Kuva: B-Plan Distribution
ELOKUVA | Alice Rochwacherin maagista realismia ja veijaritarinaa yhdistelelvä ensi-iltaelokuva La Chimera on lajityypiltään vaikeasti määriteltävä taidepaukku.
”Italialaisilla tuntuu olevan erityinen taito tehdä välillä hulvattomiksikin riistäytyviä elokuvia.”
ARVOSTELU
La Chimera – Sielujen aarteet
- Ohjaus: Alice Rohrwacher
- Pääosissa: Josh O’Connor, Isabella Rossellini, Alba Rohrwacher, Carol Duarte, Vincenzo Nemolato
- Ensi-ilta: 19.4.2024
Arthur vapautuu vankilasta ja matkustaa sukutaloon jossain päin Italiaa. Isoa taloa sinne ilmestyvine jälkikasvuineen johtaa matriarkka Flora. Arthurilla on koulutus ja erityinen vainu löytää vanhoja historiallisia hautoja, tässä tapauksessa etruskien. Arthur liittoutuu hautoja ryöstelevän porukan kanssa, joka tilittää löytämänsä muinaisaarteet salaperäiselle Spartacolle. Arthurin varsinainen projekti on löytää entinen rakastettu Benjamina. Hänen huomionsa karkaa kuitenkin välillä Floran piikaan Italiaan.
1980-luvulle sijoittuva tarina heittää ikään kuin sekaisin vakavaa taidedraamaa ja omituista kasarin kulttielokuvahaahuilua, aina Spartacuksen retroteknistä mafiosotoimistoa myöten. Välimerelliseen draamatyyliin mukana on hulppeaa mutta rapistunutta sukutaloa itsepäisine vanhemman polven sukuhallitsijoineen, tässä tapauksessa siis Flora, jota Isabella Rossellini mainiosti näyttelee. Arthurin roolin näyttelevä Josh O’Connor on nähty aiemmin televisiosarjoissa The Crown ja Peaky Blinders. Ohjaajan sukulaistyttö Alba Rohrwacher näyttelee Spartacoa. Sivurooleihin on pestattu lauma näyttelijöitä, joiden kasvonpiirteet muistuttavat etruskiveistosten ihmishahmoja.
Niin, ne etruskit. Vaikka elokuvan lehdistömateriaaleissa puhutaan ”renessanssiseikkailusta”, ei La Chimeralla ole mitään tekemistä renessanssin kanssa, vaan mielenkiinnon kohteena on liki parituhatta vuotta ennen renessanssia vallinnut etruskikulttuuri.
Kuten elokuvassakin, on nykyisen Toscanan alueelta löydetty valtavasti hautoja ja muuta etruskien jäämistöä. Kuolemanjälkeinen etruskimaailma siis tunnetaan, mutta arkipäivän etruskikulttuuri on osittain edelleen hämärän vallassa.
Kuva: B-Plan Distribution
Samalla tavalla on hämärää se, miten ja miksi Arthur menetti rakastettunsa ja onko tämä silti jossakin yrittämässä saada yhteys Arthuriin. Näin ainakin elokuva vihjaa. Arthurin haudanryöstäjäjoukosta poikkeava aito kiinnostus etruskijäämistöön tuntuu liittyvän hänen haluunsa kaivaa entinen rakastettunsa esiin vaikka maan alta.
Italialaisilla tuntuu olevan erityinen taito tehdä välillä hulvattomiksikin riistäytyviä elokuvia, joissa on silti jotain vakavaa ja elämän kirjoa avaavaa. La Chimera on hyvä tulokas samaan joukkoon.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
