Blu Hunt on Danielle Moonstar. Kuvat: 20th Century Studios
ELOKUVA | Marvel Comicsin samannimisiin sarjakuviin perustuva elokuva kertoo viidestä teini-ikäisestä mutantista, jotka ovat lukittuina syrjäiseen sairaalaan oppiakseen hallitsemaan mutanttivoimiaan. Tai niinhän heille alussa kerrotaan.
”Laimea sillisalaatti tekee murheelliseksi, kun aineksia olisi riittänyt muuhunkin.”
ARVOSTELU
The New Mutants
- Ohjaus: Josh Boone
- Käsikirjoitus: Josh Boone ja Knate Lee
- Näyttelijät: Maisie Williams, Anya Taylor-Joy, Charlie Heaton, Alice Braga, Henry Zaga, Blu Hunt
- Ensi-ilta: 4.9.2020
Jo pariin kertaan lykätty The New Mutants näki vihdoinkin teatterisalien pimeyden. Marvel Comicsin samannimisiin sarjakuviin perustuva elokuva kertoo viidestä teini-ikäisestä mutantista, jotka ovat lukittuina syrjäiseen sairaalaan oppiakseen hallitsemaan mutanttivoimiaan. Tai niinhän heille alussa kerrotaan.
Lähtöasetelma on kauhuelokuvamaisen suoraviivainen, vanha rakennus metsässä mystisine asukkaineen, ja kauhun suuntaan yritetään kurotella tasaiseen tahtiin muutenkin. Kokonaisuus kuitenkin päätyy tuttuun X-Menin henkeen rämpyttämään enemmänkin actionin sävelin turhia virittelemättä. Elokuvan oli tarkoitus olla jokseenkin itsenäinen osa X-Menin universumia, mutta mukana pysyminen vaatii skenen tuntemista vähintään siinä määrin, että hyväksyy omalaatuisen selityksen mutantti-termille.
The New Mutantsin piti saada ensiesityksensä jo vuonna 2018, mutta väliin tuli niin tuotannollisia mielenmuutoksia kuin pandemiaakin. Oikeastaan elokuvan olisi ehkä pitänyt ilmestyä vielä aikaisemmin – esimerkiksi 1990-luvulla, kun inklusiivisuus vielä oli edistyksen korkein muoto.
The New Mutantsia on jo kritisoitu muun muassa lähdemateriaalin valkopesusta sekä kohdasta, jossa Ilyana Rasputin (Anya Taylor-Joy) heittelee alkuperäisamerikkalaiselle Dani Moonstarille (Blu Hunt) raa’an rasistisia herjauksia. Näiden lisäksi elokuva onnistuu vielä flirttailemaan omituisesti niin monen turhan stereotypian kanssa, että se on näin suppealla henkilögallerialla jo saavutus. Tuskin moni muukaan 1980-luvun supersankaritarina on ikääntynyt ongelmattomasti, mutta niitä on ennenkin onnistuttu sovittamaan vapauksia ottaen. Ehkä siis vähintäänkin Sam Guthrien (Charlie Heaton) perheen köyhyyttä olisi voinut alleviivata jollakin muulla tavalla kuin antamalla tälle muistoesineeksi kivihiilimöykky?
Ei The New Mutants toki täysin ilman ansioita ole, se vain törsää ne todella nopeasti turhuuksiin. Hahmot jäävät koskettavista tarinoistaan huolimatta enimmäkseen ohuiksi ja etäisiksi – elokuvasta kertoo paljon se, että parhaiden kohtauksien aikana Huntin esittämä varsinainen keskushenkilö on tajuton. Stranger Thingsistä tuttu Heaton ja Game Of Thronesista kaikkien tietoisuuteen singahtanut Maisie Williams tekevät paljon vaikuttavampaa työtä, ja heille onkin järjestetty valkokangasaikaa reilulla kädellä.
The New Mutantsissa auotaan yllättävän lupaavalla otteella teinisankareille lajityypillisiä pelon voittamisen, ystävyyden ja seksuaalisuuden teemoja, jotka kuitenkin jäävät alaviitteiksi, kun vähintään yhtä käytettyjä kauhuelementtejä yritetään nostaa esiin hämmästyttävän huonosti siinä onnistuen. Tuloksena oleva laimea sillisalaatti tekee murheelliseksi, kun aineksia olisi riittänyt muuhunkin.
Miten sokkeloisesta sairaalasta omine hautausmaineen voikin saada näin yhdentekevän, traumoista niin kovin paperisia ja puoli-inhimillisistä vihollisista varsin epäkiinnostavia?
Elena Harju
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Peluri pelaa sysimustilla korteilla – arviossa Teemu Nikin ensi-iltaelokuva
ELOKUVA | Teemu Nikin huumori liippaa läheltä Aki Kaurismäen toteavaa tapaa havainnoida arkea ja sen halki retuuttavia ihmisiä.
Tragikomedia, jossa tavanomainen on merkityksellistä – arviossa ruotsalaiselokuva Andra akten
ELOKUVA | Vera Kiiskisen ja Anna Heinämaan käsikirjoitus ei kelvannut suomalaisille elokuvaohjaajille, mutta onneksi mahdollisuus löytyi länsinaapurista.
