Tästä leffaelämyksestä puuttuu vain haju – arviossa Piemonten tryffelinmetsästäjät

Kuvat: Cinema Mondo

Herkuista herkuin kasvaa syvällä tammien juurissa. Valkotryffelistä maksetaan vaikka 9 000 euroa kilolta, yleensä 4 000 – 5 000.

Poimijoille jää käteen 1 000 – 1 500 euroa per kilo.

Hinta nousee, kun haistellaan ja murikka vaihtaa omistajaa. Välittäjä saa osansa ja korkein trokari viekin saaliin ulkomaille, missä pyyhitään suupieliä jo ajatuksesta.

Michael Dweckin ja Gregory Kershaw’n dokumenttielokuva poimii vanhat tryffelinpoimijat kuin tryffelit metsän kätköistä.

Tarina ei viisaasti kerro, missä nämä maata ja koiriaan syvästi rakastavat melkein maahiset tarkkaan ottaen elävät, mutta helkutin hyväkuntoisia he ovat ikäisekseen.

Ihmekös, jos päivät ja välillä yötkin trampataan mäkisessä maastossa juurakoihin kompastellen ja ojien yli loikkien.

Kuva: Cinema Mondo

On Carlo, jota vaimo Maria ei hennoisi enää yön selkään päästää, mutta kun mies tietää että mentävä on. Ja koira myötää.

On Gianfranco, joka hakkaa kirjoituskonettaan viinilasi ja tupakka seuranaan ja laatii teesiä ahnetta maailmaa vastaan, joka myrkyttää koiratkin vallatakseen tryffeliapajat.

On Aurelio, jolle elämä on ollut täyttä yksin. Mutta nyt pitäisi vielä ajatella Birba-koiran tulevaisuutta.

* *

Piemonten tryffelinmetsästäjät on monta tarinaa sisäkkäin ja rinnakkain. Se on kertomus ikuisista peräkamarin miehistä, joilla on kivaa aarteenetsijöinä. Heille on siihen yhteisön täysi siunaus pappia ja virkavaltaa myöten.

Se on myös tarina ihmeellisestä luonnosta, jossa tammi, hajuaisti ja koira toimivat saumattomasti.

Ihmekös, että dokumentintekijä on ottanut välillä koiran näkökulman ja pistänyt gopron karvakuonon otsalle.

Tämä elokuva on myös tarina luonnonharvinaisuuksien kovasta kaupasta, jossa sieni muuttuu korkean tason statukseksi.

Pitää vain osata haistaa raha.

Kuva: Cinema Mondo

* *

Parasta sienitarinassa ovat italialaisukkelit, joiden tinkimätöntä elämänasennetta voi vain ihailla. Tai sitten naureskella heidän omintakeisuudelleen.

Menkää elokuviin, nyt kun pääsee. Tryffelimetsään ei kuitenkaan pääse kovin kauaa, sillä laatudokumenttien ajoaika teattereissa on vain viikkoja.

Tästä saatte taatusti hyvän mielen, pikamatkan saapasmaahan ja upeita äänimaisemia. Tässä äänityö on tehty viimeisen päälle, koiran kuorsausta myöten.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua