Elokuva-arvio: Christian Petzoldin ensi-iltaelokuva tuo toisen maailmansodan aikaisen tarinan saksanjuutalaisten pakolaisuudesta taitavasti nykyaikaan, mutta kadottaa samalla jotain ihmisyydestä, Riikka Oksanen kirjoittaa.
Christian Petzoldin (Phoenix [2014], Barbara [2012]) ohjaama Transit perustuu Anna Seghersin samannimiseen romaaniin. Saksanjuutalainen kirjailija kirjoitti vuonna 1944 julkaistun teoksen paetessaan natsihallintoa toisen maailmansodan aikana.
Myös elokuvassa saksalaiset yrittävät paeta lähestyvää vihollista Ranskasta Meksikon kautta Yhdysvaltoihin. Pakomatkan esteenä on loppumaton byrokratia, puutteelliset paperit ja virkavallan suorittamat ratsiat.
Päähenkilö Georg (Franz Rogowski) yrittää selvitä hengissä päivä kerrallaan. Georg pakenee Pariisista Marseilleen, josta hänen on tarkoitus paeta laivalla Meksikoon. Yrittäessään selvittää Marseillessa kuolleiden tovereidensa asioita, hän vahingossa omaksuu byrokraattien silmissä kuolleen kirjailijan, Weidelin, identiteetin. Samaan aikaan ympäri Marseillesia kirjailija Weidelia etsii hänen vaimonsa, Marie (Paula Beer).
* *
Toisen maailmansodan aikaiseen tarinaan orientoitunutta katsojaa odottaa kuitenkin yllätys. Elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa 1940-lukulaisiin tamineisiin pukeutunut Georg keskustelee pariisilaisessa kahvilassa tuttavansa kanssa siitä, kuinka hänen kannattaisi paeta.
Pariisista Marseillesiin, sillä kaupunki ”puhdistetaan” pian. On selvää, että uhkaava puhdistus koskee näitä kahta puhujaa sekä heidän kaltaisiaan ihmisiä: saksalaisia pakomatkalla. Samaan aikaan taustalla kiitävät virkavallan autot, jotka näyttävät hyvin nykyaikaisilta, toisin kuin juuri tapaamamme henkilöt, ja tarina jonka odotimme näkevämme.
Franz Rogowski (oik.) on nähty aiemmin muun muassa Michael Haneken Happy Endissä ja Sebastian Schipperin Victoriassa. Kuva: Hans Fromm / Schramm Film
Toisen maailmansodan aikaisen tarinan tuominen nykyajan Ranskaan häkellytti aluksi niin, että juonen seuraaminen häiriintyi elokuvan ympäristöä tarkkaillessa. Aikatasoilla leikkiminen ei onneksi jää vain tempuksi, vaan on toteutettu perustellusti. Modernin maailman ja toisen maailmansodan tapahtumien sekoittaminen toisaalta etäännyttää tarinan illuusiosta, mutta myös muistuttaa elokuvan pakolaisteeman ajankohtaisuudesta.
Kontrasti aikakausien välillä luo osaltaan unenomaista tunnelmaa, jota jotkut juonen muista elementeistä – yllättäen häviävät, kuolevat, lähtevät ja toisaalta myös yhä uudelleen ilmestyvät henkilöt – vahvistavat.
* *
Teknisesti taitavan elokuvan henkilöhahmot jäävät valitettavasti kovin yksiulotteiseksi. Emme tiedä Georgista juuri mitään muuta kuin hänen pyrkimyksensä paeta. Marie puolestaan etsii miestään. Muut tapaamamme hahmot ovat myös pitkälti vain ihmishahmojen varjoja, joilla on yksi ainoa päämäärä tai toive.
Tämä toisaalta sopii hyvin elokuvan luomaan, hieman vinksallaan olevaan todellisuuteen, jota voisi myös kadotukseksi tulkita. Taitavasti toteutettu elokuva jätti minut silti kylmäksi. Kun henkilöhahmot eivät tunnu kokonaisilta ihmisiltä, heidän kokemiinsa tunteisiin ja vastoinkäymisiin on vaikea eläytyä.
Transit on elokuva, josta on vaikea osoittaa kovin montaa varsinaista vikaa, mutta samalla tiedän sen kuuluvan niihin elokuviin, joiden jättämä muistijälki katoaa verrattain pian.
Riikka Oksanen
Transit
Ohjaus: Christian Petzold
Pääosissa: Franz Rogowski, Paula Beer, Godehard Giese
Ikäraja: K12
Kesto: 1h 41min
Ensi-ilta: 10.5.2019
