1970-luvun hippikommuuni kohtaa jälleen kesäjuhlissa. Kuva: SF Studios
ELOKUVA | Lukas Moodysson ei yritäkään toisintaa vuoden 2000 Kimpassa-elokuvansa menestystä, vaan antaa luomiensa hahmojen ikääntyä kuin oikeiden ihmisten.
”Pohjimmiltaan keskiluokkaisten ihmisten eteen nostetaan peili, josta he näkevät nuoruuden aikaiset itsensä.”
ARVOSTELU
Kimpassa 99
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Lukas Moodysson
- Pääosissa: David Dencik, Gustaf Hammarsten, Shanti Roney, Anja Lundqvist, Lisa Lindgren, Jonas Karlsson, Cecilia Frode, Olle Sarri
- Ensi-ilta: 20.10.2023
Ruotsalaisohjaaja Lukas Moodyssonin Kimpassa (2000) oli vuosituhannen alun mainioimpia ruotsalaisia menestyskomedioita. 1970-lukulaisesta hippikommuunista kertonut satiirinen elokuva hyödynsi osaavasti tyypittelyä ja tilannekomediaa.
Sille tehty jatko-osa Kimpassa 99 tuo esiin edelliselokuvan hahmot jälleennäkemisessä. Vaikka kyseessä on jatko-osa, se ei elokuvan katsomista haittaa.
* *
1970-luvun edistyksellisten, ts. vasemmistolaisten hippien politisoituneelle maailmankatsomukselle lempeästi naureskelleen satiirin ytimessä oli idealismin ja realismin törmäyttäminen.
Uusi Kimpassa 99 -elokuva pääsee asiaan heti, sillä kymmenkunnan ihmisen kommuunin supistuttua kahteen, jäljellejääneiden ukkojen Klassen (Shanti Roney) ja tuskastuttavan hyväntahtoisen Göranin (Gustaf Hammarsten) tohkeilu vanhan kommuuninsa koolle kutsumisesta vaikuttaa enemmän apealta kuin realistiselta. Siitä huolimatta aikaiseksi saadaan juhlat, joihin melkein kaikki tulevat.
* *
Kalaaseista tulee varsin omalaatuinen kokous, jossa porukan skitsoilu alkaa heti: Yksi kitisee kämpän ilman laadusta jo ovella. Toinen taas marisee, miten muut eivät voi tietää miten vaikeaa hänellä, mielisairaalla on.
Ilonpidon kangertelusta huolimatta elokuva nousee parhaina hetkinään tapakomediaksi siitä, miten pohjimmiltaan keskiluokkaisten ihmisten eteen nostetaan peili, josta he näkevät nuoruuden aikaiset itsensä.
Moodysson on kirjoittanut jälleennäkemisen huipentumaan kommuunin yhden jäsenen suureksi oivallukseksi tarkoittamaan puheeseen, jossa porukan jo vanhastaankin dogmaattisin tyyppi aloittaa paasauksen. Siinä on oma vino hauskuutensa.
* *
Metkaa elokuvassa on, miten se muistuttaa, kuinka tässä ja sen edeltäjässä olivat mukana aivan kaikki ruotsalaiselokuvien ja -sarjojen mieleenjäävimmät näyttelijät. Shanti Roney, Gustaf Hammarsten ja Anja Lundqvist esittävät silloisten hahmojensa ikääntyneempiä versioita.
Ensimmäisellä Kimpassa-elokuvalla oli onni saada rooleihinsa kaikki ne silloiset nuoret näyttelijät, joita näkisimme vuosien mittaan useissa ruotsalaisissa tai ylipäätään pohjoismaisissa elokuvissa. Harvinaisen moni elokuvan näyttelijöistä päätyi ruotsalaisiin poliisisarjoihin; Beckiin, Arne Dahliin, Wallanderiin. Oma lystinsä on bongailla näitä sittemmin tutuiksi tulleita kasvoja.
* *
Klasse ja Göran ovat säilyttäneet sen ihanteen, että televisiota heillä ei ole vieläkään. Klasse huomauttelee Göranille, miten tämä ei tahdo käyttää tarpeeksi tiskiainetta tai ylipäätään kuumaa vettä tiskatessaan. Göran ajattelee ekologisuutta ja säästäväisyyttä, ei puhtautta. Terveys hänellä ei käy mielessäkään.
Vaikka kuluneet vuodet näkyvät ihmisten ulkomuodossa, jotkin tunteet ja reagointitavat ovat säilyneet aivan kuin mitään ei olisi opittu tai ihmisinä yhtään kypsytty.
Alkuperäiselokuvan hippivolkkaria ei näy missään, eikä kuulu pihaustakaan loistavista ruotsalaispopin biiseistä, jollaisia alkuperäiselokuva oli tulvillaan.
* *
Ei se kaikki edistyksellinen paasaus aikoinaan turhaa ollut, koska elokuvan hahmoista yksi, ns. nykynuorison edustaja, tunnustaa edeltävän sukupolven saavutusten voiman, jonka ansiosta nuorilla on nyt helpompaa. Sen puolesta taisteleminen oli sentään jotain.
Mutta nuorilla on nykyään vain ironiaa. Vaikka jälleennäkeminen on päällisin puolin iloista rupattelua, niin äkkiä käy selväksi, miten päivänpaiste peittää näkyvistä myös synkeyttä ja kyynisyyttä.
Lukas Moodysson ei naureskele luomilleen hahmoille. Hän tunnustaa heidän ikääntymisensä ja ajan kulumisen ja sen mukana auttaa meitäkin lempeästi hyväksymään maailman ja itsemme peruuttamattomat muutokset.
Kumpikin Kimpassa-elokuva pitää yksinäisyyttä kuolemaa kauheampana kohtalona. Ajatuksella on ikääntyneen ihmisen kohdalla uudenlaista kantavuutta.
Antti Selkokari
* *
Äänestä meitä!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys.
Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.