Saga Sarkolan kasvoista löytyy tuhat vivahdetta – arviossa ensi-iltaelokuva Veden vartija

Saga Sarkola. Kuva: Gabriela Urm / Bufo

Se nosti pintaan sen kylmän veden, jota ilman ihmisen elämä maapallolla on mahdotonta.

Jos ravinnoksi kelvolliset vesivarat ehtyvät, saastuvat ja muuttuvat jonkun terrorihallinnon aseeksi, ihminen on todella pulassa.

Kuivuuden seurauksena Afrikassa on ilmiö ollut tuttu jo vuosisatojen ajan. Ja me, makeiden laatuvesien äärellä ikämme eläneet, lorottelemme tätä nestemäistä kristallia huoletta vessasta alas.

* *

Teemestarin kirjassa päähenkilö Noria käy isänsä jalanjäljissä teemestariksi, veden rituaalista huolta kantavaksi tekijäksi.

Saara Saarela ohjaama elokuva Veden vartija alkaa, kun isä on kuollut ja jättänyt eristyksissä elävälle ja kontrolloidun veden yhteisölle salaisuuden. Norian on sitä kannettava.

Siitä tulee taakka, sillä kaikkihan terveytensä säilyttääkseen edes pullollisen puhdasta vettä päivässä haluavat. Ja mistä kummasta nuori teemestari sitä saa?

Ilja Rautsin käsikirjoitus oikoo ja vie alkuperäistarinaa uuteen maaliin. Se ei ole elokuvaversion ongelma.

Ongelma alkupuolella on rytmissä. Kuvakerronta on laahaava ja yleisilme niin harmaa, että kokonaisuus painuu horrokseen.

Vaikka kuinka vakuuttelen itseäni tarinan tärkeydestä, lokaatioiden Viron vanhat takapihat säilyvät eestiläisenä urbaanina perinnemaisemana enkä saa kiinni siitä, miten tämä näkymä voisi olla uutta ajanlaskua elävien ympäristö.

No, dystooppinen fiktio täytyy tietysti sijoittaa johonkin.

Noria (Saga Sarkola) koettaa auttaa ystävänsä Sanjan (Mimosa Willamo) tytärtä menehtymästä. Kuva: Kjell Lagerroos / Bufo

* *

Tunnin ja vartin kuluttua alkaa tapahtua. Ohjaus ja editointi saavat Bond-vaihteen päälle.

Orastavan rakkaustarinan, kapinan ja inhimillisen tragedian jälkeen seuraa pako paratiisiin tunturijärvelle.

Jotenkin tuntuu, että pitkäksi venyneen tuotantoprosessin aikana elokuva-aihiolle on tehty niin monta muutosta ja kokeilua, että ensi-illan lähestyessä mutkat on vedetty lopulta suoriksi ja viitosvaihde otettu viimeinkin käyttöön.

Minna Haapkylä täydentää elokuvan laadukkaan näyttelijäkaartin. Kuva: Gabriela Urm / Bufo

* *

Elokuvan näyttelijäntyö on laadukasta, tietysti, ovathan asialla Saga Sarkola, Mimosa Willamo, Pekka Strang, Lauri Tilkanen ja Minna Haapkylä.

Vitosen suora on niin tarkkaan harkittu, että rosoa ei ole. Sileyden ja suvereenisuuden yhdistelmä ei kuitenkaan aina takaa kiinnostavinta lopputulosta.

Veden vartijan kuvaus on Kjell Lagerroosin huipputarkkaa ja kauneuden harmaudestakin löytävää työtä.

Saga Sarkolan kasvoista löytyy tuhat vivahdetta, teemestarin rituaalissa veden käsittely niistä koskettavimpana.

Maanalaisen järven äärellä, turkoosin veden väreillessä, ollaan elämän lähteillä.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua