Suzu on syrjäänvetäytyvä koulutyttö, joka ei uskalla laulaa. Kuva: Cinema Mondo
ELOKUVA | Belle vie ujon koulutytön virtuaalitodellisuuden tähdeksi. Tarina kertoo nuoren epävarmasta identiteetistä, siitä miten nettimaailmassa voi olla joku muu, erilainen, rohkeampi.
”Belle on virtuaaliajan Kaunotar ja Hirviö.”
ARVOSTELU
Belle
- Japani, 2021.
- Ohjaus: Mamoru Hosoda
- Ääninäyttelijät: Kaho Nakamura, Ryo Narita, Shota Sometani, Tina Tamashiro
- Suomen-ensi-ilta: 18.2.2022
Suzu on ujo ja introvertti koulutyttö, jolla on vain pari ystävää: IT-nörttityttö Hiroka ja koulupoika Shinobu. Suzun päivät kuluvat keskellä kouluyhteisöä, jossa jokainen yrittää olla suosittu ja saada vastakaikua romanttiselta kiinnostukseltaan. Suzu ei uskalla laulaa edes karaokekopissa: hän harrasti musiikkia äitinsä kanssa, joka kuoli Suzun ollessa pieni.
Yllättäen Suzu löytää tiensä virtuaalimaailma U:hun, jossa on mahdollista luoda itselleen avatar, juuri sellainen kuin haluaa. Suzu luo itselleen hahmon nimeltä Bell, jolla ei ole muuta yhteistä Suzun kanssa kuin pisamat. Muuten Bell, pian Belle, on kaunis kuin Disney-prinsessa ja laulaa kauniisti.
Aluksi Belle herättää oudoksuntaa U:ssa ja sen ulkopuolella, onhan hän pisamainen eli kauneusihanteesta hieman poikkeava, mutta pian hän on virtuaalimaailman tähti ja lukemattomat ihmiset – mukaan lukien Suzun koulukaverit – yrittävät arvuutella hänen oikeaa identiteettiään.
U:ssa on yksi kapinahahmo, Hirviö, jonka perään Belle lähtee. Hirviön arvoituksen ratkaistakseen Suzu ja hänen ystävänsä yrittävät selvittää tämän henkilöllisyyden ja elämäntilanteen tosielämässä. Lopulta Bellen kiintymys Hirviöön taltuttaa tämän ja Hirviö on valmis paljastamaan kasvonsa. Belle on siis virtuaaliajan Kaunotar ja Hirviö.
Mamoru Hosoda on kuvannut virtuaalisen ja todellisen maailman rinnakkaisuutta jo kahdessa Digimon-elokuvassaan. Hosodan mestariteos Summer Wars (2009) laittoi nuoret päähenkilönsä käymään virtuaalisen taistelun, jossa ratkaistiin tosimaailman ongelmia. Samaan tapaan kuin Bellessä, virtuaalisen maailman syvyyssuuntainen liike ja värikäs, yksityiskohtainen virtuaalitodellisuus rinnastuu elokuvan reaalimaailman litteämmän animaatiotyylin ja horisontaalisen liikkeen kanssa. Ääninäytteleminen ja musiikki on elokuvass vahvaa. Suzun/Bellen roolin ja laulut ääninäyttelevä laulaja-lauluntekijä Kaho Nakamura on oiva löytö tuplarooliin.
Verrattuna Summer Warsiin, joka piti virtuaali- ja tosimaailman hienossa tasapainossa ja tarinan käynnissä, Belle jää onnistuneen alun jälkeen hieman junnaamaan eikä tarinankehittely pysy yhtä dynaamisena. Hirviön todellisen ongelman esittely on tärkeä asia, mutta tulee vähän myöhään ollakseen merkityksellinen Hirviön hahmon tai koko tarinan kannalta.
Virtuaalitodellisuus on läsnä ja nuori polvi on elänyt somen kanssa koko elämänsä. Bellen tarina kertoo nuoren epävarmasta identiteetistä, siitä miten nettimaailmassa voi olla joku muu, erilainen, rohkeampi. Bellen hahmosta ja kokemuksista Suzu saa rohkeutta todelliseen elämäänsä. Virtuaalimatka oli niin Suzulle kuin Hirviön hahmoon kätkeytyneelle matka omaan sisimpään.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.