Mamman viimeinen pysäkki – arviossa ruotsalaisromaaniin perustuva draamakomedia Äiti sohvalla

Kuva: Elke ry

Tavataan perhe, jossa kaikki ovat toistensa kanssa pakosta. He puhuvat toistensa ohi, ymmärtämättä mihin sukulaisia tarvitaan.

Ruotsalaisen Niclas Larssonin käsikirjoittama ja ohjaama Äiti sohvalla on täytetty kuvilla ihmisten tarpeista, suurista ja pienistä. Pääosassa ovat asiat, joita ihminen tarvitsee pärjätäkseen ihmissuhteissaan, edes jotenkin. Itsenäistyminen näyttää olevan viisikymppisen Davidin ongelma. Hän osaa aikuisten asioita, mutta ei hallitse kunnolla itseään.

Tarina etenee hitaasti ja oudosti. Tapahtumien rinnalla käydään läpi liki olematonta perhedynamiikkaa. Kuljetaan kohti fantasiamaailmaa, jossa kaikki on taas mahdollista.

Vanha äiti istahtaa vanhan huonekalukaupan yläkerrassa kalliille sohvalle eikä nouse ylös, vaikka käsketään ja pyydetään. Kaupassa ei näy muita asiakkaita.

Äidin pojista nuorempi David on se, joka pitää oudosta äidistään, hetkittäin jopa rakastaa tätä. Vanhempi veli Gruffudd ei rakasta, eikä välitä muista kuin näkyvillä olevista nuorehkoista naisista. Sisko Linda on saanut äidistään ja sukulaisistaan tarpeekseen jo kauan sitten eikä välitä kuin itsestään ja tupakoinnista.

Keskeneräisestä, sotkuisesta kaupasta huolehtii Bella, joka antaa veljesten touhuta äitinsä ympärillä. Bellan isä Marcus on äkkiväärä ja ahne mies, jolle elämä on peliä ja rahaa. Hänen kaksoisveljensä osaa olla jopa kohtelias.

Vahvimmillaan elokuva on, kun se yrittää saada perheen sisäiseen olemukseen järjestystä. Se ei kuitenkaan onnistu. Vain David (Ewan McGregor) haluaa kaiken olevan tavallisesti, äiti (Ellen Burstyn) haluaa taas jotain ihan muuta, pois kaikesta.

Ewan McGregor, Rhys Ifans ja Lara Flynn Boyle. Kuva: Elke ry

Jerker Virdborgin romaaniin Mamma i soffa perustuva ei ole mikään perinteinen ruotsalainen eikä minkään muunkaan maalainen perhe-elämän anatomiaa kuvaava tarina vaan täysin omanlaisensa nykyihmisten mielikuvituksen ja elämän hallitsemattomuuden kuvaus. Kaikki puhuvat, mutta eivät sano juuri mitään. Osasta näkee, että katkeruus on jo kauan sitten painanut alas halun osallistua perheen asioihin.

Näyttelijöissä ei ole vikaa, he löytävät hahmoihinsa tarpeeksi outouksia ja elämän kaltaista olemista. Ewan McGregor on juuri sellainen kuin pitää, pienesti suuri. Ellen Burstynin tiukka ote kaikkeen ja halu lopettaa selittelyt on se mitä elokuvassa jaksaa katsella. Rhys Ifansin Gruffudd on liukasliikkeinen omaan napaan tuijottaja. Pitkään aikaan valkokankaalla nähtävä Lara Flynn Boyle tekee tupakoivasta, sarkastisesta Lindasta ilmeitään myöten uskottavan hahmon. Tavallisuuden muotokuvan tekee Davidin vaimoa Annea näyttelevä Lake Bell.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua