Anni Iikkanen ja Rebekka Baer. Kuva: Birgit Puve / Lucy Loves Drama
ELOKUVA | Inari Niemen ohjaama nuorisoelokuva Valoa valoa valoa käy aikuisillekin, muistoksi siitä millaista se oli ensimmäisen kerran.
”Rakkaus syntyy väärinymmärryksen kautta ja tekee elämästä uudenlaista, ensin outoa ja sitten hetkeksi ihmeellistä.”
ARVOSTELU
Valoa valoa valoa
- Ohjaus: Inari Niemi
- Käsikirjoitus: Juuli Niemi
- Pääosissa: Pirjo Lonka, Rebekka Baer, Anni Iikkanen, Kanerva Paunio, Laura Birn, Janne Reinikainen
- Ensi-ilta: 13.10.2023
Kysymys on rakkaudesta, siitä mieleenpainuvimmasta, ensirakkaudesta. Eletään muistoissa kevättä 1986. Mimi saapuu hämäläiseen pikkukylään, jossa tapaa koulukaverinsa 15-vuotiaan Mariian. Rakkaus syntyy väärinymmärryksen kautta ja tekee heidän elämästään uudenlaista, ensin outoa ja sitten hetkeksi ihmeellistä.
Merkityksellisenä ajankuvana, musiikin ja pukeutumisen lisäksi, on taustalla Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Aiheuttaako se jotain ja miten sen kanssa eletään on yksi elokuvan esittämistä kysymyksistä.
Valoa valoa valoa käsittelee suuria asioita: lähisuhdeväkivaltaa, itsemurhaa ja syrjäytymistä. Tuolloin asiaa harvemmin otettiin puheeksi.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin elämänsä ongelmissa oleva Mariia palaa kotiin ja muistelee tuota kesää ja sen seurauksia. Olisiko hän silloin voinut tehdä jotakin toisin, voiko hän antaa itselleen anteeksi? Aikuinen nainen miettii vakavasti vakavien kysymysten äärellä.
Tarina on kokokuva elämästä, nuoret elävät vapaasti halvan punaviinin ja kaikenlaisen ikään kuuluvan parissa. Päähenkilöt edustavat eri yhteiskuntaluokkia ja ongelmat vanhempien kanssa ovat erilaisia. Mimin vähäosaisuudessa nähdään suuremmat ongelmat, isä juo ja on väkivaltainen.
Elokuva on erilainen, monenlainen elokuva, yhdistelmä nuorten ja aikuisten elokuvaa.
Muistellessaan nuoruuttaan Mariia kokee huonoa omaatuntoa ja miettii olisiko voinut tehdä jotakin toisin. Samalla hän kokee onnea siitä, että sai kokea sen kaiken, vaikka toisaalta olisi halunnut osata ennustaa tulevaa ja olla toisenlainen.
Valoa valoa valoa perustuu Vilja-Tuulia Huotarisen samannimiseen kirjaan, joka sai Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2011. Aikoinaan kirja aiheutti pienehkön kohun: tyttöjen ikä kirjassa on 14 vuotta, joillekin se oli liian nuorten rakkaustarina. Käsikirjoittaja Juuli Niemi on kirjoittanut elokuvan näkökulman Mariialle.
Päärooleissa olevat nuoret Rebekka Baer (Mariia) ja Anni Iikkanen (Mimi) ovat luontevia ja hyviä. Iikkasen puheen hetkittäinen epäselvyys lienee äänityksen ongelma.
Laura Birn aikuisena Mariiana on kaikkien tunteiden tulkkina täydellinen. Samanlaisesta todellisuuden tulkinnasta vastaa Pirjo Lonka Mariian äidin roolissa.
Tiivistunnelmainen elokuva hengähtää ajan tai paikan kohdalla kulloisenkin ajattelijan, sen aikuisen, rauhalliseen kuvaan. Laura Birn ja Pirjo Lonka osaavat juuri tämän, tarinan kokoamisen tasapainoiseksi ja vaikuttavaksi lopuksi.
Maija Kääntä
* *
Äänestä meitä!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys.
Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.