Rosy McEwen. Kuva: Elävän kuvan keskus Elke ry
ELOKUVA | Georgia Oakleyn esikoisohjaus tekee uskottavan muotokuvan naisesta, joka ei tiedä kenen joukoissa seisoo.
”Rosy McEwen pääroolissa on hiljainen ja vaikuttava.”
ARVOSTELU
Blue Jean
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Georgia Oakley
- Näyttelijät: Rosy McEwen, Kerrie Hayes, Lydia Page, Lucy Halliday
- Ensi-ilta: 29.12.2023
Jean (Rosy McEwen) on liikunnanopettajana valtion koulussa 1980-luvun Newcastlessa. Margaret Thatcher johtaa maata kovin ottein; ensin tulee talouselämä, sitten kultturi. Kuulostaako tutulta? Ollaan menossa kohti perinteisiä arvoja, ja opettajan kuuluminen sukupuolivähemmistöön on epäilyttävää.
Jean on nuori ja pysytellyt kaapissa. Hän käy juhlimassa kavereiden kanssa, mutta pitää huolen, ettei lähiympäristö tiedä hänestä kaikkea. Jeanilla on tyttöystävä Viv (Kerrie Hayes), joka puolestaan ei peittele seksuaallisuuttaan eikä pidä mielipiteitään salassa.
Kouluun tulee opiskelijaksi 15-vuotias Lois (Lucy Halliday), joka on oma itsensä ja osaa pelata joukkuepelejä. Hän käy salaa homobaarissa ja kohtaa siellä opettajansa. Jeanin varoituksista huolimatta Lois ei pysy kaukana baarista eikä ongelmista koulussa. Hän on oivallinen kiusattava muille tytöille
Jeanin ongelma ei ole homoseksuaalisuus, vaan että se koetaan ongelmana yhteiskunnassa ja hänen lähipiirissään. Hän ei kuuluu seksuaalisuutensa esitaistelijoihin vaan haluaa olla opettaja ja viihtyä ystäviensä kanssa omissa kuvioissaan. Hän on kokeillut menneisyydessä myös ”tavallista elämää”, mutta se ei ollut hänelle vaihtoehto.
Televisio on joka kodin sanoittaja; milloin valitaan kumppania parisuhteeseen Cilla Blackin avustuksella tai pääuutisena ovat Thatcherin uudet vaatimukset. Kysymys on lakipykälästä 28, jolla kiellettäisiin valtion koulujen opettajan kuuluminen sukupuolivähimmistöön. Ihmisoikeudet eivät koskeneet 1980-luvun Englannissa kaikkia.
Blue Jean on toteutettu melkein dokumentaariseen tyyliin. Päähenkilö ei ota suullisesti tai käyttäytymisellään selvästi kantaa seksuaalivähemmistöjen asemaan suuntaan tai toiseen. Ongelmien ja tapahtumien kulku kerrotaan raadollisesti, inhimillisesti ja realistisesti. Moraalilla ei lyödä eikä silitetä.
Tunnelmat ja elämä ovat elokuvassa oikeita ja osuvia, draama on henkilökohtaista. Vain yhdessäolo voi parantaa elämää, silloin kun se on lämmintä yhdessäoloa.
Jeanin tunnelmat ovat alakuloisia ja surullisia (blue) jo siksikin, että hän saa olla väärässä ja oikeassa, kuten aito ihminen. Hän tietää, ettei mikään muutu hetkessä, ei edes vuosikymmenissä.
Rosy McEwen pääroolissa on hiljainen ja vaikuttava. Kaikki tunnelmat välittyvät hänen kasvoiltaan. Räväkämmin puhuttelevien kasvojen tunteiden tulkkeina ovat Kerrie Hayes (Viv) ja Lucy Halliday (Lois).
Blue Jean on voittanut lukuisia palkintoja Venetsian elokuvajuhlilla ja British Independent Film Awards -gaalassa, ja se on myös parhaan esikoiselokuvan BAFTA-palkintoehdokas.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Entisen nuorison elämä on juhlia, juopottelua ja toisen etsintää – arviossa Samppa Batalin Omenavarkaat
ELOKUVA | Samppa Batalin ohjaama elokuva on ajan todellisuuteen pyrkivä tarina yhdestä päivästä ja yöstä yli kolmekymppisten elämässä.
Belfastin rääväsuut uhoavat miehitysvallaksi kokemiaan brittejä vastaan keskisormi tanassa – arviossa Kneecap
ELOKUVA | Irlannissa puhuttavaa iiriä voimakkaasti puolustava Kneecap on asiapitoisuudestaan huolimatta häröilevän hauskaa katsottavaa.
Draama ihmisistä, jotka ymmärretään väärin – arviossa Michael Francon Memory
ELOKUVA | Meksikolaisohjaajan elokuvassa ihmisten elämään vaikuttavat asiat, joihin he itse eivät ole voineet vaikuttaa.