Kuva: Nonstop Entertainment Ab / Yle
ELOKUVA | Sherylle ja Lilaalle muusikkous, metallin kutsu ja bändin perustaminen oli maailman tärkein asia. Sirens-dokumentti on toivon kuvaus.
”Sirensin naiset haluavat elää niin kuin tuntevat. Siksi heidän herkkyytensä ja pohdintansa on elokuvan tärkein anti.
Ei ole turvallista kotona, ei ole turvallista rakastaa, ei ole turvaa ystävyydessäkään.
Viiden libanonilaisnaisen thrash metal -bändi Sirens on silti jotakin turvallista ja toivoa luovaa seetripuiden ja pommien, mellakoiden ja sähkökatkojen Beirutissa.
* *
Legendaarinen kaupunki on taas kerran pantu polvilleen.
Talous on kaiken fyysisen lisäksi raunioina, pakolaisten määrä naapurivaltio Syyriasta ylittää kaiken sietokyvyn pienessä kuuden miljoonan asukkaan valtioissa. Leirit lisäävät levottomuuksia.
4.8.2020 Beirutin satamassa räjähti pommi tai useita, ja 218 ihmistä kuoli.
Rita Baghdadi on omistanut dokumenttinsa Sirens (2022) näiden ihmisten ja isänsä muistolle.
Tunnin ja vartin dokumentti on kaunis, tunteellinen ja vierellä kulkeva syväsukellus kaukaiseen maahan, jota en tunne juuri muusta kuin uutisotsikoista.
Lähi-idän Levantin alueen kriisit toistuvat, koska rajat vedettiin alun perin mielivaltaisesti ja viivottimella. Kukaan ei saanut oikeutta. Ääri-islamistinen terroristijärjestö Hizbollah ottaa tilanteesta hyödyn ja mellastaa alueiden rajapinnoilla sekasortoa lisäten.
* *
Mutta ihmiset, tavalliset ihmiset, elävät arkea, osoittavat mieltä ja luovat uutta.
Sirens syntyi vuonna 2015 kahden nuoren sähkökitaristin Sheryn ja Lilaan kohdatessa. Heille muusikkous, metallin kutsu ja bändin perustaminen oli maailman tärkein asia.
Naiset saivat mukaan kolme muuta ja syntyi Slave to Sirens. Klubikeikoilta tie aukesi jopa Glastonburyn festivaalille.
Mutta jos olet Libanonissa queer, lesbo ja nuori nainen, olet vaarallinen. Homoseksuaalisuus on Libanonissa edelleen rikos, josta voi pahimmassa tapauksessa saada jopa kuolemantuomion.
Beirutin klubeilla asiaan suhtaudutaan vapaamielisesti, mutta julkihomous on suuri riski.
Kuva: Nonstop Entertainment Ab / Yle
* *
Sirensin naiset haluavat elää niin kuin tuntevat. Siksi heidän herkkyytensä ja pohdintansa on elokuvan tärkein anti.
Lilaa Mayassi asuu äitinsä kanssa. Äiti hoputtelee tytärtään naimisiin, sillä vain niin kodista lähdetään.
Tyttären vastaus on hyvä muistutus äidille aikojen muuttumisesta:
”Sinähän elät edelleen 1960-luvulla. Silloin perustettiin perhe valokuvan perusteella ja lapsia oli niin paljon, etteivät nimetkään jääneet mieleen.”
”Ja nyt mennään yhteen internetissä”, sivaltaa äiti.
Dokumentti on silti toivon kuvaus. Bändi on hajota, mutta löytää itsensä uudelleen.
Valtavasta rauniopalatsista lähetetty sinfoniakonsertti näyttää Lilaan ja Sheryn kepittämässä Led Zeppelinin Kashmiria.
Ja ruudun edessä äiti on haljeta ylpeydestä.
Jos et Lähi-Idästä mitään tiedä, katso edes tämä.
Anne Välinoro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Entisen nuorison elämä on juhlia, juopottelua ja toisen etsintää – arviossa Samppa Batalin Omenavarkaat
ELOKUVA | Samppa Batalin ohjaama elokuva on ajan todellisuuteen pyrkivä tarina yhdestä päivästä ja yöstä yli kolmekymppisten elämässä.
Belfastin rääväsuut uhoavat miehitysvallaksi kokemiaan brittejä vastaan keskisormi tanassa – arviossa Kneecap
ELOKUVA | Irlannissa puhuttavaa iiriä voimakkaasti puolustava Kneecap on asiapitoisuudestaan huolimatta häröilevän hauskaa katsottavaa.
Draama ihmisistä, jotka ymmärretään väärin – arviossa Michael Francon Memory
ELOKUVA | Meksikolaisohjaajan elokuvassa ihmisten elämään vaikuttavat asiat, joihin he itse eivät ole voineet vaikuttaa.
