Kalevala: Kullervon tarina kertoo lännettyneelle Suomelle tehtyä juttua äreistä räyhäreistä

Elias Salonen (Kullervo). Kuva: Marek Sabogal

Heti Kalevala: Kullervon tarina -elokuvan alussa käy selväksi, että tärkeitä asioita ovat miekka ja päähenkilön mielen perällä villinä kohiseva kiihtymys, vahva, pitelemätön tunnetila.

On isä, Kalervo (Johannes Holopainen), joka voisi yhtä hyvin olla haamu, sillä niin vähän hän on läsnä poikansa elämässä. On myös isän veli, setä Untamo (Eero Aho). Veljesten välillä on veritekoihin johtanut viha, jonka takia Kullervon (Elias Salonen) täytyy kasvaa perheettömänä ja kodittomana, tosin setänsä hoivissa.

* *

Kalevalasta tuttu Kullervon taru on pelkistetty osiinsa, jotka voisivat olla yhtä hyvin William Shakespearen Hamletista. Kullervon saatua selville totuuden menneistä tapahtumista hänessä syttyy väkevänä soutava kaunainen kostonhalu. Jo entuudestaan Kullervo on raa’an voimansa ja kapinallisen luonteensa takia joutunut asuinpaikassaan epäsuosioon.

Kullervoon, jos keneen, sopivat säkeet Eino Leinon runosta Tumma: ”Näki kauhut kaikkialla, haltiat pahat havaitsi, ei hyviä ensinkänä.”

* *

Elokuvaan, joka tapahtuu 1100-luvun Karjalassa, ei ole yritettykään tavoitella muinaissuomalaista puhetapaa, vaan ihmiset puhuvat ymmärrettävää nykysuomea. Kalevala: Kullervon tarina -elokuvaa on kuvattu paljon Pohjois-Karjalassa ja Liettuassa. Maisemat ovat asiaankuuluvan komeita.

Kylänvanhimpana toimiva Wäinö (Ilkka Koivula) puhuu toistuvasti Kullervon, pahapäisen pojan mukanaan tuomasta parasta, joka on kansanperinteessä pelottavana pidetty henkiolento, joka voi tuoda taloon tai kylään onnea tai onnettomuutta. Sitä, miksi Väinämöis-hahmo puhuu folkloristiikan tutkijoiden kielellä, en oikein ymmärrä.

* *

Elokuvan kerrontatavassa kiinnittää huomiota luottamuksen puute katsojan älyyn, koska huomattavan usein, kun elokuvan juonessa tapahtuu merkittävä käänne, sitä korostetaan musiikissa liioitellusti pintaan nostetuilla rummuniskuilla, jolla ikään kuin karjutaan yleisölle: ”Tajuatteko nyt, te tollot!”

Yleensä loisteliaasti kuvaava Rauno Ronkainen tyytyy tekemään elokuvassa Suomen muinaisuudesta kovin tavanomaisen näköistä satukirjakuvaa. Yksi hieno kuva on: se, jossa Kullervo metsässä makoillessaan näkee suden. Siinä on itu sellaiseen luontomystiikkaan, joka olisi voinut kivasti maustaa elokuvaa.

Ilkka Koivulan esittämässä Väinämöis-hahmossa on ulkoista näyttävyyttä. Kuva: Marek Sabogal

* *

Koko jutulta puuttuu nyt suunta. Muuta ei ole kuin raivo ja kosto. Sellaisesta ei ole yksin draamaksi, nyt elokuva on sitä, että katsellaan räyhärin karjuntaa, joka saa seurakseen toisten ärripurrien rähinää. Koko juttu on iloton, mikä saattaa olla tarkoituskin. Sillä Kalervon ja seppä Ilmarisen (Olli Rahkonen) tapaiset hyväntuuliset naureskelijat, eiväthän ne miehiä olekaan. Pitää olla äreä.

Voi olla, että elokuvan käsikirjoitukseen osallistunut näyttelijä Jorma Tommila on tuonut mukanaan sen yhteen purtujen hampaiden välistä ärisevän totisuuden, joka kuuluu elokuvissa, joihin hän on tuonut vahvan panoksensa (Takaisin ryssiin, 1992; Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma, 1995; Maxmillian Tarzan, 1999; Aleksis Kiven elämä, 2001)

* *

Kun Kalevala: Kullervon tarina -elokuvassa on pitkät ajat katseltu huomattavan bodattuja paidattomia miesvartaloita ähisemässä toistensa kimpussa, Kullervo viskataan lempimään Ronja Orastan esittämää Ainoa teltassa.

Voisiko olla, että elokuvaohjaaja Antti J. Jokinen käsikirjoituskumppaneineen on halunnut kerta kaikkiaan puhdistaa Kalevalan kaikesta liian itäisenä tai neitimäisenä pitämästään aineksesta?

Kullervo (Elias Salonen) tapaa Ainon (Ronja Orasta), johon hän tuntee outoa vetovoimaa. Kuva: ReelMedia

* *

Tämän elokuvan suomalaiset ovat selkeästi länteen, läntiseen kristinuskoon ja amerikkalaisten toimintaelokuvien sankareiden toimintatapoihin suuntautuneita ihmisiä. Miehet ainakin ovat niin hypermaskuliinisia, että epäilen sillä peiteltävän jotakin.

Näyttelijöistä Eero Aho on hyvä, Elias Salonen taas vetää sitä yhtä raivoamisen nuottia, eikä paljon muuta. Naisia tässä jutussa ei ollut merkittäviksi toimijoiksi asti. Ja lopuksi saadaan viikinkihautajaiset.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua