottaisi muistavan mitä he hetki sitten näkivät.

Valvontayhteiskunnan oleellinen osa on poliisin droonitiimin jäsen Jacqueline ”Jaq” Diallo (Kali Reis). Kuva: Amazon Content Services LLC

* *

Mercystä tekee vastenmielisen se, että se itse asiassa puolustelee tekoälyn käyttöä, vaikka repliikkien tasolla siinä ilmaistaan kahta erisuuntaista kantaa oikeudenkäyntien luovuttamisesta tekoälyn suoritettavaksi.

Yksi Ravenin poliisikollegoista puolustelee Armo-oikeuden käyttöä sillä, että ”saastojen on opittava pelkäämään”. Siihen Raven kuittaa, että oikeudenmukaisuuttahan pitäisi saada. Juuri näin Hollywood-elokuva tekee, kun se amerikkalaissanonnan mukaan sekä säästää kakun että syö sen.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua