Ridley Scottin komeiden kuvien The Last Duel jää teennäiseksi naisasiadraamaksi, jossa miehet voittavat

Adam Driver ja Matt Damon. Kuva: 2021 Twentieth Century Studios

Kaavamaisimpiinkin töihinsä hän saa yleensä komeita kuvia. Taistelukohtausten kuvaajana Scottia varmaotteisempaa ei olekaan. Uutuudessaan, 1300-luvun Ranskassa käydystä viimeisestä keskiaikaisesta kaksintaistelusta kertovassa The Last Duel -elokuvassa Scott antaa tannerten tömistä, pellin kalista, luiden rusahdella ja veren suihkuta. Scott antaa kuvaajansa Dariusz Wolskin kiidättää kameraa hengästyttävän lähelle taistelijoiden yhteentörmäyksiä.

Keskiajan kirjallisuuteen perehtyneen professorin Eric Jagerin The Last Duel: A True Story of Trial by Combat in Medieval France -kirjaan perustuvan elokuvan päätapahtumat ovat tosia. Elokuvan ovat kirjoittaneet Matt Damon ja Ben Affleck, joiden edellinen yhteinen käsikirjoitus oli 25 vuoden takainen Good Will Hunting. He saivat käsikirjoituskumppanikseen naiskeskeisiä leffoja ohjanneen ja kirjoittaneen Nicole Holofcenerin.

* *

The Last Duel alkaa Pariisissa vuonna 1386 kaksintaistelukohtauksella, josta edetään takaumiin, jotka kertovat, miksi keskiaikaiset uroot tappelevat areenalla.

Kaikkiaan takaumia on kolme. On ritari Jean de Carrougesin ja hänen entisen ystävänsä, aseenkantaja Jacques Le Gris’n tarina sekä Carrougesin vaimon Marguerite de Thibouvillen tarina. Kolme tarinaa samoista tapahtumista, joita edeltää liki tunnin prologi; ilmankos elokuvalla on kestoa kaksi ja puoli tuntia.

Elokuvan kolmesta juonilangasta ensimmäisen vuoron saa Matt Damonin esittämän Jean de Carrougesin tarina. Hän näkee itsensä muita rohkeampana soturina, mutta onkin oikeasti äkkipikainen rehvastelija.

Kuvaajan osaava työskentely vie katsojan keskiaikaiselle kaksintaisteluareenalle. Kuva: 2021 Twentieth Century Studios

Elokuvan toista juonilankaa hallitsee Adam Driverin esittämä aseenkantaja Jacques Le Gris’n tarina. Hän pitää itseään vastustamattomana naistenmiehenä, joka uskoo olevansa taivaan lahja jokaiselle naiselle, jonka sisään tunkeutuu.

Jeanilla onkin monia avuja ystäväänsä ja raakimusmaiseen taistelutoveriinsa Jacquesiin verrattuna. Jean osaa lukea, kirjoittaa ja laskea sekä keskustella älykkäästi. Elokuvan viimeisen vuoron saa Jodie Comerin esittämä aatelisrouva Marguerite de Thibouville, De Carrougesin vaimo. Hän näkee molemmat miehet tekopyhinä pelleinä. Heidän lisäkseen merkittävä rooli on normandialaisella kreivillä ja lääninherralla Pierre de Alençonilla (Ben Affleck), johon molemmat ystävykset Jean ja Jacques ovat vasallisuhteessa. Hänen suosionsa tai mielipahansa painaa kuvatussa maailmassa niin paljon, että ystävyys kääntyy vihaksi lääninherran hetken oikusta.

* *

Kun Le Gris erään kerran tunkeutuu Jean-ystävänsä linnaan ja raiskaa tämän vaimon, elokuva muuttuu saman tien feministiseksi pamfletiksi naisen itsemääräämisoikeudesta ja miesten ylivallasta maailmassa. On jotensakin luotaantyöntävää katsella, kun elokuvan henkilöistä tulee käsinukkeja, jotka toistelevat paremmin Metoo-aikaan kuin keskiaikaan sopivia lauseita. Elokuva tulvahtaa täyteen tympeää alleviivaavuutta.

Jodie Comerin esittämän aatelisrouvan kunnia annetaan ratkaistavaksi kaksintaistelussa. Kuva: 2021 Twentieth Century Studios

Naisen väkisinmakaaminen oli keskiajallakin rikos, nimittäin omaisuusrikos, sillä naiset, oletettavasti jonkun vaimot, katsottiin miehen omaisuudeksi, jonka turmeleminen oli rangaistava teko. Tätä rikosta katkeriksi vihamiehiksi muuttuneet entiset ystävykset käyvät käräjöimään keskinäisellä kaksintaistelulla.

* *

Alkupuolellaan, vielä ennen varsinaiseen juonenkuljetukseensa ryhtymistä, elokuva vaikuttaa hetkittäin siltä, että se saattaisi tuoda keskiaikaisiin ritariseikkailuihin jonkin muun kuin myyttisen ritarilegendojen näkökulman, nimittäin rahan ja taloudellisten pakkojen. Elokuvassa on kohtaus, jossa mies perii ystävältään velkoja rikkaalle kreiville.

Katsomiskokemusta voivat häiritä kuvat pääosamiesten historiallisen hirvittävistä peruukeista. Komeat taistelukuvatkaan eivät pelasta The Last Duel -elokuvaa vajoamasta nopeasti unohdettavien draamojen joukkoon.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua