Alan Ritchson ja Emily Mithcell. Kuva: Marble Oy
ELOKUVA | Hilary Swankin tähdittämä tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo sairaiden ja heidän lähipiirinsä arjesta Yhdysvalloissa.
”Joskus ihminen osaa olla toiselle hyvä, ainakin elokuvissa.”
ARVOSTELU
Ordinary Angels
- Ohjaus: Jon Gunn
- Pääosissa: Hilary Swank, Alan Ritchson, Nancy Travis, Amy Acker, Emily Mitchell
- Ensi-ilta: 10.5.2024
Parturi-kampaaja ja osa-aika-alkoholisti Sharon Stevens yrittää löytää tarkoituksen elämälleen. Ilo ilman viinaa on häneltä hukassa, jälleen kerran. Hän lukee lehdestä 5-vuotiaasta Michellestä, sairaasta tytöstä, joka on menettänyt äitinsä. Eletään vuotta 1993 Kentuckyssa, Louisvillessa.
Sharon päättää osallistua hyväntekeväisyyteen, rahankeruuseen, jolla saadaan hankittua pienelle Michellelle uusi maksa ja käynnistettyä hoidot.
Michelle asuu tiukkapipoisen, vakavan isänsä Edin ja sisarensa kanssa. Ed Schmitt ei ole ensin onnesta soikeana saadessaan Sharonin lähipiiriinsä. Sharon on vahva ja osaa vaatia sekä tehdä asioita. Sharon haluaa auttaa Michelleä ja olla vihdoinkin jotain, enimmäkseen itselleen.
Ajan kanssa molemmat aikuiset auttajat oppivat olemaan aikuisia ja toimimaan niin, etteivät sotke suhteeseen omia tunne-elämän ongelmiaan.
Ordinary Angels -elokuvassa on aiheellista kritiikkiä amerikkalaisesta terveydenhoitojärjestelmästä. Järjestelmä toimii yhä rahalla ja vakuutuksilla. Isällä ei ole sairausvakuutusta ja luottokorttirajat paukkuvat, mutta hänellä ei näytä olevan hätää.
Yhteiskunnan toimintojen arvostelu on tässä elokuvassa vähäistä. Kysymys onkin totuudesta, joka ei ole sadan vuoden aikana muuttunut mihinkään, arvostelusta huolimatta. Elokuvassa on välillä epätodellisia odotuksia jostain paremmasta
Uskonnollisuus on läsnä, mutta se ei voi eikä saa olla ainoa vaihtoehto parantumiseen. Kaikenparantava rukous lienee tavallista, kun mikään muu ei onnistu.
Ohjaaja Jon Gunnilla on takanaan parikin uskonnollista elokuvaa, Do You Believe? (2015) ja The Case for Christ (2017), jotka kertovat hänen ajatusmaailmastaan.
Hilary Swank. Kuva: Marble Oy
Ehkä tämä elokuva on tarkoitettu ilahduttamaan ja luomaan uskoa elämään. Joskus ihminen osaa olla toiselle joskus hyvä, ainakin elokuvissa. Välillä on vaikea uskoa tarinaa todeksi. Elämä on joskus tarua ihmeellisempää.
Näyttelijät ovat paikallaan ja osaavat esittää vaivattomasti aidon oloisia ihmisiä.
Alan Ritchson (Ed) on vahva isänä ja elättäjänä, joka kaipaa kuollutta vaimoaan, mutta osaa myös jatkaa eteenpäin. Oscarillakin palkittu Hilary Swank (Sharon) antaa keveämmällekin tarinalle uskottavuutta.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Uusi Alex Garland -elokuva Warfare kuvaa sitä, kun tajuntaan ei mahdu muuta kuin sodankäynnin jytinä
ELOKUVA | Aiheensa Irakin sodasta poimiva Warfare tarjoaa katsojilleen pelkistetyn kuvan nykyaikaisesta kaupunkisodankäynnistä.
Äkäisen miehen ja muistisairaan vaimon matkalla rakastetaan ja riidellään – arviossa Muistojen matka
ELOKUVA | Jelle de Jongen elokuva tarjoaa draamaa ja huumoria pitkästä avioliitosta, muistoista ja tulevaisuuden hyväksymisestä.
Sally Bauer oli nainen, joka rakasti uimista, poikaansa ja haasteita – arviossa Nainen ja meri
ELOKUVA | Frida Kempffin ohjaama elokuva ei kuvaa hellästi naista, jonka haaveiden esteenä olivat lähipiiri ja sota.
Nuori saamelaisnainen yllättyy alkuperästään – arviossa ensi-iltaelokuva Biru Unjárga: Fucking Uuniemi
ELOKUVA | Egil Pedersenin esikoiselokuva on saamelainen nuorisoelokuva, jossa jokainen etsii ja löytää itsensä.