Kolumbialaista perheen taikaa – arviossa Disneyn ensi-ilta-animaatio Encanto

Kuvat: Disney

Walt Disneyn 60. animaatioelokuva Encanto on kolumbialaishenkistä taikuuden ja musiikin juhlaa. Elokuva kertoo maagisesta Madrigalin perheestä. Perhe asuu taianomaisessa talossa, Casitassa, ja kaikilla perheen jäsenillä on joku taikavoima – kaikilla, paitsi nuorella Mirabelilla.

Encanton tapahtumat alkavat päivästä, jolloin nuorin perheenjäsen, Antonio, saa juhlavassa seremoniassa oman taikavoimansa. Ilmassa on jännitystä; edellinen seremonia epäonnistui, kun Mirabel ei saanutkaan taikavoimaa. Mirabel on luonnollisesti myös kireänä, tuohan juhlapäivä mieleen epämiellyttäviä muistoja. Antonion seremonia kuitenkin onnistuu: hän saa kyvyn puhua eläinten kanssa.

Juhlassa otetaan perhekuva koko Madrigalin maagisesta perheestä, mutta Mirabel unohtuu kuvasta. Yksinäinen Mirabel näkee Casitan alkavan halkeilla ympärillään ja taikavoimat suoneen kynttilän uhkaavan sammua. Mirabelin varoituksia ei kuitenkaan huomioida, koska kaikille muille Casita näyttäytyy ehjänä. Mirabel ryhtyy kuitenkin selvittämään, mikä perheen taikavoimia uhkaa. Hän pääseekin suvun salaisuuksien ytimeen ja käykin ilmi, ettei kaikki olekaan sitä, miltä päälle päin näyttää.

Näyttävää Disney-laatua

Encanto on värikäs elokuva, joka on Disneyn standardien mukaisesti upean näköinen. Animaatiosta ei ole valituksen sanaa, laaja hahmogalleria on onnistuneesti rakennettu ja jokaisella on oma luonteensa (en kyllä syytä ketään, jos osa sivuhahmoista ja perhesuhteista menee hivenen sekaisin).

Lin-Manuel Miranda on tehnyt totutun varmaa työtä sävellyspuolella, kappaleet ovat mieleenpainuvia ja iskeviä, ja niihin on rakenneltu hienot ja vauhdikkaat koreografiat. Alussa perheen esittelevä The Family Madrigal -kappale on erinomainen, samoin supervahvan Luisa-siskon kappale Surface Pressure.

Tarina on Disneylle sopivasti vahvan tunteikas kertomus perheen voimasta, mutta on siinä onneksi monipuolisempiakin sävyjä. Perheen isoäiti on paennut vainoa ja menettänyt puolisonsa, ja on erittäin kiitollinen pelastukseksi koituneelle ihmeelle. Tätä kiitollisuutta isoäiti osoittaa käyttämällä perheen taikavoimia Casitan ympärille rakentuneen kyläyhteisön hyväksi, aina uupumiseen asti.

Kun pintaa raaputetaan, käy ilmi, että supervoimista tuleva suuri vastuu ja isoäidin vaatima täydellisyys ovatkin kuluttavia ja kuormittavia. Mirabelin osaksi jää näyttää, että joskus vähempikin riittää.

Niinpä tämä perhetarina muistuttaa näkemään sukulaiset sellaisina kuin he ovat, ei sellaisina kuin heidän toivoisi olevan. Tarinassa voi nähdä myös viittauksia maahanmuuttajien elämään: ensimmäisen polven maahanmuuttajat ovat kiitollisia turvapaikasta ja vaativat lapsiltaan paljon, jotta nämä olisivat uuden kotimaansa arvoisia, mutta nämä vaatimukset käyvät seuraaville sukupolville raskaiksi. Toisaalta elokuvassa nimenomaan naiset ovat niitä, joilta vaaditaan paljon, joiden pitää hillitä tunteensa ja palvella perhettä.

Kuva: Disney

Tarinassa on siis ulottuvuuksia, mutta samalla se on värikäs ja hurmaava musikaalisatu, jossa on hyvää musiikkia, kauniita ympäristöjä ja taidokasta animaatiota. Elokuvan reilu puolentoista tunnin mitta kantaa hyvin. Lopussa tarinan käännekohta, jossa kaikki lopulta ymmärtävät toisiaan, tulee aika nopeasti, mutta eipä sitä toisaalta olisi tarvinnut pidemmäksi venyttääkään. Loppuhuipennus on sitten takuuvarmasti tunteisiinkäyvää perheen keskinäisen rakkauden riemujuhlaa.

Mirabel on päähahmona ilahduttava. Silmälasipäinen, epätäydellinen, mutta samalla fiksu, tarmokas ja kykenevä nuori nainen ei ole perinteinen prinsessahahmo (toisin kuin vaivattoman täydellinen sisko Isabela). Mirabelin äänenä kuullaan Brooklyn Nine-Ninen Rosa Diazina ja In the Heightsin Carlana tunnettu Stephanie Beatriz. Suomenkielisenä äänenä on Esme Kaislakari.

Työläs kolumbialainen tarina

Encanto sai alkunsa vuonna 2016, kun Disney Animationin silloinen johtaja John Lasseter esitteli ideansa Lin-Manuel Mirandalle ja Byron Howardille. Miranda oli juuri työskennellyt Disneyn kanssa Vaianan musiikkien parissa. Howard ja Jared Bush taas olivat tehneet Zootropolis-elokuvan ja nyt olivat kiinnostuneet tekemään musikaalia. Mirandan mukaantulo suuntasi katseet Latinalaiseen Amerikkaan ja tätä tekijäkolmikkoa yhdistävä kokemus laajasta perheestä johti tekijät suunnittelemaan latinomusikaalia, jonka pääosassa olisi laaja perheyhteisö.

Pian aiheeksi rajautui Kolumbia. Ajankohta elokuvassa on tietoisen epämääräinen, mutta jonkunlaisena viitteenä 1900-luvun alussa Kolumbiassa käytiin tuhannen päivän sota, jonka johdosta monien kylien asukkaat joutuivat pakenemaan henkensä edestä, kuten tässäkin elokuvassa isoäidin taustaksi kuvataan. Elokuvan taustalla on runsaasti tutkimustyötä kolumbialaisesta kulttuurista ja paljon paikallista asiantuntemusta. Taustatyö on tehty huolella.

Elokuva oli suuri haaste animaattoreille. Animaatiotiimiä johtaneet Renato dos Anjos ja Kira Lehtomaki ovat kuvanneet Animation World Networkin haastattelussa Encantoa vaikeimmaksi elokuvakseen tähän mennessä. Kahdentoista merkittävän hahmon kehittäminen oli isompi työ kuin aikaisemmissa elokuvissa – ja kaksikko on sentään työskennellyt Frozen-elokuvien, Vaianan ja Big Hero Sixin kaltaisissa isoissa tuotannoissa. ”Usein elokuvissa, joissa on paljon hahmoja, keskitytään kuitenkin vain kahteen tai kolmeen päähahmoon”, Lehtomaki kertoi.

Lehtomaen mukaan suurin haaste oli Mirabel. ”Luulisi, että hän olisi helppo juttu, olemmehan tehneet paljon Disney-sankarittaria ennenkin. Ohjaajat painottivat kuitenkin alusta pitäen, että Mirabelin on oltava erilainen, emmekä voineet hyödyntää aikaisempien hahmojen animaatioita”, Lehtomaki kertoo. ”Hahmoon piti löytää hienovaraisuutta ja tasapainoa; hän on kykenevä tyttö, mutta silti epätäydellinen liikkeissään. Emme kuitenkaan halunneet, että epätäydellisyys näkyisi vain kömpelöytenä”.

Kuva: Disney

Myös Lin-Manuel Miranda kuvasi monen hahmon vaikeuksia Colliderin haastattelussa: ”Vaianalla oli kahdeksan veljeä siinä vaiheessa, kun minut palkattiin mukaan. Hänellä ei ole enää kahdeksaa veljeä, koska hänellä oli tärkeämpääkin tekemistä. Niinpä jännittävä haaste oli löytää elokuvan draama ja konflikti näiden kaikkien hahmojen välisistä suhteista. Minun työni säveltäjänä on vahvistaa hahmoja, heidän lahjojaan ja heidän musiikillista itseilmaisuaan.”

Kun hahmoja on kaksitoista, jokainen ei tietenkään voi saada omaa täysimittaista kappalettaan. ”Meillä ei ole aikaa kuulla heidän laulujaan, mutta saamme kyllä vahvan fiiliksen Doloresin luonteesta hänen 12 tahtinsa aikana”, Miranda kuvaa ensemble-kappaleiden käytännöllisyyttä.

Aivan elokuvan alussa kuultava esittelykappale on mestarillinen taidonnäyte iskevästä kolumbialaisesta vallenato-musiikista, laajan hahmokattauksen esittelemisestä ja elokuvan vauhdikkaasta ja värikkäästä menosta:

Elokuvan muissa rooleissa ovat John Leguizamo, Maria Cecilia Botero, Diane Guerrero, Jessica Darrow, Angie Cepeda, Carolina Gaitán, Mauro Castillo, Adassa, Rhenzy Felix, Ravi-Cabot Conyers, Maluma ja Rose Portillo. Näistä varsinkin Bruno-setää esittävä Leguizamo on roolissaan oivallinen.

Elokuvan suomenkielinen versio on Jukka Nylundin ohjaama ja Marko Hartaman kääntämä. Rooleissa ovat Kaislakarin lisäksi Antti L. J. Pääkkönen, Eija Ahvo, Diandra Flores, Ulriikka Heikinheimo, Sari Ann Stolt, Netta Laurenne, Tidjân Ba, Amy Burgess, Elias Hjelm, Winston Hämäläinen, Aaro Wichmann ja Heidi Herala.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua