Koskettava, lempeä ja uskottava tarina teoista ja toivosta – arviossa Ordinary Angels

Alan Ritchson ja Emily Mithcell. Kuva: Marble Oy

Parturi-kampaaja ja osa-aika-alkoholisti Sharon Stevens yrittää löytää tarkoituksen elämälleen. Ilo ilman viinaa on häneltä hukassa, jälleen kerran. Hän lukee lehdestä 5-vuotiaasta Michellestä, sairaasta tytöstä, joka on menettänyt äitinsä. Eletään vuotta 1993 Kentuckyssa, Louisvillessa.

Sharon päättää osallistua hyväntekeväisyyteen, rahankeruuseen, jolla saadaan hankittua pienelle Michellelle uusi maksa ja käynnistettyä hoidot.

Michelle asuu tiukkapipoisen, vakavan isänsä Edin ja sisarensa kanssa. Ed Schmitt ei ole ensin onnesta soikeana saadessaan Sharonin lähipiiriinsä. Sharon on vahva ja osaa vaatia sekä tehdä asioita. Sharon haluaa auttaa Michelleä ja olla vihdoinkin jotain, enimmäkseen itselleen.

Ajan kanssa molemmat aikuiset auttajat oppivat olemaan aikuisia ja toimimaan niin, etteivät sotke suhteeseen omia tunne-elämän ongelmiaan.

Ordinary Angels -elokuvassa on aiheellista kritiikkiä amerikkalaisesta terveydenhoitojärjestelmästä. Järjestelmä toimii yhä rahalla ja vakuutuksilla. Isällä ei ole sairausvakuutusta ja luottokorttirajat paukkuvat, mutta hänellä ei näytä olevan hätää.

Yhteiskunnan toimintojen arvostelu on tässä elokuvassa vähäistä. Kysymys onkin totuudesta, joka ei ole sadan vuoden aikana muuttunut mihinkään, arvostelusta huolimatta. Elokuvassa on välillä epätodellisia odotuksia jostain paremmasta

Uskonnollisuus on läsnä, mutta se ei voi eikä saa olla ainoa vaihtoehto parantumiseen. Kaikenparantava rukous lienee tavallista, kun mikään muu ei onnistu.

Ohjaaja Jon Gunnilla on takanaan parikin uskonnollista elokuvaa, Do You Believe? (2015) ja The Case for Christ (2017), jotka kertovat hänen ajatusmaailmastaan.

Hilary Swank. Kuva: Marble Oy

Ehkä tämä elokuva on tarkoitettu ilahduttamaan ja luomaan uskoa elämään. Joskus ihminen osaa olla toiselle joskus hyvä, ainakin elokuvissa. Välillä on vaikea uskoa tarinaa todeksi. Elämä on joskus tarua ihmeellisempää.

Näyttelijät ovat paikallaan ja osaavat esittää vaivattomasti aidon oloisia ihmisiä.

Alan Ritchson (Ed) on vahva isänä ja elättäjänä, joka kaipaa kuollutta vaimoaan, mutta osaa myös jatkaa eteenpäin. Oscarillakin palkittu Hilary Swank (Sharon) antaa keveämmällekin tarinalle uskottavuutta.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua