Onnea etsimässä koko perheen seikkailumusikaalissa – arviossa Antero Varovainen ja Onnenkivi

Emil Paloniemi ja Mikko Nousiainen. Kuva: Dãvis Dambenieks / Art Films Production

Arto Halosen ohjaama koko perheen elokuva Antero Varovainen ja Onnenkivi perustuu kesällä ilmestyneeseen samannimiseen, Lotta Taarastin kuvittamaan ja Jukka Itkosen ja Arto Halosen kirjoittamaan lastenkirjaan. Elokuvan perustematiikka keskittyy inhimillisyyteen, elämänmuutokseen ja ystävyyteen, ja vauhdikas seikkailu antaa kyytiä vakavien asioiden höysteeksi.

Koulutaivaltaan aloittelevan Juliuksen (Emil Paloniemi) vilkas mielikuvitus on vertaansa vailla. Hän ruokkii sitä ahmimalla vampyyriaiheisia sarjakuvia. Eräänä päivänä hän kohtaa yllättäen ihan oikean vampyyrin. Tämä Antero Varovainen (Mikko Nousiainen) asustelee yksinään hylätyssä talossa. Juliukselle hän sanoo olevansa mansikkamehua nautiskeleva haalistunut vampyyri. Mikäpä Juliuksen mielestä mukavampaa kuin paeta arkea ystävällisen vampyyrin luo.

Julius ja Antero alkavat kehitellä onnenkiveä Varovaisen isoäidin salaisen reseptin mukaan. Onnea tarvitaan, sillä Juliuksen vanhemmilla (Maria Ylipää ja Mikko Töyssy) on kriisi. Jännitystä tuo myös Juliuksen viimeinen vapaa kesä, sillä pian alkaa koulutaival.

Seikkailupainotteinen kesä häiriintyy, kun kouluun on pakko mennä tutustumaan etukäteen. Rehtori tuntuu oudolta, etäiseltä ja luotaantyöntävältä. Pelottaako Juliusta koulun aloittaminen? Upottaako hän pelkonsa mielikuvituksen tuomiin seikkailuihin? Ainakin pikkumiestä hermostuttaa isän ja äidin keskinäiset välit. He ovat kuin vampyyreitä, jotka syövät toistensa energiaa.

Julius on linkki aikuisten välillä – vähän kuin se onnenkivi, jota Antero yrittää luoda. Antero Varovainen on Juliuksen mielestä turvallinen aikuinen, vaikka onkin haalistunut vampyyri, jonka mieli masentuu, kun hän näkee ympärillään itsekkyyttä ja pahuutta.

Fantasiat pyörivät pojan päässä ja pääsevät lentoon ihmeellisissä paikoissa koettuina seikkailuina. Samalla Julius tekee löytöjä, jotka tukevat mielikuvitusta ja tuovat väriä tarinaan. Vai onko kaikki sittenkin mielikuvituksen tuotetta?

Mikko Töyssy. Kuva: Dãvis Dambenieks / Art Films Production

Antero Varovainen ja Onnenkivi kertoo onnen etsimisestä ja syvästä ystävyydestä samalla kun se korostaa mielikuvituksen voimaa ja tärkeyttä. Juliuksen sarjakuvaintoilu näkyy kivasti sarjakuvapiirroksina tuon tuosta, jo elokuvan alussa sekä tarinan edetessä.

Viihteellinen perhe-elokuva tuo mieleen muun muassa Risto Räppääjä -sarjan elokuvat, joita on tehty vuosia ja joissa on myös paljon musiikkia. Reipasta menoa pursuava Antero Varovainen onkin luokiteltu draamamusikaaliksi. Tuomas Kantelisen säveltämien laulut ja niihin liittyvät tanssikohtaukset kuljettavat juohevasti tarinaa ja ovat mukavalla tavalla piristäviä. Heppoisine melodioineen ja naiivine teksteineen rokahtavat laulut iskevät ainakin minun korvaani häiritsevästi. Lapsille ne lienevät kivaa kuultavaa.

On ihailtavaa katsoa Emil Paloniemen ja Mikko Nousiaisen yhteispeliä. Nousiainen on etabloitunut näyttelijä, jolla on rauhallinen tapa tuoda hahmonsa esiin. Alakouluikäinen  Paloniemi esiintyy luontevasti ja todella sympaattisesti Juliuksen roolissa.

Tarinan jännä onnenkiven valmistaminen on lapsille suunnattu tieteiskertomusosuus, jossa pohditaan elämän visaisia kysymyksiä ja paetaan arkea. Muun muassa scifi-elementtien takia Antero Varovaisen toteutukseen liittyy muutamia tummanpuhuvia kohtauksia, jotka saattavat pelottaa ihan pieniä lapsia.

Marita Nyrhinen

* *

Kulttuurigaala lähestyy!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua