Pisteliäs Emma Thompson on parhaimmillaan tv-maailman kulisseihin sijoittuvassa Late Night -komediassa

Emma Thompson esittää Late Nightissa palkittua ja pitkäaikaista myöhäisillan puheohjelman juontajaa Katherine Newburya. Hänen ohjelmansa katsojaluvut ovat olleet laskussa jo pitkään, mutta Newbury on ollut haluton muuttamaan showtaan miellyttääkseen katsojien muuttuvaa makua.

Hän toimii mieluummin oman päänsä mukaan ja kutsuu haastateltavikseen tärkeinä pitämiään henkilöitä, joita joku muu voisi pitää kuivakoina ja tylsinä.

Tv-yhtiön rahavirtojen vartijat puolestaan haluaisivat ohjelmaan kuuluisia YouTube-tähtiä nuorenevan yleisön kiinnostuksen ylläpitämiseksi.

Newburyn on pakko petrata, jottei menetä työtään alapäähuumoria viljevälle klopille. Yksi toimenpide shown uudistamiseksi on palkata miehiseen kirjoittajatyöryhmään edes yksi nainen.

Katherine tuntuu pitävän itseään feministinä puheen tasolla, mutta ei selvästikään ole käyttänyt hankkimaansa vaikutusvaltaa muiden kuin itsensä hyväksi. Itse asiassa hän käyttää valta-asemaansa olemalla alaisilleen niin ikävä kuin pystyy ja jakelemalla potkuja pienestäkin virhelausunnosta.

Newburyn ohjelmaan palkataan pikimmiten nainen, ja tämä sattuu olemaan kirjoittajana suhteellisen kokematon Molly Patel (Mindy Kaling), joka on aiemmin viihdyttänyt lähinnä kollegoitaan tehtaalla keskusradion välityksellä.

On siis täysin selvää, että hänet palkataan sukupuolensa eikä ansioidensa perusteella, mikä tietenkin kismittää vanhaa kirjoittajaryhmää — etenkin kun yhden pitkäaikaisen kirjoittajan veljeä ei Mollyn takia palkattu, edes sukulaisuussuhteensa ansiosta.

Käsikirjoittajaa esittävät Mindy Kaling on myös käsikirjoittanut Late Night -elokuvan.

Tämä tietysti kiristää ilmapiiriä työpaikalla, ja Molly joutuu todistelemaan kykyjänsä monin verroin tarmokkaammin kuin menneiden saavutusten tai verkostojensa perusteella palkattu työntekijä joutuisi.

Late Nightissa on monta asiaa kohdallaan. Se on sopivan kevyt komedia katsottavaksi kesällä, kun ei vielä jaksaisi palata vakavaan arkeen. Silti se ottaa lempeästi mutta tiukasti kantaa aina ajankohtaisiin asioihin, kuten sukupuolten väliseen tasa-arvoon, valta-asemiin yleisemmin, häirintään työpaikalla ja rasismiin.

Elokuvan toisessa pääosassa on karismaattinen Emma Thompson, joka on riemastuttava pisteliäänä ja omille etuoikeuksilleen sokaistuneena Newburyna.

Late Nightin on kirjoittanut Mollya esittävä, sympaattinen Mindy Kaling, joka on hankkinut kokemusta komedian kirjoittamisesta muun muassa Konttorin yhdysvaltalaisen version parissa. Hänellä on myös oma sarjansa, Suomessa vähemmän tunnettu The Mindy Project.

Ohjaaja Nisha Ganatra on puolestaan kunnostautunut sellaisten sarjojen parissa kuin Dear White People, Girls, Brooklyn 99 ja Better Things.

Tekijöillä on siis paljon omaa kokemusta tv-maailman kuvioista, ja parhaimmillaan se näkyy Late Nightissa selvästi.

Emma Thompsonin esittämän Katherine Newburyn talkshow kaipaa tuulettamista.

Kovin lupaavista aineksistaan huolimatta Late Night ei aivan nouse sille tasolle, mitä ne antavat odottaa. Komediana se voisi olla vielä rohkeampi ja kärkkäämpi, mutta ennen kaikkea hauskempi.

Osittain syynä lienee elokuvaformaatti, joka antaa vähemmän mahdollisuuksia kehittää henkilöhahmoja ja heidän ominaisuuksiinsa perustuvaa komediaa. Tv-sarjana idea toimisi ehkä paremmin, mutta toisaalta Emma Thompson tuskin olisi sellaiseen lähtenyt. Ja onhan meillä samantyyppisestä aiheesta jo 30 Rock.

Puutteistaan huolimatta Late Night on aivan mukavaa katseltavaa. Romanttisen komedian kaavaa noudatteleva elokuva on siitä ilahduttava poikkeus lajissaan, että se romanttisista sivujuonteistaan huolimatta keskittyy pääosassa olevien kahden naisen uraan ja heidän keskinäiseen suhteeseensa, jättäen kummankin rakkauselämän sivuosaan.

Arvostan myös sitä, ettei komedia yksinkertaista tasa-arvo-ongelmia vain sukupuolten väliseksi kiistaksi, vaan ottaa esille myös muiden valtasuhteiden väliset ongelmat.

Riikka Oksanen