Tunisialaisten tyttöjen ja naisten elämää ennen ja jälkeen islamilaisen vallankumouksen – arviossa Neljä tytärtä

Kuva: Cinemanse

Neljä tytärtä on dokumentti neljästä sisaruksesta Gofranesta, Rahmasta, Tayssirista ja Eyasta sekä heidän äidistään Olfasta nykypäivän Tunisiassa. Äidin ja nuorempien tytärten kertomukset, hyvät ja huonot hetket elämästä, kuullaan dokumentissa heidän itse kertominaan. Välillä äitiä ja vanhempia tyttäriä esittävät näyttelijät.

Kaouther Ben Hanian elokuva kurkistaa maailmaan, joka on muuttunut monella tavalla vuodenvaihteen 2010–2011 jälkeen, jolloin länsimaistuneessa yhteiskunnassa tapahtui islamilainen vallankumous. Käy ilmi, että Tunisiassa on aina ollut islamilaisia käytäntöjä, avioliitoissa ja naisen asemaa koskevissa asioissa.

Samalla palataan nuoren äidin Olfan avioliiton hääyön tapahtumiin. Olfa on harrastanut painonnostoa, jotta pärjää miehelleen, mikäli tämä tekee jotain mitä Olfa ei halua.

Sukupuoliasioista puhutaan suoraan ja siitä, että rakkautta ei parisuhteessa ollut. Vuosien avioliiton jälkeen Olfa muuttaa tyttäriensä kanssa siskonsa luo, mikä tarkoittaa avioeroa.

Olfa rakastuu tapaamaansa mieheen ja tytöt saavat uuden ”isän”. Käy kuitenkin ilmi, että miehellä on ollut ongelmia, väkivaltaa ja huumeiden käyttöä, joista Olfa ei tiennyt. Tyttäret kertovat kaiken tapahtuneen äidilleen, joka ei ensin usko heitä. Hänen mielestään uusi mies on lempeä, romanttinen ja hauska. Lopulta mies kuitenkin palaa Olfan ilmiantamana vankilaan, mistä oli aikaisemmin karannut.

Tytöt käyvät koulua ja heillä on tavallisten teinien mielitekoja ja ongelmia, joita Olfa ei ymmärrä ollenkaan. Vanhemmilla tyttärillä on teini-iän taustaa saatananpalvojina ja punkkareina.

Olfa menee Libyaan töihin siivoamaan elättääkseen perheensä. Koulua käyvät tytöt huolehtivat itsestään ja toisistaan. Naapurit Tunisiassa ilmoittavat äidille erikoisista tapahtumista ja Olfa palaa laittamaan tytöt järjestykseen.

Vallankumouksen alkupäivinä kaikki kokeilevat torilla ilmaiseksi jaettavia hijabeja ja huiveja. Kaksi vanhinta tytärtä radikalisoituvat nopeasti. Dokumentti korvaa vanhimmat tyttäret kahdella näyttelijällä. Tarina kerrotaan puolittain fiktion kautta, mutta sen totuuden mukaisesti, jonka äiti ja nuoremmat tytöt tietävät.

Kuva: Cinemanse

Elokuvassa keskustellaan paljon. Olfa ja hänen tyttärensä Eya ja Tayssir ottavat kantaa ja pohdiskelevat menneitä ja tulevaa. Kielenkäyttö on roisia ja välillä todella rankkaa. Olfaa näyttelee pätkissä tunisialais-egyptiläinen näyttelijä Hend Sabri.

Tapahtumien dramatisointi auttaa selkeyttämään ja ymmärtämään asioita. Näemme tosielämän tapahtumia perheen elämästä, hyvässä ja pahassa. Aiheet ovat rankkoja ja välillä hymyillen kerrottuja tragedioita. Näemme toisaalta meille tuttuja kuvia ja kertomuksia, mutta tällä kertaa kulttuureista, joihin emme ole näitä asioita välttämättä yhdistäneet. Dokumentti onkin oivallinen tapa tutustua itselle vieraaseen kulttuuriin.

Elokuvan aikana Olfa saa tietää asioita, joita hänelle ei ole koskaan aikaisemmin kerrottu. Olfa on selvinnyt traumasta, mutta hän ei ole pyhä, sureva äiti. Hän on monimutkainen nainen, jonka tapa kohdella tyttäriään näyttää usein ankaralta, jopa loukkaavalta.

On kiehtovaa seurata, kuinka Olfa on vuorovaikutuksessa häntä näyttelevän näyttelijän kanssa ja kuinka Eya ja Tayssir luovat siteen heidän vanhempia sisaruksiaan näytteleviin naisiin.  Välillä äiti Olfaa näyttelevä Hend Sabri tekee äidistä lempeämmän ja pysähtyy esittämään tärkeitä kysymyksiä.

Neljä tytärtä palkittiin vuonna 2023 Cannesissa Golden Eye -palkinnolla. Harvoin on nähty dokumentissa näin avointa ja realistista kuvaa islamilaisesta maailmasta.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua