Perheen ongelmat johtavat rikokseen, jossa totuudesta on monta versiota – arviossa Putoamisen anatomia

Sandra Hüller. Kuva: Future Film

Idyllisessä vuoristomajassa Ranskan Alpeilla asuu kirjailija Sandra, kirjoittava remonttimies Samuel ja näkövammainen poika Daniel. Vanhemmat tapasivat Berliinissä, asuivat Lontoossa ja muuttivat Ranskaan, Samuelin kotikonnuille. Sandra on syntyjään saksalainen.

Alkukohtauksessa Sandraa haastatellaan kirjailijana. Kesken haastattelun aviomies laittaa yläkerrassa musiikin soimaan kovalla volyymilla – steelpan-version räppäri 50 Centin hitistä P.I.M.P. Tieto käy ilmi tulevassa oikeudenkäynnissä. Nuorten toimittajanaisen hämmästykseksi Sandra ei käy pyytämässä miestään laittamaan musiikkia hiljemmalle. Toimittaja ei pysty haastatteluun. Sandra sopii hänen kanssaan tapaamisen myöhemmin Grenoblessa.

Poika Daniel kuulee vanhempiensa keskustelun, mahdollisen riitelyn ja lähtee kävelylle. Perheen vanha koira ohjaa häntä kävelyretkillä. Palatessaan kotiin Daniel löytää isänsä makaamassa verisenä pihalla.

Onko isä hypännyt vai onko hänet pudotettu? Onko äiti syyllinen?

Sivistyneen hillitty, mutta samalla piinaavan jännittynyt tunnelma jatkuu oikeuteen ja edelleen kotioloihin. Keskustelu perheen aikaisemmista tapahtumista ja parisuhteen tilasta ovat erityisesti mielenkiinnon kohteena. Oikeudessa kaikilla on mielipide Sandrasta ja hänen käytöksestään, jopa hänen puolustusasianajallaan Vincentillä.

Daniel vammautui perheen asuessa Lontoossa. Samuel unohti hakea poikansa koulusta kotiin; tapahtui onnettomuus, jossa auto töytäisi Danielia ja vammautti tämän silmähermoja.

Tapahtuma on tragedia molemmille vanhemmille. Isä syyllistää itseään ja äiti hetken aikaa isää.

Daniel näkee oikeudenkäynnin aikana väläyksittäin miettimiään, kuvittelemiaan kuvia. Hän on oikeuden määräyksestä kotona sosiaalityöntekijän kanssa, vaikka äiti on paikalla. Äiti ja poika eivät saa keskustella tapahtumasta.

Kommentit oikeudessa ovat välillä hyvin rankkoja äitiä ja isääkin kohtaan. Tekikö Samuel itsemurhan, johon hänen taustassaan väitetään olevan viitteitä? Hitaasti käydään läpi kaikki mitä tapahtui, mitä ehkä tapahtui ja valehteleeko Sandra.

Oikeuskuulustelun yhteydessä Sanrda pääsee vihdoin kertomaan oman tarinansa ja näkökulmansa tapahtumiin, uusiin ja vanhoihin. Hänen kommenttinsa ovat älykkäitä, vakuuttavia ja jopa feministisiä.

Kuva: Future Film

Elokuvan jokainen päähenkilö saa katsojan uskomaan tai epäilemään tapahtumia ja sanomisia. Katsoja asettuu väistämättä valamiehistöksi.

Ohjaaja Justine Triet käsittelee aihetta mestarillisesti. Alun pinnallisuudesta päädytään vahvoihin ajatuksiin, selityksiin ja päätöksiin. Rauhallisen kerronnan sisään mahtuu kaikki ja samalla epävarmuus siitä, olisiko päätös voinut olla toinen. Loppu on nerokas.

Sandra Hüller on monipuolinen näyttelijä, joka on näytellyt niin teatterissa, elokuvissa kuin tv-sarjoissa. Hänellä on repertuaarissaan pieniä elkeitä, joilla hän pystyy välittämään suuriakin tunteita. Hüller on melkein joka kuvassa koko elokuvan ajan.

Danielin roolissa nähdään Milo Machado Graner vihdoinkin, jolla on tulevaisuutta näyttelijän ammatissa. Swann Aralud näyttää puolustusasianajaja Vincentin roolissa realismin. Vincent on se, joka kertoo, että oikeudessa ei etsitä totuutta vaan pyritään siihen, että syytetty saadaan näyttämään syyttömältä.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua