Angela Childs (Zoë Kravitz). Kuva: HBO Max
ELOKUVA | Älykkäistä ja kärkevistä elokuvistaan ja tv-sarjoistaan tunnettu Steven Soderbergh sortuu lopulta yksinkertaisiin ratkaisuihin elokuvassa Kimi.
”Miksi mieshahmot voivat aina elokuvissa olla vahvoja jo tarinan alusta lähtien, mutta naishahmojen täytyy kasvaa siihen väkivallan ja raiskausten kautta?”
ARVOSTELU
Kimi
- Yhdysvallat, 2022
- Ohjaus: Steven Soderbergh
- Käsikirjoitus: David Koepp
- Katso: HBO Max.
Kimi (2022) on rikostrilleri tekniikasta. Suuryrityksen lanseeraama Kimi on avustava järjestelmä, jolta saa Amazonin Alexan ja Applen Sirin tapaan pyytämällä vastauksia, musiikkia ja vaikkapa valojen himmennystä. Vastavuoroisesti Kimin käyttäjäkokemusta parannetaan tallentamalla kaikki ihmisten sille antamat käskyt ja korjaamalla ne, jotka eivät ole toimineet. Kuuntelun symbolina toimii päähenkilö Angela Childsia (Zoë Kravitz) piinaava hammassärky. Kaikki foliohattumiehet ja agenttitarinoita seuranneet tietävät hampaisiin asennetuista mikrofoneista.
Ohjaaja ja tuottaja Steven Soderbergh tunnetaan älyllisten ja haastavien ajatusten käsittelemisestä elokuvissaan. Hänen viime vuosien parhaita tuotoksiaan ovat olleet posketon taloussatiiri The Laundromat sekä epätavallinen rikosdraama Mosaic. Soderberghin tavaramerkkinä voi pitää rikkaiden ja valtaapitävien kritisoimista ja väärinkäytösten paljastamista.
Kimissä Angela on hautautunut korona-aikana kotiinsa ja tarkkailee naapureitaan asuntonsa suurista ikkunoista, aivan kuten James Stewart teki Hitchcockin Takaikkunassa. Stewartin esittämä L.B. Jefferies oli asuntonsa vanki murrettuaan jalkansa ja kiikaroi pihapiirinsä asuntoihin muun tekemisen puutteessa.
Kovasti toivoo, että Angela olisi koronan ja sen voimistamien aspergerin oireiden uhri, mutta ei, taustalla on hyökkäyksen kohteeksi joutuminen ja sen aiheuttamat traumat. Soderberghilla on kuitenkin sen verran taitoa, ettei katsojaa piinata välähtelevillä takaumilla.
* *
Elokuvan alkupään tapahtumat on sijoitettu yhteen asuntoon. Tekniikka toimii päähenkilön apuna, mutta sitä käytetään myös häntä vastaan. Elokuva onkin kissa-ja-hiiri-leikki, jossa osat vaihtuvat ja tekniikka on vuorotellen sekä hyvä isäntä että huono renki. Mutta miksi mieshahmot voivat aina elokuvissa olla vahvoja jo tarinan alusta lähtien, mutta naishahmojen täytyy kasvaa siihen väkivallan ja raiskausten kautta? Eikö menneisyyden haamuista vapautumiseen ole muuta keinoa kuin hankkiutua pahiksista eroon teloitustyyliin?
Kimi on korona-aikaan sidottu elokuva, jossa maskit, käsidesit ja sulkutila ovat keskeisessä roolissa. Olisi vain toivonut, että älyllisyys ja poleemisuus olisivat jatkuneet aivan elokuvan loppuun saakka, eikä se olisi sortunut pelkkään rymistelyyn.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.