Kuva: Cinema Mondo
ELOKUVA | Uudempiin animestudioihin kuuluvan MAPPAn ensi-iltaelokuvassa koulukiusatulle Yutalle ilmaantuu ahdistuskohtauksien aikana Rika-niminen henki, joka kostaa kiusaajille.
”Epäilemättä tarina resonoi nuoriin, kouluahdistuksen parissa kamppaileviin tai sen takavuosina kokeneisiin.”
ARVOSTELU
Jujutsu Kaisen 0
- (Gekijōban Jujutsu Kaisen Zero)
- Japani, 2021.
- Ohjaus: Park Sunghoo
- Suomen-ensi-ilta: 14.5.2022
Yuta Okatsu elää koulumaailmassa, jossa pyörivät oppilaiden väliset suhteet ystävyyksineen ja vihollisuuksineen sekä niiden väliin sijoittuvat romanttiset suhdeyritelmät. Koulukiusattu Yuta on kuitenkin erikoisuus: ahdistuskohtausten aikana hänelle ilmaantuu Rika-niminen henki, joka kostaa kiusaajille. Hengen toimia Yuta ei kykene kontrolloimaan.
Apuun tulee salaperäinen Gojo Satoru, joka saattaa Yutan jujutsuopintojen pariin. Jujutsun maalina ovat Rikan tapaiset kiusanhenget. Opiskelutovereina Yutalla on värikäs porukka: yksi on puhuva panda, toinen äksy tyttö ja kolmas nepsy-piirteinen poika, jonka ainoa sanasto on sushiravintolan termistö.
Lopulta päästään taistelemaan varsinaista vihollista, hyvisten puolelta pahisten pariin loikannutta tyyppiä vastaan. Epäilemättä tarina resonoi nuoriin, kouluahdistuksen parissa kamppaileviin tai sellaista takavuosina kokeneisiin.
Japanin animehittimaailmassa on tapahtunut selkeä muutos, kun lumoavien Ghibli-fantasioiden sijaan on siirrytty tv-animesarjojen elokuvaosien nousuun suuriksi elokuvateattereiden box office -hiteiksi. Taustalla on tietysti japanilainen media mix -strategia, jossa sama av-kulttuurituote lanseerataan eri alustoilla, jolloin koko tarinan haltuun ottaminen vaatii eri tarina-alustoilla kahlaamista.
Jujutsu Kaisen on ollut aluksi manga, sittemmin tv-animesarja ja nyt tarina jatkuu elokuvateattereissa vailla sen suurempia selittelyjä. Teatteriensi-illan myötä Japanissa julkaistiin myös tarinan romaaniversio. Epäilemättä konseptista saa eniten irti, jos ottaa koko tarinamaailman haltuun.
Yksittäisenä elokuvana Jujutsu Kaisen 0 on hankala arvioida, eikä sitä yksittäiseksi elokuvaksi ole tarkoitettukaan. Kuten elokuvan nimestä näkyy, Jujutsu Kaisen oli jo Gege Akutamin manganakin esitarina Jujutsu Kaisenille. Tässä suhteessa on siis siirrytty amerikkalaisten supersankarielokuvien lanseerausstrategiaan.
Actionkohtaukset ja romanttisemmat paisuttelut seuraavat toisiaan. Kaipaamaan jää monien japanilaisanimeiden tunnelmallisempia suvantokohtia.
Animoinnin on tehnyt iso uudempi animestudio MAPPA, joka selättää taistelukohtaukset sujuvasti. Piirrostyyli on toki hyvin erilainen, ronskimpi kuin vaikkapa Ghibli-tyyli. Taustapiirroksissa poiketaan usein tarkasta realismista hahmojen tunnetilojen ilmaisuun, jonka synkkyyttä tumma väriskaala ja punaisen värin runsas käyttö korostaa. Romanttisissa kohtauksissa, usein takaumissa, vaihdetaan pastellisävyihin ja pehmeämpään piirrostyyliin, ja taustakuvaus edustaa realistisempaa japanilaisympäristön kuvausta.
Japanissa yleiseen tapaan teinipojan ääninäyttelemisen tekee naisääninäyttelijä, nyt Megumi Ogata.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.