Ilmastotutkija Hannele Korhonen. Kuva: Ville Hakonen
ELOKUVA | Tuija Halttusen elokuvassa tieteelle omistautunut, kunnianhimoinen tutkija yrittää saada pilvet satamaan aavikolla ja kohtaa rahan ja vallan ristiriitaiset vaatimukset.
”Ohjaajan ja päähenkilön välinen luottamus näkyy intensiivisessä kuvauksessa. Elokuva on visuaalisesti kaunis ja kuljettaa hienosti tarinaa.”
ARVOSTELU
Näin pilvet kuolevat
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Tuija Halttunen
- Tuotanto: Niina Virtanen ja Pasi Hakkio, yhteistuottaja Ulrik Gutkin
- Ensi-ilta: 10.9.2021
Näin pilvet kuolevat on kiehtova elokuva tieteen maailmasta. Ohjaaja Tuija Halttusen käsikirjoittama dokumenttielokuva on kaikessa absurdiudessaan ajankohtainen.
Se havahduttaa katsojan ilmastokriisin keskellä tajuamaan, mitä ihminen maapallolla voi saada aikaan. Se herättää myös kysymyksen, voiko ihminen muuttaa luonnon omaa järjestelmää.
LUE: Tuija Halttusen haastattelu.
Elokuvan päähenkilö, ilmastotutkija Hannele Korhonen, on saanut 1,5 miljoonan dollarin apurahan tutkiakseen miten saada aikaiseksi sadetta rutikuivalle aavikolle. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Arabiemiraatteihin. Korhoselle tiede on intohimo ja tämä projekti on hänelle unelmien täyttymys. Hänen selkeä ja määrätietoinen pyrkimyksensä päämäärään on ihailtavaa; Hannele Korhonen on rohkea tiedenainen. Tutkimuksen kohde ei ole tavalliselle katsojalle järkeenkäypä, mutta silti mielenkiintoinen. Pilviä katsoo nyt aivan eri tavalla.
Korhosen uran huippusaavutus olisi siinä, kun sadetta syntyisi. Syntyykö sitä? Ja miten?
Elokuva kertoo enemmän kuitenkin arvoista, etiikasta, vallasta ja ihmisten tahdosta leikkiä Jumalaa. Kehystarina tapahtuu tieteen maailmassa.
Tiedemaailma tulee lähelle katsojaa seminaarien ja keskusteluiden kautta. Ilman ongelmia ei tutkimus etene. Voi vain kuvitella minkälaista byrokratiaa on tarvittu Arabiemiraattien lainsäädännön vuoksi.
Maskuliinisessa arabimaailmassa naisen asema on erilainen kuin kulttuurissa, jossa suurin osa suomalaisista on kasvanut. Hannele Korhonen on tieteen estradeilla kuin kotonaan vastatessaan kysymyksiin miesvoittoisissa tutkija- ja rahoitusseminaareissa. Hankkeen eteneminen viivästyy ja siitä pitää raportoida. Tuleeko sadetta ja koska?
Kuva: Niina Virtanen / Wacky Tie Films
Ohjaajan ja päähenkilön välinen luottamus näkyy intensiivisessä kuvauksessa. Elokuva on visuaalisesti kaunis ja kuljettaa hienosti tarinaa. Lähes runollinen kertojanääni tuo elokuvaan lempeän sävyn teoreettisen tieteen tekemisen rinnalle. Se myös kertoo ohjaajan näkökulman meidän valinnoistamme ja kunnianhimostamme – ja onko se oikein.
Elokuva on palkittu Locarnon elokuvafestivaaleilla Premio Zonta Club Locarno -palkinnolla, joka myönnetään yhteiskunnallista ja eettistä arvoa kantavalle elokuvalle. Tuomariston kommenteissa kehuttiin elokuvan poeettista lähestymistapaa, upeaa kuvausta ja leikkausta.
Irmeli Heliö
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Entisen nuorison elämä on juhlia, juopottelua ja toisen etsintää – arviossa Samppa Batalin Omenavarkaat
ELOKUVA | Samppa Batalin ohjaama elokuva on ajan todellisuuteen pyrkivä tarina yhdestä päivästä ja yöstä yli kolmekymppisten elämässä.
