Lesley Manvillen nokkelan Rouva Harrisin seurassa viihtyy ja pääsee ihailemaan Pariisia ja muotia

Lesley Manville. Kuva: Universal

Marraskuun harmauden keskellä tekee oikein hyvää kahden tunnin katko elokuvateatterissa viihdyttävän ja nostalgisen Rouva Harris lähtee Pariisiin -elokuvan matkassa. Elokuvan tunnelma on taianomainen, tuosta vain ongelma toisensa jälkeen järjestyy ja kaikki kääntyy hyvin päin.

Ehkä tätä elokuvaa ei miesten kannata mennä katsomaan, sillä heistä harvempi kenties ymmärtää, mikä saa lontoolaisen siivoojan haaveilemaan Diorin mekosta. En sulje kuitenkaan miessukupuolta kokonaan elokuvateatterin ulkopuolelle, sillä toki elokuvassa on muitakin teemoja.

Lesley Manville on sympaattinen rouva Harrisina. Hän on elokuvan kantava voima. Sekä iäkkäämpien että nuorten näyttelijöiden hyviä roolisuorituksia on elokuva täynnä.

Draamakomedia sijoittuu vuoteen 1957. Rouva Harris on siihen asti odottanut aviomiestään sodasta ja nojannut sillankaiteeseen, jossa puoliso antaa merkkejä, miten rouvan pitäisi toimia elämässään. Selviää, että aviomies on kuollut.

Rouva Harris käy siivoamassa rikkaiden lukaaleja. Yhden katalan asiakasrouvan, joka vaatii kaikkea, mutta ei maksa palkkaa ajallaan, vaatekaapissa on Diorin mekko. Upea kirjailtu mekko saa rouvan unelmoimaan omasta.

Päähenkilö on nokkela ja hän on aina auttamassa muita. Hän alkaa kerätä rahaa veikkaamalla, säästämällä bussimatkoista kävelemällä, tekemällä korjausompelua ja pihistämällä kaikesta. Katsojana olen oikein mielelläni rouva Harrisin joukkueessa ja suljen silmäni siltä, että veikkausvoitot ovat oikeasti erittäin epätodennäköisiä.

Rouva Harris lähtee Pariisiin perustuu Paul Gallicon samannimiseen kirjaan vuodelta 1958. 1950-luvun ajankuva on toteutettu mainiosti puvustuksessa ja lavastuksessa. Elokuva on hyvällä tavalla vanhanaikainen, elokuvakin voisi olla peräisin 1950-luvulta. Myös elokuvan musiikki sopii tunnelmaan.

Isabelle Huppert. Kuva: Universal

Suurta yhteiskunnallista sanomaa Anthony Fabianin ohjaukselta on turha odottaa, mutta elokuvassa on esillä Englannin luokkayhteiskunta, jonka siivoojarouva saa tuta. Vaikka rouva Harrisilla on lopulta mekkorahat käteisenä käsilaukussaan, on edessä vastoinkäymisiä ennen kuin hän pääsee edes sisälle muotitalo Dioriin. Sielläkin on esteenä rikas rouvan ketale asiakas, joka ei kestä rahvasta yläluokan joukossa.

Koska kyse on aidosta hömpästä, kaikki kyllä järjestyy ja rouva Harrisista tulee Diorin henkilökunnan lemmikki. Jopa Diorin piinkova johtaja Claudine Colbert (Isabelle Huppert) sulaa, mutta se vaatii kyllä aikaa.

Tarina on kaiken kaikkiaan viehättävä ja sympaattinen. Tiedän muutamankin ystävättären, jotka saavat varustautua Rouva Harrisin matkaan nenäliinapaketilla.

Päivi Vasara

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua