Rokkibändin paluu esiintymislavoille on tuskien taival – arviossa Petri Kotwican Comeback

Mikko Leppilampi ja Ville Myllyrinne. Kuva: Aurora Studios

Petri Kotwica on ohjannut viime vuosina muutamia tv-sarjoja, niitäkin harvakseltaan. Pitkiä elokuva hän on tehnyt vielä harvemmin. Edellinen elokuva, Henkesi edestä, sai ensi-iltansa vuonna 2015 ja sitä edellinen, Rat King, vuonna 2012. Syksyn tuore elokuva on musiikkipitoinen ja komediallinen draamaelokuva Comeback.

Tonyn (Mikko Leppilampi) bändi No Love Lost oli joskus huippusuosittu, mutta nyt sen kaikki jäsenet tekevät aivan oikeita töitä. Kunniallisen opettajan hommia tekevä Pete (Ville Myllyniemi) on jumiutunut kouluunsa, vaikka ei siellä kaikki niin auvoista ole. Tony on luuseri ja alkoholisti. Laulusolisti-lauluntekijällä, Katarinalla (Paula Vesala) on tytär Ellie (Anni Iikkanen), jota kasvattaa.

Tony saa vihiä, että Katarina olisi kirjoittanut uusia, toinen toistaan upeampia biisejä. Siitäkös Tony innostuu ja alkaa haaveilla bändin kasaamisesta uuden tulemisen toivossa. Hän etsii käsiinsä Peten ja saa vaivoin houkuteltua tämän takaisin messiin.

Uudet kappaleet olisivat tae menestyksekkääseen comebackiin. Katarinaa ei tosin näy, sillä hän on joutunut pahasti loukkaantuneena sairaalaan. Miesten täytyy luottaa Ellien sanaan. Yhdessä Tony ja Pete alkavat jahdata kätköissä olevia hittikappaleita. Se ei ole helppoa; siitä Ellie pitää huolen salaperäisellä tavalla.

* *

Elokuvassa on draivia vaikka muille jakaa. Vauhdikkaan, suorastaan hengästyttävän roolityön tekevä Mikko Leppilampi on elokuvan priimusmoottori. Hänessä on ihmeellisen raivoisaa energiaa, kun hän paneutuu kulahtaneen rokkarin nahkoihin. Leppilammen suoritus meinaa lyödä läpi niinkin rajusti, että se jopa vaivaannuttaa. Ville Myllyniemen Petellä, täydellisenä vastakohtana Tonylle, on täysi työ pidätellä kaverinsa hirmuista menoa.

Paula Vesalan rooliosuus on pieni mutta dramaturgisesti tärkeä. Nuori Anni Iikkanen on raikas ilmestys valkokankaalla. Comebackissa hän vakuuttaa teinityttönä, joka etsii identiteettiään.

Cameo-rooleissa nähdään muun muassa Eppu Normaalin Juha Torvinen ja Kotiteollisuuden Jouni Hynynen.

Paula Vesala ja Anni Iikkanen. Kuva: Aurora Studios

* *

Comeback tarjoaa menoa ja meininkiä koko kestonsa ajan. Meno on sellaista kuin vain voi kuvitella rokkareiden kovan elämän olevan – siis melko kliseistä. Petri Karralla ja Aleksi Bardylla lienee ollut hauskaa käsikirjoittaessaan tarinaa.

Elokuvaa varten sävelletystä score-musiikista vastaa Tuomas Kantelinen. Lisäksi elokuvassa kuullaan kontekstiin passaavaa muuta musiikkia.

Elokuvaa varten on kirjoitettu myös kaksi pääbiisiä: Diving Deep ja Enemmän ku eilen. Sanoituksista vastaa Risto Asikainen, joka on myös säveltänyt kappaleet yhdessä musiikin tuottajan Jonas Olssonin kanssa. Diving Deepin lauluosuudesta vastaa Noora Louhimo ja Enemmän ku eilen -kappaleen puolestaan Anni Iikkanen.

Musiikin kirjoittamiseen on osallistunut myös Kustaa Kantelinen (taiteilijanimi lähteiden mukaan). Hänen tekemiään ovat No Love Lost -bändin niin sanotut vanhat biisit, kuten Riverside Park, joka jää soimaan leffan lopputekstien aikana sen jälkeen, kun lopputekstit aloittava Diving Deep päättyy.

Paula Vesala laulaa vain akustisissa laulukohtauksia yhdessä Anni Iikkasen kanssa. Muissa kohtauksissa Vesalan lauluosuudet hoitaa playbackinä Battle Beastin laulajana tunnettu Noora Louhimo. Ratkaisua voi pitää outona, koska Vesala on mainio laulujen tulkitsija.

Marita Nyrhinen

* *

Kulttuurigaala lähestyy!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua