Kuva: Magnus Ragnvid / Viaplay
ELOKUVA | Hilma kertoo sensaatioksi nousseesta ruotsalaistaiteilijasta, joka määräsi, että hänen teoksiinsa saa koskea vasta 20 vuotta kuoleman jälkeen.
”Vaikka Hilma af Klintin merkitys abstraktin taiteen uranuurtajana on kiistaton, elokuvaksi puettu taiteilijaelämäkerta ei yrittämisestä huolimatta syvene eikä tempaa mukaansa.”
ARVOSTELU
Hilma
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Lasse Hallström
- Pääosissa: Tora Hallström, Catherine Chalk, Lily Cole, Lena Olin.
- Ensi-ilta: ElisaViihde Viaplay 18.11.2022
Taiteen miesvaltaista kaanonia on kirjoitettu välillä uusiksi. Kuten silloin kun erään ruotsalaisen talon vintiltä löytyi taidemaalari Hilma af Klintin (1862–1944) salattu tuotanto. Löytö oli aikansa sensaatio. Paljastui, että af Klint oli maalannut modernin ajan ensimmäisen abstraktin maalauksen jo vuonna 1906 – siis vuosia ennen Kandinskya, jolle tämä kunnia oli aiemmin annettu.
Hilma af Klintista kertovan Hilma-elokuvan (2022) on käsikirjoittanut ja ohjannut Lasse Hallström, jonka kädenjälkeä ovat myös Gilbert Grape, Pieni suklaapuoti ja Casanova.
* *
Tarina alkaa 1940-luvulta. Ikääntynyt taiteilija istuu raitiotievaunussa ja palaa muistoihinsa. Elettyä elämää olemuksessaan kantavan Hilma af Klintin roolissa nähdään ohjaajan puoliso Lena Olin. Hänelle olisi suonut suuremmankin roolin kuin vain elokuvan aloittajana ja lopettajana.
Nuorta Hilmaa näyttelee ohjaajan tytär Tora Hallström, joka oikeassa elämässä ei ole näyttelijä vaan töissä finanssisektorilla. Nuori lahjakas Hilma pääsee taideakatemiaan, jonne on jo muutamia vuosia hyväksytty myös naisopiskelijoita. Sukupuolten välinen epätasa-arvo tulee vastaan räikeästi: naiset kulkevat opinahjoon takaoven kautta. Naisen ei muutenkaan katsottu kykenevän luomaan uutta, vain jäljentämään.
Makaabereissa kohtauksissa Hilma piirtää tilaustyönä lemuavista hevosen ruhoista anatomisia piirroksia. Elääkseen hän maalaa myös muotokuvia.
Tora Hallström, Tom Wlaschiha ja Jazzy De Lisser. Kuva: Magnus Ragnvid / Viaplay
Tora Hallström tekee vimmaisen roolin periksi antamattomana ja ristiriitojen repimänä taiteilijana, jolla on vahva visio näkymättömästä maailmasta. Hän uskoo olevansa väline, jonka kautta henget maalaavat, viis siitä mitä muut hänestä ajattelevat. Samaan aikaan hän hakee hyväksyntää.
Elokuvan alkupuolella Hilma menettää pikkusiskonsa, jonka kanssa oli läheinen. Kohtaus pohjustaa af Klintin kiinnostusta henkimaailmaan. Elokuva hakee tarttumapintaa myös af Klintin merikapteeni-isästä. Siinä missä isä luotaa merten syvyyksiä, tytär kulkee mielen syvyyksissä. Laajemmassa mielessä hänen kiinnostuksensa näkymättömään maailmaan 1900-luvun alussa liittyy ajan henkeen ja tieteen edistysaskeliin. Röntgenin, langattoman lennättimen ja radion keksiminen avasivat uuden perspektiivin materian maailmaan, jossa kaiken aikaa kulki myös näkymättömiä aaltoja.
* *
Okkultismin ohella af Klintia innoittaa teosofia ja myöhemmin antroposofia. Hän löytää sielunkumppaneita muista naistaiteilijoista, jotka myös ovat kiinnostuneita henkimaailmasta. Ryhmä työskentelee yhdessä Hilman johdolla. Hänen sinnikkyytensä ansiosta he rakennuttavat yhteisvoimin jopa taiteilijatalon yhteiseksi turvapaikakseen.
Sitten tulee stoppi. Pettynyt af Klint kieltäytyy enää esittelemästä abstrakteja teoksiaan julkisesti. Jälkeen päin on arvuuteltu, mikä sai taiteilijan lannistumaan. Elokuva esittää selitykseksi antroposofian perustajan Rudolf Steinerin kylmäkiskoisuutta. Elokuvan Hilma janoaa tuotannolleen Steinerin hyväksyntää, mutta tämä suhtautuu hänen maalauksiinsa penseästi. Ne ovat egosentriselle Steinerille liian älyllisiä eivätkä sovi hänen määrittelemäänsä henkisyyteen.
Jälkeen päin nähtiin, että Steiner oli täydellisen väärässä lytätessään Hilman tuotannon. Elokuvan lopussa af Klintia esitellään muun muassa New Yorkissa 2019.
Suomessakin af Klint on nähty. Syksyllä 2014 keskeisin abstrakti tuotanto oli esillä Helsingin Taidehallissa. Ensi keväänä af Klintin ystävät suuntaavat Lontoon Tate Moderniin.
Lena Olin. Kuva: Magnus Ragnvid / Viaplay
Vaikka Hilma af Klintin merkitys abstraktin taiteen yhtenä uranuurtajana on kiistaton, elokuvaksi puettu taiteilijaelämäkerta ei yrittämisestä huolimatta syvene eikä tempaa mukaansa. Sitä ei pelasta edes pakollinen romanttinen viritys eli af Klintin ja hänen taiteilijaystävättärensä ja mesenaattinsa paikoin myrskyisä suhde.
Parasta kokonaisuudessa on epookin ja miljöön kuvaus. Yksittäiset kohtaukset ovat lumoavan kauniita eläviä maalauksia. Myös taiteilijan keskeisistä teoksista saa jonkinlaisen yleiskuvan.
Elokuvassa puhutaan englantia. Luulisi, että ruotsalaisia harmittaa.
Seppo Metso
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
