Kuva: Cinema Mondo
ELOKUVA | Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon napannut turkkilaiselokuva kertoo intellektuelli-taiteilijapariskunnasta, jonka maailma hajoaa.
”Elokuvan teema sopii useaan maahan, joissa ilmaisunvapautta pyritään rajoittamaan ja luovia ihmisiä häiriköimään.”
ARVOSTELU
Keltaiset kirjeet
- Ohjaus: İlker Çatak
- Pääosissa: Tansu Biçer, Özgü Namal, Leyla Smyrna Cabas
- Ensi-ilta: 4.9.2026
Nainen pelkistetyissä lavasteissa lausuu dramaattista tekstiä. Kun kamera etääntyy, paljastuu, että hän näyttelee kokeellisessa nykyteatteridraamassa, joka käsittelee symbolisesti yhteiskuntaa. Pääosassa on Derya, taitavaksi mainittu näyttelijä ja jonkinlainen teatteripiirien diiva. Näytelmä on hänen miehensä Azizin käsikirjoittama ja ohjaama. Azizin leipätyö on Ankaran yliopiston teatterilaitoksella.
Pariskunnan maailma maineensa vakiinnuttaneena intellektuelli-taiteilijapariskuntana hajoaa, kun tietty näytelmän yksityiskohta kiinnittää viranomaisten huomion; pian Aziz saa niin sanotun keltaisen kirjeen, mikä tarkoittaa irtisanomista. Pariskunta muuttaa teini-ikäisen tyttärensä Ezgin kanssa Azizin äidin nurkkiin Istanbuliin ja Aziz jatkaa poliittisen teatterin tekemistä.
* *
Turkkilais-saksalaisen elokuvaohjaajan İlker Çatakin aiempi elokuva Opettajainhuone (2023; lue arvio) tarkasteli väärinkäsityksiä ja ajojahtia saksalaisen koulun sisällä. Nyt ollaan Turkissa, tavallaan. Kuten elokuvassakin, ei Turkin tiukka mediasensuuri läpäisisi tätä elokuvaa, joten Keltaiset kirjeet on kuvattu kokonaan Saksassa.
Elokuvassa ilmoitetaan tekstiplanssilla selkeästi, että Berliini esittää Ankaraa ja Hampuri Istanbulia. Tunnelman luomisessa on käytetty hyväksi sivukatuja, öistä maisemaa ja lämpimän keltaista valaistusta, jolla luodaan eteläisemmän maan tuntu. Maisemasta puuttuvat vain Istanbulin kissat.
Kuva: Cinema Mondo
* *
Çatak kuvaa poliittisia paineita, joiden alla taiteiljat joutuvat toimimaan samaan aikaan kun pitäisi tienata elantokin. Niinpä vaimo Derya luopuu taiteellisesta kunnianhimostaan ja ottaa vastaan roolin saippuasarjassa, jota esittävä televisiokanava on tunnettu liberaalien ajojahdista. Aziz joutuu tienaamaan leipänsä taksikuskina ja tekemään teatteria harrastuksena. Tytärkään ei ole tyytyväinen jouduttuaan jättämään koulunsa ja ystävänsä.
Pääosanesittäjät ovat yhtä vankkoja ammattilaisia kuin tarinan sisälläkin ja luovat uskottavasti draamaa. Keltaiset kirjeet nappasi Berliinin elokuvafestivaalin pääpalkinnon. Ihan Opettajainhuoneen tasolle elokuva ei nouse, mutta sen teema sopii useaan maahan, joissa ilmaisunvapautta pyritään rajoittamaan ja luovia ihmisiä häiriköimään.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Dokumentti käsittelee Purraa ja perussuomalaisia silkkihansikkain – arviossa Minä ja Riikka Purra
ELOKUVA | Liisa Akimofin juuri ensi-iltansa saanut dokumentti Minä ja Riikka Purra on perussuomalaisille ilmainen vaalimainos.
Hanna Bergholm tekee naiseuden tabuista näkyvää ja käsinkosketeltavaa kauhua – arviossa Yön lapsi
ELOKUVA | Seidi Haarlan tähdittämä ensi-iltaelokuva vie äitiyden pelot painajaismaisiin mittoihin. Mystinen ilmapiiri imaisee mukanaan.
Agentteja Santiagossa ja Pääsiäissaarilla vuonna 1973 – arviossa ensi-iltaelokuva Wild Horse Nine
ELOKUVA | Martin McDonaghin Wild Horse Nine on musta komedia ja poliittinen satiiri amerikkalaisten agenttien toimista Chilesssä Salvador Allenden hallinnon aikana.
1980-luvun vangitsevimpia eurooppalaisia elokuvia teki Krzysztof Kieślowski – arviossa Lyhyt elokuva rakkaudesta
ELOKUVA | Kieślowski oli käytännössä koko 1900-luvun loppupuolen merkittävin eurooppalaisohjaaja. Lyhyt elokuva rakkaudesta on helmi vuodelta 1988.