Elsi Sloan ja Carmen Kassovitz. Kuva: Kerttu Hakkarainen / Elokuvatuotantoyhtiö Made
ELOKUVA | Sydänpeto kertoo räppäriksi tähtäävästä Elinasta, joka joutuu muuttamaan äitinsä uuden puolison perässä Ranskaan. Elokuva kertoo myös pakkomielteistä.
”Tarina, kuvaus ja ääniraita eivät menetä intensiteettiään kertaakaan, vaan Sydänpeto pysyy tiiviisti raiteillaan.”
ARVOSTELU
Sydänpeto
- Ohjaus: Aino Suni
- Pääosissa: Elsi Sloan, Carmen Kassovitz, Camille, Adel Bencherif, Lucille Guillaume, Juho Milonoff, Rebekka Kuukka
- Ensi-ilta: 4.11.2022.
Elina tähtää rap-artistiksi. Hän joutuu muuttamaan Etelä-Ranskaan, kun ranskalainen äiti on löytänyt uuden puolison. Siellä Elina kohtaa äidin uuden miehen tyttären Sofian ja ihastuu tähän pakkomielteenomaisesti. Elina alkaa säätää Sofian tulevaisuutta tämän puolesta, mutta tanssijaksi tähtäävä Sofia on enemmän kiinnostunut hetken huvista ja klubeista. Kun Elina pelkää menettävänsä Sofian, alkaa hän raivata kilpailijoita pois tieltä.
Sydänpeto kuvaa taitavasti sen lähentymisen ja etääntymisen kuvion, kun toinen on kylmä silloin kun toinen on kuuma. Elinana nähdään rooliinsa todella hyvin uppoutuva muusikko ja näyttelijä Elsi Sloan, joka opetteli rooliaan varteen sekä räppäämään – hänen oma musiikkinsa on indierockia – että puhumaan dialoginsa ranskaksi. Sofiaa näyttelee Mathieu Kassovitzin tytär Carmen Kassovitz. Hän puolestaan opetteli tanssimaan kaikki elokuvassa esitetyt tanssinsa.
Elinan tekemä rap-biisi L’enfer à deux kuullaan elokuvassa useita kertoja, keskentekoisena ja eri merkityksissä. Se ilmaisee Elinan ihastumista, rohkeutta esiintyä ja sitten nolostumista. Elokuvan lopussa kappale kuullaan kokonaisuudessaan valmiina.
Elokuvan tarina lomittuu kappaleen eri versioiden kautta – tai kappale tarinan myötä, miten vain. Kappaleen on tehnyt ranskalainen räppäri Chilla.
Sydänpeto käyttää musiikkia taitavasti ja sitä on elokuvassa koko ajan: Elinan rap-biisiä, klubimusiikkia, Sofian tanssimusiikkia – alussa kuullaan jonkinlaista uusklassista Sofian tanssiessa teatterissa – ja taustamusiikkia. Nämä sävelsi Air-yhtyeessä tunnettu JB Dunckel. Silti musiikki ei vie elokuvaa tukkoon, vaan varioi hienosti sen teemaa.
Carmen Kassovitzin esittämä Sofia on Elinan unelmien kohde. Kuva: Kerttu Hakkarainen / Elokuvatuotantoyhtiö Made
Oleellinen on myös Kerttu Hakkaraisen kamerakuvaus, joka luo värikylläisen vaikutelman niin pimeissä klubeissa kuin Ranskan rannikon voimakkaassa auringonvalossa. Koko elokuva on nimenomaan audiovisuaalinen teos aina alun räpin tahtiin iskevistä neonvihreistä krediiteistä alkaen. Tarina, kuvaus ja ääniraita eivät menetä intensiteettiään kertaakaan, vaan Sydänpeto pysyy tiiviisti raiteillaan ja pitää katsojan koukussa loppuun saakka.
Sydänpedossa ei sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen ole se juttu, vaan kyse on pakkomielteenomaisesta molemminpuolisesta ihmissuhteesta, universaalin teeman käsittelystä.
Elsi Sloanin Elina raivaa esteet rakkauden tieltä. Kuva: Kerttu Hakkarainen / Elokuvatuotantoyhtiö Made
Suurimmaksi osaksi ranskaksi puhuttu Sydänpeto on yksi esimerkki viimeaikaisen suomalaiselokuvan monipuolistumisesta.Suomen, Ranskan ja Saksan välisenä yhteistuotantona tehty elokuva sai maailmanensi-iltansa Göteborgin elokuvafestivaaleilla tammikuussa 2022.
Sydänpeto on jotenkin hyvin eurooppalainen elokuva, ei pelkästään kuvauspaikkojen tai kielten takia, vaan myös siinä, miltä se näyttää ja tuntuu.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
