Nuori Muumipappa tapaa monenlaisia olioita pakomatkallaan orpokodista. Kuva: Filmkompaniet
ELOKUVA | Sarjan aiempiin osiin verrattuna Muumipapan urotyöt tuntuu episodimaisemmalta. Ohjaaja Ira Carpelanin mukaan elokuvassa on materiaalia ainakin 30:stä Muumien maailman jaksosta.
”Alkuperäisromaanien myrskyisä aava meri näyttää miltei järveltä tai meren sisälahdelta.”
ARVOSTELU
Muumipapan urotyöt – Erään nuoren Muumin seikkailut
- Suomi/Puola, 2022.
- Ohjaus: Ira Carpelan, Jakub Wronski.
- Ensi-ilta: 25.3.2022.
Muumipeikolle sattuu pieni häntätupsuonnettomuus ja sitä parannellessa Muumipappa alkaa kertoa Muumipeikolle tarinoita nuoruudestaan. Muumipappa karkaa orpokodista, tapaa monenlaisia olioita ja kohtaa seikkailuja Merenhuiske-laivalla, päätyy saarelle ja tapaa lopulta Muumimamman.
Muumeista on tehty vuosikymmenien varrella monenlaisia animaatiosovituksia, aina 1950- ja 1960-luvun saksalaisista puumarionettinukkemuumeista kahteen Japanissa animoituun sarjaan, joista ensimmäistä (1969–1972) ei ole koskaan näytetty Suomessa, mutta joista toinen, Muumilaakson tarinoita, laukaisi todellisen muumibuumin. Nyttemmin televisiossa on pyörinyt ensimmäinen CG-animoitu, brittiläis-suomalainen Muumilaakso.
Omat suosikkini animoiduista Muumeista ovat aina olleet puolalaiset ”huopamuumit” eli Muumien maailma (Opowiadania Muminków, 1977–1982). Nämä käsikutoisen näköiset stop-motion-animaatiot muistuttavat tuon ajan suomalaisia pala-animaatioita, Hinkuja ja vinkuja, Emilioita ja Jasoneita. Niiden käsityönomainen jälki yhdistettynä hitusen nykivään animaatioliikkeeseen sopii jotenkin hyvin Muumien maailman filosofiaan.
Näiden puolalaisten lyhyiden, alle kymmenminuuttisten tv-jaksojen pohjalta tuotti suomalaisfirma Filmkompaniet kolme teatterielokuvaa: Muumi ja vaarallinen juhannus (2008), Muumipeikko ja punainen pyrstötähti (2010) ja Muumien taikatalvi (2017). Kukin elokuva editoitiin lyhyiden tv-animaatioiden materiaalista ja värimääriteltiin digitaalisesti yhteensopivaksi. Alkuperäisanimaation kertojanäänen sijaan kullekin roolihahmolle luotiin dialogi ja se äänitettiin ääninäyttelijöin. Musiikki tehtiin uusiksi. Prosessia tehtiin suomalais-puolalaisena yhteistyönä ja teknisesti pääasiassa Puolassa.
Nuori Muumipappa tapaa monenlaisia olioita pakomatkallaan orpokodista. Kuva: Filmkompaniet Muumipappa pelastaa Muumimamman. Kuva: Filmkompaniet
Uusin Filmkompanietin elokuva puolalaissarjan pohjalta on Muumipapan urotyöt – Erään nuoren Muumin seikkailut (2022). Ohjaaja Ira Carpelanin mukaan siinä on materiaalia ainakin 30:stä Muumien maailman jaksosta.
Aiempiin, hyvin selkeillä tarinakaarilla toimiviin sarjan elokuviin verrattuna Muumipapan urotyöt tuntuu episodimaisemmalta. Se alkaa ”nykyajasta”, Muumipeikon hännän parantelulla, mutta ei palaa siihen lopussa takaisin; kehyskertomus tuntuukin turhalta.
Episodeissa on sinänsä hauskoja oivalluksia. Esimerkiksi alun orpokoti täsmällisine sääntöineen on hupaisa ja pohjustaa hyvin syyn sille, miksi nuori Muumi karkaa sieltä. Saamme myös tietää, kuinka Muumipappa tapasi Muumimamman.
Aiempien elokuvien visuaalisuuskaan ei ole nyt yhtä selkeää ja lumoavaa, vaan kuva on sekavamman oloinen, ja alkuperäisromaanien myrskyisä aava meri näyttää miltei järveltä tai meren sisälahdelta. Sarjasta saa myös vaikutelman, että Muumitalo rakennettiin saarelle eikä Muumilaaksoon. Liekö pandemianaikainen työskentely, jossa materiaalia työstettiin etäyhteyksillä, jättänyt jälkensä lopputulokseen.
Ääninäyttelijät tekevät vallan oivaa työtä. Musiikin sävelsi Andrea Eklund ja sen tyylilajiksi valittiin sinfoninen täysorkestrointi Prahan filharmonikkojen toteuttamana. Upeudestaan huolimatta se tuntuu paikoin liian suureelliselta pieneen ja käsityömäiseen huopamuumimaailmaan.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Uusi Alex Garland -elokuva Warfare kuvaa sitä, kun tajuntaan ei mahdu muuta kuin sodankäynnin jytinä
ELOKUVA | Aiheensa Irakin sodasta poimiva Warfare tarjoaa katsojilleen pelkistetyn kuvan nykyaikaisesta kaupunkisodankäynnistä.
Äkäisen miehen ja muistisairaan vaimon matkalla rakastetaan ja riidellään – arviossa Muistojen matka
ELOKUVA | Jelle de Jongen elokuva tarjoaa draamaa ja huumoria pitkästä avioliitosta, muistoista ja tulevaisuuden hyväksymisestä.
Sally Bauer oli nainen, joka rakasti uimista, poikaansa ja haasteita – arviossa Nainen ja meri
ELOKUVA | Frida Kempffin ohjaama elokuva ei kuvaa hellästi naista, jonka haaveiden esteenä olivat lähipiiri ja sota.
Nuori saamelaisnainen yllättyy alkuperästään – arviossa ensi-iltaelokuva Biru Unjárga: Fucking Uuniemi
ELOKUVA | Egil Pedersenin esikoiselokuva on saamelainen nuorisoelokuva, jossa jokainen etsii ja löytää itsensä.