Kuva: Cinema Mondo
ELOKUVA | Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon napannut turkkilaiselokuva kertoo intellektuelli-taiteilijapariskunnasta, jonka maailma hajoaa.
”Elokuvan teema sopii useaan maahan, joissa ilmaisunvapautta pyritään rajoittamaan ja luovia ihmisiä häiriköimään.”
ARVOSTELU
Keltaiset kirjeet
- Ohjaus: İlker Çatak
- Pääosissa: Tansu Biçer, Özgü Namal, Leyla Smyrna Cabas
- Ensi-ilta: 4.9.2026
Nainen pelkistetyissä lavasteissa lausuu dramaattista tekstiä. Kun kamera etääntyy, paljastuu, että hän näyttelee kokeellisessa nykyteatteridraamassa, joka käsittelee symbolisesti yhteiskuntaa. Pääosassa on Derya, taitavaksi mainittu näyttelijä ja jonkinlainen teatteripiirien diiva. Näytelmä on hänen miehensä Azizin käsikirjoittama ja ohjaama. Azizin leipätyö on Ankaran yliopiston teatterilaitoksella.
Pariskunnan maailma maineensa vakiinnuttaneena intellektuelli-taiteilijapariskuntana hajoaa, kun tietty näytelmän yksityiskohta kiinnittää viranomaisten huomion; pian Aziz saa niin sanotun keltaisen kirjeen, mikä tarkoittaa irtisanomista. Pariskunta muuttaa teini-ikäisen tyttärensä Ezgin kanssa Azizin äidin nurkkiin Istanbuliin ja Aziz jatkaa poliittisen teatterin tekemistä.
* *
Turkkilais-saksalaisen elokuvaohjaajan İlker Çatakin aiempi elokuva Opettajainhuone (2023; lue arvio) tarkasteli väärinkäsityksiä ja ajojahtia saksalaisen koulun sisällä. Nyt ollaan Turkissa, tavallaan. Kuten elokuvassakin, ei Turkin tiukka mediasensuuri läpäisisi tätä elokuvaa, joten Keltaiset kirjeet on kuvattu kokonaan Saksassa.
Elokuvassa ilmoitetaan tekstiplanssilla selkeästi, että Berliini esittää Ankaraa ja Hampuri Istanbulia. Tunnelman luomisessa on käytetty hyväksi sivukatuja, öistä maisemaa ja lämpimän keltaista valaistusta, jolla luodaan eteläisemmän maan tuntu. Maisemasta puuttuvat vain Istanbulin kissat.
Kuva: Cinema Mondo
* *
Çatak kuvaa poliittisia paineita, joiden alla taiteiljat joutuvat toimimaan samaan aikaan kun pitäisi tienata elantokin. Niinpä vaimo Derya luopuu taiteellisesta kunnianhimostaan ja ottaa vastaan roolin saippuasarjassa, jota esittävä televisiokanava on tunnettu liberaalien ajojahdista. Aziz joutuu tienaamaan leipänsä taksikuskina ja tekemään teatteria harrastuksena. Tytärkään ei ole tyytyväinen jouduttuaan jättämään koulunsa ja ystävänsä.
Pääosanesittäjät ovat yhtä vankkoja ammattilaisia kuin tarinan sisälläkin ja luovat uskottavasti draamaa. Keltaiset kirjeet nappasi Berliinin elokuvafestivaalin pääpalkinnon. Ihan Opettajainhuoneen tasolle elokuva ei nouse, mutta sen teema sopii useaan maahan, joissa ilmaisunvapautta pyritään rajoittamaan ja luovia ihmisiä häiriköimään.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuusikymppiset ruotsalaiset matkustavat oliivitilalle – arviossa Matka Piemonteen
ELOKUVA | Aurinkoisesta ja lämpimästä Italiasta löytyy rakkautta mutta myös ongelmia ja yllätyksiä.
Other Mommy tekee tavanomaisesta tarinasta psykedeelisen painajaisen
ELOKUVA | Rob Savage tekee tavanomaisesta kauhutarinasta visuaalisesti voimakkaan ja yllätyksellisen elokuvakokemuksen.
Voimatonta tuohtumusta someyhtiön tietoisesta vihalla rahastamisesta – arviossa The Social Reckoning
ELOKUVA | Aaron Sorkinin elokuvasta on puhuttu kuudentoista vuoden takaisen The Social Networkin jatko-osana, mutta pikemminkin se on rinnakkaisteos.
Keittiössä oppii niin elämästä kuin tiskaamisesta – arviossa Anthony Bourdainin elämään pohjautuva Tony
ELOKUVA | Matt Johnsonin ohjaaman draamaelokuvan pääosassa nähdään uransa alkuvaiheessa oleva kaikentietävä nuori kokinalku.