Thatcherin hallitessa 1980-luvulla homoseksuaalit koettiin vaaraksi koululaisille – arviossa Blue Jean

Rosy McEwen. Kuva: Elävän kuvan keskus Elke ry

Jean (Rosy McEwen) on liikunnanopettajana valtion koulussa 1980-luvun Newcastlessa. Margaret Thatcher johtaa maata kovin ottein; ensin tulee talouselämä, sitten kultturi. Kuulostaako tutulta? Ollaan menossa kohti perinteisiä arvoja, ja opettajan kuuluminen sukupuolivähemmistöön on epäilyttävää.

Jean on nuori ja pysytellyt kaapissa. Hän käy juhlimassa kavereiden kanssa, mutta pitää huolen, ettei lähiympäristö tiedä hänestä kaikkea. Jeanilla on tyttöystävä Viv (Kerrie Hayes), joka puolestaan ei peittele seksuaallisuuttaan eikä pidä mielipiteitään salassa.

Kouluun tulee opiskelijaksi 15-vuotias Lois (Lucy Halliday), joka on oma itsensä ja osaa pelata joukkuepelejä. Hän käy salaa homobaarissa ja kohtaa siellä opettajansa. Jeanin varoituksista huolimatta Lois ei pysy kaukana baarista eikä ongelmista koulussa. Hän on oivallinen kiusattava muille tytöille

Jeanin ongelma ei ole homoseksuaalisuus, vaan että se koetaan ongelmana yhteiskunnassa ja hänen lähipiirissään. Hän ei kuuluu seksuaalisuutensa esitaistelijoihin vaan haluaa olla opettaja ja viihtyä ystäviensä kanssa omissa kuvioissaan. Hän on kokeillut menneisyydessä myös ”tavallista elämää”, mutta se ei ollut hänelle vaihtoehto.

Televisio on joka kodin sanoittaja; milloin valitaan kumppania parisuhteeseen Cilla Blackin avustuksella tai pääuutisena ovat Thatcherin uudet vaatimukset. Kysymys on lakipykälästä 28, jolla kiellettäisiin valtion koulujen opettajan kuuluminen sukupuolivähimmistöön. Ihmisoikeudet eivät koskeneet 1980-luvun Englannissa kaikkia.

Opettajanhuoneen tunnelmaa. Kuva: Elävän kuvan keskus Elke ry

Blue Jean on toteutettu melkein dokumentaariseen tyyliin. Päähenkilö ei ota suullisesti tai käyttäytymisellään selvästi kantaa seksuaalivähemmistöjen asemaan suuntaan tai toiseen. Ongelmien ja tapahtumien kulku kerrotaan raadollisesti, inhimillisesti ja realistisesti. Moraalilla ei lyödä eikä silitetä.

Tunnelmat ja elämä ovat elokuvassa oikeita ja osuvia, draama on henkilökohtaista. Vain yhdessäolo voi parantaa elämää, silloin kun se on lämmintä yhdessäoloa.

Jeanin tunnelmat ovat alakuloisia ja surullisia (blue) jo siksikin, että hän saa olla väärässä ja oikeassa, kuten aito ihminen. Hän tietää, ettei mikään muutu hetkessä, ei edes vuosikymmenissä.

Rosy McEwen pääroolissa on hiljainen ja vaikuttava. Kaikki tunnelmat välittyvät hänen kasvoiltaan. Räväkämmin puhuttelevien kasvojen tunteiden tulkkeina ovat Kerrie Hayes (Viv) ja Lucy Halliday (Lois).

Blue Jean on voittanut lukuisia palkintoja Venetsian elokuvajuhlilla ja British Independent Film Awards -gaalassa, ja se on myös parhaan esikoiselokuvan BAFTA-palkintoehdokas.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua