Kristina Isola ja Emma Isola. Kuva: Joona Pettersson
ELOKUVA | Kivet, Kaivo, Unikko – näitä kaikkia yhdistää nimi Maija Isola. Mutta kuka hän oli? Kysymykseen yrittää vastata Leena Kilpeläisen dokumenttielokuva.
”Olisiko Marimekkoa olemassakaan ilman Maija Isolaa?”
ARVOSTELU
Maija Isola
- Suomi, 2022.
- Ohjaus: Leena Kilpeläinen
- Ensi-ilta: 4.3.2022
Moni meistä tietää nimen Maija Isola, jos ei muualta niin kodin verhojen reunatekstistä. Ja siitä unikosta. Isola oli kuitenkin enemmän kuin Marimekon ikonisimman kuosin suunnittelija.
Leena Kilpeläinen on lähtenyt dokumentissaan tutkimaan naista kuosikuvioiden takana. Vankkaan ja varmasti pitkään kootun lähdeaineiston kautta kartoitetaan sitä monivaiheista tietä, jonka Isola kulki urallaan ja taiteellisissa näkemyksissään.
Maija Isola maalamassa vuonna 1977. Kuva: Sverker Ström, Otavamedia, Journalistinen kuva-arkisto JOKA, Museovirasto
Maija Isola (1927–2001) työskenteli Marimekolla jo sen edeltäjän Printexin aikana ja oli keskeinen suunnittelija, kun Armi Ratia nosti Marimekkoa maailmanmaineeseen. Näiden kahden luovan ihmisen suhde ei kuitenkaan aina ollut mutkaton, vaikka Isola suunnitteli noin 500 tuotetta Marimekolle – monet niistä klassisimmista Marimekko-kuoseista ovat hänen.
Tämä välirikko tuodaan dokumentissa kuin ohimennen esille sekä tyttären Kristiina Isolan haastatteluilla että näyttelijän lukemilla otteilla Isolan kirjeistä ja päiväkirjoista. Olisiko Marimekkoa olemassakaan ilman Maija Isolaa?
Itse kuosit herätetään dokumentissa henkiin taitavasti animaation avulla. Kerrontaa siivittää Sanna Salmenkallion modernia muotokieltä luoneen naisen tarinaan sopiva musiikki.
Dokumentti pitää tasaisen otteensa loppuun saakka, vaikkakin jättää lopussa katsojan hieman ilmaan.
Primavera, Maisa Isola, Marimekko.
Maija Isola oli kuitenkin enemmän kuin verhokuosisuunnittelija. Hän oli taidemaalari, kuvantekijä ja teki designia muillekin kuin Marimekolle. Vaikutteita niin designiin kuin maalauksiinsa hän otti useilta matkoiltaan, joilla hän hurmaantui milloin Pohjois-Afrikan väreistä kuin Pariisissa kohtaamistaan muodoista, äänistä, vaikutteista.
Tasaista elämää hän ei viettänyt, ja miessuhteitakin kertyi. Ennen kaikkea dokumentissa tulee esille se sisäinen luomisen tuli, jonka pariin Isola aina vetäytyi ja jonka kautta hän loi.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Entisen nuorison elämä on juhlia, juopottelua ja toisen etsintää – arviossa Samppa Batalin Omenavarkaat
ELOKUVA | Samppa Batalin ohjaama elokuva on ajan todellisuuteen pyrkivä tarina yhdestä päivästä ja yöstä yli kolmekymppisten elämässä.
Belfastin rääväsuut uhoavat miehitysvallaksi kokemiaan brittejä vastaan keskisormi tanassa – arviossa Kneecap
ELOKUVA | Irlannissa puhuttavaa iiriä voimakkaasti puolustava Kneecap on asiapitoisuudestaan huolimatta häröilevän hauskaa katsottavaa.
Draama ihmisistä, jotka ymmärretään väärin – arviossa Michael Francon Memory
ELOKUVA | Meksikolaisohjaajan elokuvassa ihmisten elämään vaikuttavat asiat, joihin he itse eivät ole voineet vaikuttaa.
