Alan Ritchson ja Emily Mithcell. Kuva: Marble Oy
ELOKUVA | Hilary Swankin tähdittämä tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo sairaiden ja heidän lähipiirinsä arjesta Yhdysvalloissa.
”Joskus ihminen osaa olla toiselle hyvä, ainakin elokuvissa.”
ARVOSTELU
Ordinary Angels
- Ohjaus: Jon Gunn
- Pääosissa: Hilary Swank, Alan Ritchson, Nancy Travis, Amy Acker, Emily Mitchell
- Ensi-ilta: 10.5.2024
Parturi-kampaaja ja osa-aika-alkoholisti Sharon Stevens yrittää löytää tarkoituksen elämälleen. Ilo ilman viinaa on häneltä hukassa, jälleen kerran. Hän lukee lehdestä 5-vuotiaasta Michellestä, sairaasta tytöstä, joka on menettänyt äitinsä. Eletään vuotta 1993 Kentuckyssa, Louisvillessa.
Sharon päättää osallistua hyväntekeväisyyteen, rahankeruuseen, jolla saadaan hankittua pienelle Michellelle uusi maksa ja käynnistettyä hoidot.
Michelle asuu tiukkapipoisen, vakavan isänsä Edin ja sisarensa kanssa. Ed Schmitt ei ole ensin onnesta soikeana saadessaan Sharonin lähipiiriinsä. Sharon on vahva ja osaa vaatia sekä tehdä asioita. Sharon haluaa auttaa Michelleä ja olla vihdoinkin jotain, enimmäkseen itselleen.
Ajan kanssa molemmat aikuiset auttajat oppivat olemaan aikuisia ja toimimaan niin, etteivät sotke suhteeseen omia tunne-elämän ongelmiaan.
Ordinary Angels -elokuvassa on aiheellista kritiikkiä amerikkalaisesta terveydenhoitojärjestelmästä. Järjestelmä toimii yhä rahalla ja vakuutuksilla. Isällä ei ole sairausvakuutusta ja luottokorttirajat paukkuvat, mutta hänellä ei näytä olevan hätää.
Yhteiskunnan toimintojen arvostelu on tässä elokuvassa vähäistä. Kysymys onkin totuudesta, joka ei ole sadan vuoden aikana muuttunut mihinkään, arvostelusta huolimatta. Elokuvassa on välillä epätodellisia odotuksia jostain paremmasta
Uskonnollisuus on läsnä, mutta se ei voi eikä saa olla ainoa vaihtoehto parantumiseen. Kaikenparantava rukous lienee tavallista, kun mikään muu ei onnistu.
Ohjaaja Jon Gunnilla on takanaan parikin uskonnollista elokuvaa, Do You Believe? (2015) ja The Case for Christ (2017), jotka kertovat hänen ajatusmaailmastaan.
Hilary Swank. Kuva: Marble Oy
Ehkä tämä elokuva on tarkoitettu ilahduttamaan ja luomaan uskoa elämään. Joskus ihminen osaa olla toiselle joskus hyvä, ainakin elokuvissa. Välillä on vaikea uskoa tarinaa todeksi. Elämä on joskus tarua ihmeellisempää.
Näyttelijät ovat paikallaan ja osaavat esittää vaivattomasti aidon oloisia ihmisiä.
Alan Ritchson (Ed) on vahva isänä ja elättäjänä, joka kaipaa kuollutta vaimoaan, mutta osaa myös jatkaa eteenpäin. Oscarillakin palkittu Hilary Swank (Sharon) antaa keveämmällekin tarinalle uskottavuutta.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
Italialaisen naisen elämää sodan jälkeen hellan ja nyrkin välissä – arviossa Ainahan on huominen
ELOKUVA | Paola Cortellesin esikoisohjaus oli Italian vuoden 2023 katsotuin elokuva. Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa Roomassa.
Vaimo jättää miehensä menemällä katkaisuhoitoon – arviossa Isäni Goodrich
ELOKUVA | Hallie Meyers-Shyerin elokuvassa perhe on paras ja pahin. Michael Keaton esittää yksin jäävää isää, jolla on niin aikuisia kuin pieniäkin lapsia kahdesta avioliitosta.
