1970-luvun hippikommuuni kohtaa jälleen kesäjuhlissa. Kuva: SF Studios
ELOKUVA | Lukas Moodysson ei yritäkään toisintaa vuoden 2000 Kimpassa-elokuvansa menestystä, vaan antaa luomiensa hahmojen ikääntyä kuin oikeiden ihmisten.
”Pohjimmiltaan keskiluokkaisten ihmisten eteen nostetaan peili, josta he näkevät nuoruuden aikaiset itsensä.”
ARVOSTELU

Kimpassa 99
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Lukas Moodysson
- Pääosissa: David Dencik, Gustaf Hammarsten, Shanti Roney, Anja Lundqvist, Lisa Lindgren, Jonas Karlsson, Cecilia Frode, Olle Sarri
- Ensi-ilta: 20.10.2023
Ruotsalaisohjaaja Lukas Moodyssonin Kimpassa (2000) oli vuosituhannen alun mainioimpia ruotsalaisia menestyskomedioita. 1970-lukulaisesta hippikommuunista kertonut satiirinen elokuva hyödynsi osaavasti tyypittelyä ja tilannekomediaa.
Sille tehty jatko-osa Kimpassa 99 tuo esiin edelliselokuvan hahmot jälleennäkemisessä. Vaikka kyseessä on jatko-osa, se ei elokuvan katsomista haittaa.
* *
1970-luvun edistyksellisten, ts. vasemmistolaisten hippien politisoituneelle maailmankatsomukselle lempeästi naureskelleen satiirin ytimessä oli idealismin ja realismin törmäyttäminen.
Uusi Kimpassa 99 -elokuva pääsee asiaan heti, sillä kymmenkunnan ihmisen kommuunin supistuttua kahteen, jäljellejääneiden ukkojen Klassen (Shanti Roney) ja tuskastuttavan hyväntahtoisen Göranin (Gustaf Hammarsten) tohkeilu vanhan kommuuninsa koolle kutsumisesta vaikuttaa enemmän apealta kuin realistiselta. Siitä huolimatta aikaiseksi saadaan juhlat, joihin melkein kaikki tulevat.
* *
Kalaaseista tulee varsin omalaatuinen kokous, jossa porukan skitsoilu alkaa heti: Yksi kitisee kämpän ilman laadusta jo ovella. Toinen taas marisee, miten muut eivät voi tietää miten vaikeaa hänellä, mielisairaalla on.
Ilonpidon kangertelusta huolimatta elokuva nousee parhaina hetkinään tapakomediaksi siitä, miten pohjimmiltaan keskiluokkaisten ihmisten eteen nostetaan peili, josta he näkevät nuoruuden aikaiset itsensä.
Moodysson on kirjoittanut jälleennäkemisen huipentumaan kommuunin yhden jäsenen suureksi oivallukseksi tarkoittamaan puheeseen, jossa porukan jo vanhastaankin dogmaattisin tyyppi aloittaa paasauksen. Siinä on oma vino hauskuutensa.
* *
Metkaa elokuvassa on, miten se muistuttaa, kuinka tässä ja sen edeltäjässä olivat mukana aivan kaikki ruotsalaiselokuvien ja -sarjojen mieleenjäävimmät näyttelijät. Shanti Roney, Gustaf Hammarsten ja Anja Lundqvist esittävät silloisten hahmojensa ikääntyneempiä versioita.
Ensimmäisellä Kimpassa-elokuvalla oli onni saada rooleihinsa kaikki ne silloiset nuoret näyttelijät, joita näkisimme vuosien mittaan useissa ruotsalaisissa tai ylipäätään pohjoismaisissa elokuvissa. Harvinaisen moni elokuvan näyttelijöistä päätyi ruotsalaisiin poliisisarjoihin; Beckiin, Arne Dahliin, Wallanderiin. Oma lystinsä on bongailla näitä sittemmin tutuiksi tulleita kasvoja.

Tunteet ja alkoholi lainehtivat ex-hippien juhlissa. Klasse (Shanti Roney), Lasse (Jonas Karlsson) ja jälkimmäisen tyttöystävä Mirjam (Julia Heveus) bailujen pyörteissä. Kuva: SF Studios
* *
Klasse ja Göran ovat säilyttäneet sen ihanteen, että televisiota heillä ei ole vieläkään. Klasse huomauttelee Göranille, miten tämä ei tahdo käyttää tarpeeksi tiskiainetta tai ylipäätään kuumaa vettä tiskatessaan. Göran ajattelee ekologisuutta ja säästäväisyyttä, ei puhtautta. Terveys hänellä ei käy mielessäkään.
Vaikka kuluneet vuodet näkyvät ihmisten ulkomuodossa, jotkin tunteet ja reagointitavat ovat säilyneet aivan kuin mitään ei olisi opittu tai ihmisinä yhtään kypsytty.
Alkuperäiselokuvan hippivolkkaria ei näy missään, eikä kuulu pihaustakaan loistavista ruotsalaispopin biiseistä, jollaisia alkuperäiselokuva oli tulvillaan.
* *
Ei se kaikki edistyksellinen paasaus aikoinaan turhaa ollut, koska elokuvan hahmoista yksi, ns. nykynuorison edustaja, tunnustaa edeltävän sukupolven saavutusten voiman, jonka ansiosta nuorilla on nyt helpompaa. Sen puolesta taisteleminen oli sentään jotain.
Mutta nuorilla on nykyään vain ironiaa. Vaikka jälleennäkeminen on päällisin puolin iloista rupattelua, niin äkkiä käy selväksi, miten päivänpaiste peittää näkyvistä myös synkeyttä ja kyynisyyttä.
Lukas Moodysson ei naureskele luomilleen hahmoille. Hän tunnustaa heidän ikääntymisensä ja ajan kulumisen ja sen mukana auttaa meitäkin lempeästi hyväksymään maailman ja itsemme peruuttamattomat muutokset.
Kumpikin Kimpassa-elokuva pitää yksinäisyyttä kuolemaa kauheampana kohtalona. Ajatuksella on ikääntyneen ihmisen kohdalla uudenlaista kantavuutta.
Antti Selkokari
* *
Äänestä meitä!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys.
Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Boléro-elokuva säveltäjä Maurice Ravelista, jolta muistetaan vain yksi tilaustyönä syntynyt sävellys
ELOKUVA | Anne Fontainen elämäkertaelokuvaa ja musiikillista teoshistoriaa yhdistelevä Boléro ei olekaan ihan yksinkertainen tapaus.
Pariskunta menettää kaiken, talot ja tavarat – arviossa ensi-iltaelokuva The Salt Path
ELOKUVA | Marianne Elliotin elokuvan kovaonniset päähenkilöt päättävät aloittaa pitkän vaelluksen Englannin lounaisrannikolla.
Hirtehinen trilleri näyttää maskuliinisuuden kriisin – arviossa korealainen ensi-iltaelokuva No Other Choice
ELOKUVA | Park Chan-wook on tehnyt Donald E. Westlaken romaanin pohjalta sovituksen, joka iskee tiukasti tämän ajan neokapitalistiseen talouteen ja työmarkkinoihin.
Jennifer Lopez loistaa musikaalin etäisenä tähtenä – arviossa Hämähäkkinaisen suudelma
ELOKUVA | Klassikkoromaanin filmatisointi tuo musikaalin keinoin lohtua sotilasdiktaaturin keskellä elävään Argentiinaan.




