Oona Airola. Kuva: Cata Portin / Solar Films
ELOKUVA | Kaija Koon taiteilijaelämästä ja yksityiselämästä kertova elokuva kuvaa todentuntuisesti parisuhdetta, jossa sanallinen väkivalta johtaa myös pahempaan.
”Uskomatonta on yhä, miten helposti naislaulaja saa kuraa niskaansa, jos suosio hetkeksi katoaa.”
ARVOSTELU

Kaunis rietas onnellinen
- Ohjaus: Selma Vilhunen
- Pääosissa: Oona Airola, Jari Virman, Maija Paunio
- Ensi-ilta: 18.2.2026
Laulajien elämäkertaelokuvat ovat aika harvinaisia meillä Suomessa. Kaija Koota voi pitää Kaunis rietas onnellinen -elokuvan nähtyään hyvänä valintana elokuvan aiheeksi. Ilmoitus elokuvan tekemisestä ihmetytti aikoinaan, mutta ei enää. Käsikirjoittaja Ilona Ahti, ohjaaja Selma Vilhunen ja dramaturgi Paula Vesala ovat luoneet toimivan tarinan Kaija Kokkolasta, joka halusi laulajaksi.
Kaijan kotiolot olivat aikuisten maailmaa, lapset olivat osin lavastetta. Kaija kutsui äitiään etunimellä ja isä piti koko ajan puhetta omista asioistaan. Kaija näytti viihtyvän isänsä seurassa ja ihaili tämän rakentaman pienkoneen lentoa. Isä kuoli vuonna 1986 lento-onnettomuudessa.
* *
Kaija osasi laulaa ja teki jo nuorena keikkaa bändin kanssa. Yhtyeen kosketinsoittajana oli jo silloin Markku Impiö. Pari rakastui, muutti yhteen ja perusti perheen. Molemmilla oli suunnitelmia muusikonurasta ja alku sujuikin hyvin.
Isän onnettomuuden jälkeen Kaija kuitenkin sairastui ja masentui. Apu löytyi terapeutista ja hevosista. Varsinkin hevoset auttoivat avautumaan ja jälleen nauttimaan laulamisesta ja esiintymisestä.
Aviomies Markku teki lauluja ja Kaija lauloi. Ensimmäiset vuodet poikivat myyntimenestyksiä, palkintoja ja paljon taloudellista hyvää.
Ongelmat alkavat pitkillä keikkakiertueilla ja kotona, jossa Markku oli kännissä pahapäinen ja haukkui Kaijaa taitamattomaksi laulajaksi ja ihmiseksi. Parin pojan syntymä ei auta Markkua rauhoittumaan, vaan arki ja työ ovat melkein koko ajan kaaosta. Elokuvan kuvaukset taiteilijoiden arjesta ovat dramaattisia. Samoihin aikoihin Kaijan äiti tulee osaksi perheen elämää hoitamaan lapsenlastaan.
Musiikki on elokuvassa hyvin edustettuna ja kertoo siitä, millä vuosikymmenellä elettiin ja tuottajien ja levy-yhtiöiden kanssa toimittiin. Uskomatonta on yhä, miten helposti naislaulaja saa kuraa niskaansa, jos suosio hetkeksi katoaa.
Elokuvassa on taitureita näyttelijöinä myös sivuosissa. Ville Tiihonen näyttelee niljakasta levy-yhtiöpomoa iljettävän hyvin. Ella Lähdemäki tekee aikuisesta ratsastuskaverista varsin mainion hahmon niin sanomisillaan kuin reippailla tekemisillään.

Oona Airola. Kuva: Cata Portin / Solar Films
* *
Kaija Koon taiteilijaelämä ja yksityiselämä ovat tiivistä yhdessäoloa miehen, lapsen ja äidin läsnäoloa. Äiti katsoo vierestä tyttären elämää ja kärsimystä ja avautuu kommenteillaan vasta vuosien jälkeen.
Elokuvan kohtaukset ovat hyvin kuvattuja. Molemmat päähenkilöt irrottelevat niin hyvässä kuin pahassa ja tuottavat todentuntuisia kohtauksia parisuhteesta, jossa sanallinen väkivalta johtaa myös pahempaan.
Oona Airola on loistava näyttelijä, Kaija Koon muotokuva piirtyy hänen monipuolisen osaamisensa seurauksena. Airola osaa laulaa, mutta hänen ääntään on muokattu kuulostamaan enemmän Kaija Koolta. Aviomiestä esittävä Jari Virman tekee hiljaisesta ja kunnianhimoisesta nuorukasesta kaikkivoipaisen egoistin muotokuvan, piruilijan joka kompastuu omaan näppäryyteensä.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pinterest-sukupolvelle tehty sovitus klassikosta ei osu maaliin – arvostelussa Humiseva Harju
ELOKUVA | Emerald Fennell ohjaama uusi versio Emily Brontën klassikosta jättää katsojan kylmäksi kuin nummet konsanaan.
Timanttivaras ei pidä väkivallasta – arviossa ensi-iltaelokuva Crime 101
ELOKUVA | Mike Davis on nuori, komea ja älykäs timanttivaras, joka haluaa tehdä rikoksensa yksin. Pahoinpitely ja tappaminen ovat hänelle vastenmielistä.
Gerard Butler perheineen elämää etsimässä – arviossa Greenland 2: Migration
ELOKUVA | Morena Baccarinin ja Gerard Butlerin tähdittämä katastrofielokuva jatkaa siitä mihin vuoden 2020 elokuva Greenland jäi.
Ralph Fiennesin lempeä lääkäri on parasta, mitä kauhuelokuvissa on vuosiin tapahtunut – arviossa 28 vuotta myöhemmin: Luutemppeli
ELOKUVA | 28 vuotta myöhemmin: Luutemppeli lunastaa paikkansa sekä modernina kauhuteoksena että zombileffasarjan kruununjalokivenä.




