Kotiapulainen-elokuvassa valoisalta vaikuttava ihmissuhdetarina kääntyy karvaaksi eloonjäämistaisteluksi

Amanda Seyfried. Kuva: Daniel McFadden / Lionsgate

Kotiapulaiseksi paikkaa hakeva Millie Calloway saapuu suureen, kartanomaiseen omakotitaloon. Pihalla hän kohtaa komean, mutta torjuvasti käyttäytyvän puutarhuri Enzon. Talossa hänet ottaa vastaan varakkaan perheen äiti Nina Winchester, joka näyttää Millielle tämän paikan ja aseman tottuneesti. Millielle on tiedossa siivousta, ruoanlaittoa ja muuta kotiapulaiselle kuuluvaa. Millie tapaa myös perheen alakouluikäisen Cecilia-tyttären, joka katsoo uutta kotiapulaista pitkin nenänvarttaan.

Talon omistajat, Nina ja Andrew Winchester, edustavat varakasta yläluokkaa. Perheenäiti Nina näyttää Millielle selkeästi tämän paikan talon hierarkiassa. Millie tutustuu upeaan taloon, jonka ylimmässä kerroksessa hänellä on oma huone. Siellä katsoja saa ensimmäisen vinkkinsä elokuvan lajityypistä, kun suljetun tilan tunnelma viriää. Huoneessa on niukka kalustus, vain pieni ikkuna katonrajassa ja vahva ovi. Millie saa siihen kyllä avaimen, mutta ainoa ikkuna ei ole avattavissa. Ovesta tulee tärkeä elementti elokuvan edetessä.

Talon avarasta mittavuudesta huolimatta elokuvan klaustrofobinen ilmapiiri kehkeytyy. Iloiselta ja dynaamiselta vaikuttavasta Ninasta huolimatta pahaenteisyys leijuu ilmassa. Eikä aikaakaan, kun Millie joutuu todistamaan Ninan raivokohtausta, kun tämä ei löydä puhetta, joka hänen pitäisi pian pitää. Millie saa syyn niskoilleen, ja naisten välit viilenevät.

* *

Ninan aviomies on Millienkin silmissä hurmaava, ja Andrew’lla on puolestaan silmää Millielle. Vähitellen Millie saa tietää, että perheenäiti Ninassa on toinen, uhkaavampi puoli. Andrew’n mukaan se johtuu traumasta, joka syntyi Ninan vanhempien kuoltua tulipalossa. Käy myös ilmi, että Nina on ollut yhdeksän kuukautta hoidossa psykiatrisella osastolla. Nina tekee Millielle selväksi, ettei heidän kahden tarvitse olla ystäviä. Millie pysyköön huoneessaan.

Sen herttaisempaa taustaa ei löydy Andrew’ltakaan, jonka äitiä luonnehditaan korppikotkaksi. Andrew’n ja hänen äitinsä suhde on sen verran vääntynyt, että siitä voi luoda selityksen miehen myöhemmälle käyttäytymiselle.

Andrew haluaisi paljon lapsia. Hän arvelee kuitenkin, ettei itse riitä Ninalle. Vai onko tilanne kenties toisin päin? Andrew’n ja Millien välille kehkeytyy − yllätys yllätys – vetovoima, joka johtaa heidät klassisesti vaaran tielle.

Kolmiodraamaa sävyttää kunkin osapuolen kyseenalainen menneisyys. Milliekään ei ole suinkaan puhdas pulmunen. Talon tapahtumat voivat kääntyä häntä vastaan tai kenties pelastaa. Kuka kolmikosta on pahin ja julmin, se selviää pitkässä loppuottelussa, jossa kukin käyttää julmuutensa ja voimansa selvitäkseen vaaraa uhkuvista tilanteista. Katsojaa ei säästellä pahuuksilta, joita hienon talon sisällä alkaa tapahtua. Sadismi ja vallankäyttö ovat osa selviytymiskamppailua. Kolmikon raadollisuus saa kauhuelokuvamaisia piirteitä. Taustalla on kokemuksia kaukaa menneisyydestä, jotka nyt suljetussa talossa saavat raakalaisia mittoja.

Sydney Sweeney. Kuva: Daniel McFadden / Lionsgate

* *

En kutsuisi Kotiapulainen-elokuvaa joululeffaksi, ellei katsojalla ole vahvaa vastustuskykyä, joka on kenties kehittynyt muista kauhua ja väkivaltaa henkivistä elokuvista. Julma peli hyökkää alun hymyjen, ystävällisyyden ja vetovoiman takaa. Kolmesta päähenkilöstä saa aluksi jopa hurmaavaa vaikutelmaa, mutta kun ”hurmaava”-sanan kirjaimet laittaa toiseen järjestykseen, saadaan tilalle sana ”murhaava”.

Katsojat, jotka tunnistavat pitävänsä intensiivisestä, jännitystä, kauhua ja tragediaa kieputtavista elokuvista, joissa perheidylli kuoriutuu armottomaksi eloonjäämistaisteluksi, voivat hyvinkin pitää Kotiapulaisesta. Näyttelijöiden taidot ja olemukset ovat kokonaisuuteen kerrassaan sopivat, vaikka tarina ei suokaan helpotuksen huokausta. Kun naamiot riisutaan, yön veriset bileet voivat alkaa.

Saana Saarinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua