Cell Max on uusi tulokas vihollisena. Kuva: Bird Studio / Shueisha
ELOKUVA | Akira Toriyaman luoma Dragon Ball on yksi Japanin pitkäikäisimpiä tarinamaailmoja. Dragon Ball Super: Super Hero -elokuva lataa paukut taistelukohtauksiin.
”Elokuvan viehätys franchisen faneille perustuu nostalgiaan ja tuttuun konseptiin, jota laajennetaan.”
ARVOSTELU
Dragon Ball Super: Super Hero
- Ohjaus: Tetsuro Kodama
- Käsikirjoitus ja alkuperäistarina: Akira Toriyama
- Suomen ensi-ilta: 19.8.2022
Red Ribbon Army on päässyt päsmäriksi ja kehittänyt uuden tekniikan taistelurobotteja, joiden luomisessa Dr. Hedon rooli on ollut tärkeä. Red Ribbon Army hakee kostoa Piccoloa ja Gohania vastaan. Robotit luotsataan hyökkäykseen ja Piccolo häviää taistelun. Mutta tulossa on vielä isompi hyökkäys, kun Cell Max päästetään irti ja Gohanin pikku tytär kidnapataan.
Akira Toriyaman luoma Dragon Ball on yksi Japanin pitkäikäisimpiä tarinamaailmoja. Toriyama aloitti Dragon Boy -mangalla vuonna 1983, ja seuraavana vuonna alkoi ilmestyä suositumpi jatko Dragon Ball. Sitä seurasivat monet muut, eikä Dragon Ball -maailma ole vielä valmis ja lopullinen.
Ensimmäinen Dragon Ball -animesarja pyöri Japanin televisiossa 1986–1989. Sen jälkeen tuli neljä muuta sarjaa, Dragon Ball Z, GT, Super ja Heroes. Sarjasta on tehty 20 teatterielokuvan pituista animea ja kolme näyttelijöin tehtyä elokuvaa. Dragon Ball -universumi on myynyt enemmän oheistuotteita kuin mikään muu anime-konsepti. Laaja ja eri alustoille laajeneva franchise on luonnollisesti hankala arvioida yksityisenä elokuvana, ja DB-faneille tämän animen tuominen elokuvateattereihin on luonnollisesti toivottu tapaus.
Animea käsikirjoitetaan tiimityöskentelynä. Akira Toriyama luo juonitarinat ja muu kirjoittajatiimi lisää dialogin ja yksityiskohdat. Lajityyppinä on fantasian, science-fictionin ja martial arts -genren hyybridisekoitus, josta ei puutu komediallisiakaan piirteitä. Tekniikaltaan elokuva on 2D-tietokoneanimaatio ja piirrosjälki on selkeästi karkeampaa kuin vaikkapa Ghibli-animaatioissa, mutta tämänkaltaisissa tv-animena ja mangana suosiota kasanneilla sarjoilla ei ole tarvettakaan kuluttaa aikaa ja rahaa liikkeen hienouteen tai taustakuvien lumoavaan kauneuteen, kuten Ghiblin ja Makoto Shinkain animaatioelokuvissa tehdään. Taistelukohtauksiin ladataan enemmän paukkuja, ja dynaaminen liike syvyyssuunnassa luonnehtii useita action-kohtauksia.
Dragon Ball Superin leffaevääksi toimitus suosittelee dominokeksejä. Kuva: Bird Studio / Shueisha
Elokuvan viehätys Dragon Ball -franchisen faneille perustuu nostalgiaan ja tuttuun konseptiin, jota laajennetaan. Fanikulttuuriin sisältyvät myös mukavat vitsit niin dialogissa kuin kuvien tasolla. Ne keventävät muuten kovaa vauhtia action-kohtausten kautta etenevän elokuvan tunnelmaa. Nörttipoikakamaahan tämä tietyllä tapaa on, mitä ilmentää myös naispäähenkilön esittäminen hieman bimbona joissakin kohtauksissa.
Dragon Ball Super: Super Heron oli tarkoitus aloittaa Japanin leffateattereissa huhtikuussa, mutta tuotantoyhtiö Toei Animationiin tehtiin cyberhyökkäys ja elokuva pääsi kankaille vasta kesäkuussa.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
