Kuva: Courtesy of Focus Features © 2025 All Rights Reserved
ELOKUVA | Visuaalisesti komeassa elokuvassa Wes Andersonin tuttu tyyli ja nimekkäät näyttelijät korjaavat juonen puutteita.
”Benicio del Toron synkkä katse kertoo paljon.”
ARVOSTELU

Foinikialainen juoni
- Ohjaus: Wes Anderson
- Pääosissa: Benicio del Toro, Mia Threapleton, Tom Hanks, Scarlett Johansson, Benedict Cumberbatch
- Ensi-ilta: 6.6.2025
Wes Andersonin elokuvissa visuaalisuus on aina tärkeässä roolissa. Ohjaaja leikkii elokuvissaan väreillä ja tyyleillä, niin ympäristön kuin roolihahmojensa asujen kanssa.
Anatole ”Zsa-Zsa” Korda (Benicio del Toro) on äärettömän rikas, korruptoitunut liikemies. Hänellä on ilmeisesti eurooppalaiset sukujuuret, maata ei missään vaiheessa tarkenneta.
Korda tekee kauppoja, haastaa riitaa ja petkuttaa eri maiden valtaapitäviä rikkaita, jopa sukulaisiaan. Hän myy aseita, hankkii kiinteistöjä ja järjestää kuljetuksia. Hän on kavaltanut rahaa liikekumppaneiltaan ja on siitä syystä itse jatkuvasti salamurhayritysten kohteena.
Foinikialainen juoni -elokuvan alkukohtauksessa nähdään ainakin kuudes yritys saada Korda hengiltä. Tälläkin kertaa henkensä menettävät muut kuin päähenkilö itse. Joka kerta kuoleman uhatessa Korda kohtaa Jumalan (Bill Murray), joka F. Murray Abrahamin esittämän profeetan kanssa tuomitsee Kordan tekemiset.
Kordan hahmosta tulevat väkisinkin mieleen Donald Trump ja Elon Musk. Mikään ei pelota heitä eikä estä yrittämästä hallita koko maailmaa.
Korda haluaa saada elämäänsä uuden järjestyksen. Hänen avustajansa yksinkertainen Bjorn (Michael Cera) on norjalainen entomologi ja hyönteistieteilijä.
Kordalla on yksitoista lasta. Heistä kymmenen on poikia, jotka asuvat Kordaa vastapäätä. Isä ei ole juurikaan kiinnostunut pojistaan.
Ainoa tytär Liesl (Mia Threapleton) polttaa piippua ja aikoo nunnaksi. Korda haluaisi Lieslin seuraajakseen hallitsemaan omaisuuttaan. Lieslia kiinnostaa isässä lähinnä se, tappoiko tämä hänen äitinsä tai lastensa muut äidit.

Mathieu Amalric, Michael Cera, Benicio Del Toro, Mia Threapleton ja Jeffrey Wright. Kuva: Courtesy of Focus Features © 2025 All Rights Reserved
Elokuvan roolitus on jopa erinomainen, mutta kaikki roolit ovat samantapaisia: siististi pukeutuvia miehiä, jotka puhuvat nopeasti. Naisroolit ovat monipuolisempia, mutta aikaa persoonien kasvamiseksi on liian vähän. Jokainen näyttelijä selviää roolistaan, mutta niiden merkitykseksi kokonaisuudessa jää vain herättää huomiota.
Benedict Cumberbach on serkku Nubar, jota Korda on pettänyt raha-asioissa eniten. Nubar näyttäytyy tuomion jakajana. Tom Hanksin Leland on kilpaileva, samalla tavalla petetty yrittäjä, joka ratkoo voittajat koripallon heittelyllä. Willem Dafoe näyttelee yhtä petettyä roistokaveria, ja Kate Winslet vilahtaa Lieslin äitinä. Hilda-serkku (Scarlet Johansson) on paljon paikalla, jopa Kordan morsiamena. Hän ei ymmärrä miksi maailmaa pitää koko ajan järkyttää.
Kaikilla hahmoilla on sanottavansa, muttei mitään kovin merkityksellistä. Tapahtumissa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Pääroolissa Benicio del Toro on persoonallinen niin tekojen kuin ulkonäkönsä kautta. Hänen synkkä katseensa kertoo paljon.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Veljesten elämä on täynnä epäonnistuneiden aikuisten välinpitämättömyyttä ja väkivaltaa – arviossa Kevlarsjäl
ELOKUVA | Eskilstunalaisveljesten aamiaiseksi on maitoa ja maissihiutaleita, koska edellisenä päivänä isä on myynyt tai pantannut hellan.
Carmen Maura loistaa Calle Málaga – Muistojeni katu -elokuvassa vanhuksena, jota ei pompotella
ELOKUVA | Espanjalaisen elokuvan legendasta Carmen Maurasta ei saa silmiään irti, niin vangitsevasti hän esiintyy Maryam Touzanin uudessa ensi-iltaelokuvassa.
Tuomari Nurmion epäeuroviisut – arviossa ensi-iltadokumentti 13 kylmää laulua
ELOKUVA | Tahvo Hirvosen ja Anne Lakasen ohjaaman ensi-iltaelokuvan pohjana on Tuomari Nurmion Tavastia-keikka syyskuulta 2024.
Miranda kohtelee alaisiaan yhtä tyylittömästi kuin ennenkin – arviossa Paholainen pukeutuu Pradaan 2
ELOKUVA | Näyttelijät osaavat olla uskottavasti kaksikymmentä vuotta vanhempia kuin suosikkikomedian ensimmäisessä osassa, vaikkeivät välttämättä siltä näytäkään.




