Kuva: Theofanis Kavvadas
ELOKUVA | Pauliina Punkin Lumipalloefekti avaa Kittilän kunnan poliittisen kriisin kautta hyytävän kuvan suomalaisesta päätöksentekokulttuurista.
”Nuoren naisen rooli oli olla hiljaa ja vastata kuuliaisesti kysymykseen: kenenkäs tyttöjä sitä ollaan?”
ARVOSTELU
Lumipalloefekti
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Pauliina Punkki
- Ensi-ilta: 6.10.2023
Keväällä korkeimmasta oikeudesta tuomion virka-aseman väärinkäyttämisestä saanut Timo Kurula toteaa Pauliina Punkin elokuvassa Lumipalloefekti, että on toiminut niin kuin Kittilässä on perinteisesti aina toimittu. Aiemmin hän sanoo, että turha tästä Kittilän tapauksesta on hakea mitään erityisyyttä. Kurula jatkaa tuomiostaan huolimatta Kittilän kunnanjohtajana. Kummassakin toteamuksessaan hän on aivan oikeassa.
Kun paine Kittilän kuntapolitiikassa kasvoi kasvamistaan ja räjähti lopulta koko maan kasvoille, ovat tuhon jäljet piirtäneet synkkää kuvaa, joka kertoo koko maan kuntapoliittisesta päätöksentekokulttuurista.
Kittilässähän ei tosiaan ole mitään poikkeuksellisuutta siinä, että pieni kuntasatraappien ja paikallisten yrityspomojen klikki on keskenään kaikessa hiljaisuudessa junaillut asioita miten on mielinyt.
Mikään tuntematon ilmiö ei ole sekään, että ulkopuolelta tulee kuntaan toimija, joka haluaa toimia avoimesti ja demokraattisesti, sekä lain hengen että kirjaimen mukaan ja joutuu tämän vuoksi vaikeuksiin. Kittilän kriisi on yksi tällainen yhteentörmäys, jossa perinteistä halutaan pitää kiinni sanoi laki mitä tahansa.
* *
Puoleentoista tuntiin mahtuu paljon. Punkin dokumentti tarkastelee Kittilän vuosia kestänyttä kuntapoliittista sekoilua laadukkaasti ja kiihkottomasti. Kunnanjohtaja teki tutkintapyynnön hissiyhtiön toimitusjohtajan epäillyistä lainvastaisista puuhista. Seuranneessa tapahtumaketjussa kunnan poliittiset päättäjät ottivat asiat omiin käsiinsä, peruivat tutkintapyynnön ja käynnistivät kunnanjohtajan mustamaalaamisen sekä erottamisprosessin. Lisätietoa kaipaaville: erittäin laadukkaasti ja seikkaperäisesti Kittilän kriisiä on avattu myös Eeva-Liisa Hynysen ja Pekka Viljasen kirjassa Kittilän laki (Otava, 2020).
Niin kirja kuin dokumenttikin osoittavat selvästi, että vaikka kittiläläiset kuntapäättäjät puolustuspuheissaan julistavat kohtaamastaan vainosta ja epädemokraattisuuksista, on kuntien itsehallinto Suomessa niin vahva, että kunta voi olla jopa täysin itsetuhoinen eikä kenelläkään ole kovin vahvoja välineitä siihen puuttua. Erityisen upea ja vaikuttava myös tässä mielessä on kittiläläisen, dokumentissa käsiteltyihin tapahtumiin vahvasti kytkeytyvän ja kunnassa poikkeuksellisen vaikutusvaltaisen yrittäjäneuvoksen ja hotelli- ja ravintola-alan yrittäjän Päivikki Palosaaren haastattelu.
* *
Punkki hakee vastausta kysymykseen, kuinka nuoren, vihreän ja vieläpä naisen valinta kunnanjohtajaksi johti historiallisen mittakaavan kriisiin. Uusi johtaja ei ollutkaan kiltti ja nöyrä. Hän hakee vertauskohtaa omasta lapsuudestaan Torniosta, jolloin nuoren naisen rooli oli olla hiljaa ja vastata kuuliaisesti kysymykseen: kenenkäs tyttöjä sitä ollaan?
Punkin dokumentti ei ota suorasanaisesti kantaa, mutta viesti on selvä. Pienissä klikeissään puuhaavien setämiesten (käytän termiä sukupuoli- ja ikäneutraalisti) ajan pitäisi olla jo ohi.
Jos dokkarista jotain jää käteen, niin se, että kuntalaisten ei tulisi liikaa luottaa päättäjiinsä vaan vaatia avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kaikkeen päätöksentekoon. Johan Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagankin totesi venäläistä sanontaa lainaten: luota, mutta varmista. Jotta voi varmistaa, on tiedon oltava saatavilla ja eikä sitä suomalaisissa kunnissa läheskään aina ole.
* *
Punkki on rakentanut elokuvan taitavasti. Hän aloittaa ja lopettaa henkilökohtaisella näkökulmalla, mutta ei kerro itsestään vaan pitäytyy asiassa. Asioihin pureudutaan riittävästi eikä silti liikaa jumitella. Dramaturgiakin toimii. Journalistisesti työ on laadukasta ja julistamiselta vältytään. Kauneusvirheenä mainittakoon, että haastateltujen kuntapoliitikkojen puolueita ei esittelyjen yhteydessä mainita.
Pohjoisen mystiikkaa hyödynnetään taitavasti, mutta ei kritiikittä. Alun revontulikuvat luovat maagista tunnelmaa, joka sopii hyvin Kittilän kuntapolitiikkaa käsittelevään kertomukseen, sillä jos Kittilän tapahtumat olisivat fiktiivinen kertomus, julistaisi jokainen kriitikko sen täysin epäuskottavaksi.
Paljon tästä kaikesta absurdiudesta kiteytyy siihen, kun Punkki haastattelee Kittilän kuntapolitiikassakin vaikuttanutta shamaaniksi itseään tituleeraavaa Veikko Siitosta. Siitonen väittää toimittajalle, että erotettu kunnanjohtaja Anna Mäkelä olisi ollut töissä Suomen Kuvalehdessä, joka oli keskeisin media Kittilän kriisin käsittelyssä. Punkki toteaa, että tämä ei pidä paikkaansa. Mäkelä oli kyllä Naisasialiitto Unionin lehden Tulvan ensimmäinen päätoimittaja. Siitonen pysyy silti väitteessään.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Entisen nuorison elämä on juhlia, juopottelua ja toisen etsintää – arviossa Samppa Batalin Omenavarkaat
ELOKUVA | Samppa Batalin ohjaama elokuva on ajan todellisuuteen pyrkivä tarina yhdestä päivästä ja yöstä yli kolmekymppisten elämässä.
Belfastin rääväsuut uhoavat miehitysvallaksi kokemiaan brittejä vastaan keskisormi tanassa – arviossa Kneecap
ELOKUVA | Irlannissa puhuttavaa iiriä voimakkaasti puolustava Kneecap on asiapitoisuudestaan huolimatta häröilevän hauskaa katsottavaa.
Draama ihmisistä, jotka ymmärretään väärin – arviossa Michael Francon Memory
ELOKUVA | Meksikolaisohjaajan elokuvassa ihmisten elämään vaikuttavat asiat, joihin he itse eivät ole voineet vaikuttaa.