Kuva: ELKE ry
ELOKUVA | Satoshi Konin elokuvassa käydään läpi Japanin historiaa ja sen limittymistä elokuvateollisuuteen eläköityneen filmitähden elämäntarinan kautta.
”Satoshi Konin omintakeisuus ilmeni siinä, miten hän käsitteli tajunnan tiloja ja todellisuuden tasoja animaation keinoin.”
ARVOSTELU

Millennium Actress
- Ohjaus: Kon Satoshi
- Uusintaensi-ilta: 3.7.2026
Japanilaisanimeklassikko Millennium Actress (2001) alkaa ovelasti: se näyttää olevan scifi-elokuva, yksi animen suosituista lajityypeistä. Kun kamera siirtyy taaksepäin, paljastuu näkymä työhuoneeksi, jossa dokumenttireportteri Tachibana on katsomassa elokuvaa näytöltä.
Alku ennakoi Millennium Actressin perusideaa: yhden näyttelijän uran kautta käydään läpi Japanin elokuvahistoriaa. Edesmenneen Satoshi Konin (1963–2010) omintakeisuus ilmeni siinä, miten hän käsitteli tajunnan tiloja ja todellisuuden tasoja animaation keinoin, rinnastaen ne, sekoittaen pakkaa, kysyen missä fiktio loppuu ja todellisuus alkaa ja mitä me katsomme, kun katsomme elokuvaa.
* *
Vanhaa Ginei-elokuvastudiota ollaan purkamassa. Sen 70 vuoden historia pitäisi tallentaa yhden studiolla koko uransa tehneen naisnäyttelijätähden Chiyoko Fiujiwaran kautta. Dokumentintekijäduo hommaa itsensä eläköityneen ja julkisuutta karttavan näyttelijän taloon ja alkaa haastatella tätä. Haastattelun myötä sukellamme Chiyokon menneisyyteen. Samalla käydään läpi Japanin historiaa ja sen limittymistä elokuvateollisuuteen.
Chiyokon tarina alkaa koulutyttönä 1930-luvulla, jolloin Japani oli militarisoitumassa ja soti Kiinassa. Chiyokolle tarjotaan mahdollisuutta päästä kuvauksiin, mutta äiti sanoo jyrkästi ei; naisen isänmaallinen velvollisuus on näitä kovina aikoina hoitaa kotia ja lapsia.
Chiyoko törmää sotaa vastustavaan, viranomaisia pakoilevaan mieheen ja tulee auttaneeksi tätä. Mies paljastaa olevansa yrittämässä Manshuun, eli Mantsuriaan, Kiinan itäiseen osaan, joka oli Japanin hallitsema nukkevaltio, kuten kaikki Bernardo Bertoluccin Viimeisen keisarin (1987) nähneet tietänevät. Ja Manshussa oli elokuvateollisuutta, jonka tehtävä oli antaa Japanin miehityksestä positiivinen kuva. Niinpä Chiyoko voisi pestautua sinne ja toteuttaa samalla ”isänmaallisen velvollisuutensa”. Siitä alkaa Chiyokon pitkä elokuvaura. Jokaisen elokuvan tarinaa yhdistää yritys löytää alussa tavattu mysteerimies.
Satoshi Konin hieno idea oli sijoittaa toimittajaduo kameroineen keskelle näitä tilanteita, todistamaan Chiyokon elämää kussakin tilanteessa ja ajassa, muinaisia tapahtumia videokameralla kuvaten – ja lopulta jopa elokuvien käänteisiin osallistuen.

Kuva: ELKE ry
* *
Chiyokon elokuvaroolit alkavat heijastella hänen todellista elämäänsä samaan tapaan kuin Satoshi Konin Perfect Blue -animaatioelokuvan (1997) päähenkilön. Keskeltä Manshun aikalaiselokuvaa siirrytään keskiaikaiseen samurailinnaan, jota vihollinen piirittää – kuin suoraan Kurosawan elokuvista.
Millennium Actressia katsoessa voikin huomata suoria viittauksia moniin tunnettuihin elokuviin. Chiyoko Fujiwaran tarinan osittaisena inspiraationa ovat toimineet suurten japanilaisten elokuvatähtien Setsuko Haran ja Hideko Takaminen elämäntarinat.
Chiyokoa ja hänen elämäänsä tutkivan reportteriparin matka läpi historian ja elokuvan on samalla itsepäinen matka mysteerin, rakkauden ja itsepetoksen maailmaan. ELKE ry:n 4K-restaurointi elokuvan 25-vuotisjuhlavuotena tuo valkokankaille tärkeän palan japanilaisanimaation historiaa – jonka kautta voi sukeltaa myös elokuvan ja Japanin historiaan.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvän tahdon lähettiläs oppi, ettei auttaja saa itkeä autettavan kurjuutta – arviossa Laula minulle Arja
ELOKUVA | Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva kertoo laulaja Arja Saijonmaasta, joka ottaa ihmiset huomioon ja rakastaa matkustamista ja musiikin esittämistä.
Tragikomedia muistuttaa siitä mihin parisuhteessa ei pidä jämähtää – arviossa The Invite
ELOKUVA | Olivia Wilden ohjaaman elokuvan teemana on Oscar Wilden ajatus: ”Ihmisen pitäisi aina olla rakastunut, siksi ei koskaan pitäisi mennä naimisiin”.
Teiniseksiä ja kauhua leirikeskuksessa – arviossa Teenage Sex and Death at Camp Miasma
ELOKUVA | Sekoitus 1980-lukuista teinislasherleffaa ja nykypäivän seksuaali-identiteettiä pohtivaa aikuiselokuvaa vangitsee hypnoottisuudellaan, kun sille antaa aikaa.
Supersankarielokuvasta Spider-Man: Brand New Day ei tullut upouutta, mutta vanhaan nojaten mennään
ELOKUVA | Supersankareista hauskimmasta on tullut yksinäinen työnarkkari. Uusimman Hämähäkkimies-elokuvan sankari on tunne-elämältään kuin pahainen koulupoika.




