”Isseen” perintöä lunastamassa – arviossa Aleksi Mäkelän ensi-iltaelokuva Häjyt 2

Kuva: Cata Portin / Solar Films

”Viha on ainut mikä pitää mut elos!” Jotenkin näin karjuu Joel Hirvosen näyttelemä Konsta Karhu äiteelleen (Sari Havas), joka toistuvasti soimaa poikaansa koston kierteestä ja vihassa vellomisesta. ”Soot niin täynnä vihaa!”

Vihainen Konsta puolustaa rikollista ja väkivaltaista elämäntapaansa toteamalla haluavansa olla ”niin isoo, jotta näkyy ja kuuluu”. Myöhemmin Konstan vuosikymmenet poissa ollut isä (eli issee) Jussi Murikka (Samuli Edelmann) sanoo nuorena halunneensa olla ”isoo, muuten ei ääntä saanu kuuluvihin”. Tietämättään hän vei pojaltaan sanat suusta.

Miten uskottavaa tämä on? Elokuvan hahmot päästelevät suustaan one-linereita tuon tuostakin. He analysoivat typeriä edesottamuksiaan ihmeen filosofisesti. En saata uskoa, että ryyppäämisellä ja muilla aineilla aivonsa sumuisiksi juoneet pikkunilkit kykenisivät tällaiseen itsetutkisteluun ja ilmaisuun.

No, tämä onkin toimintaelokuvaa, muistutan itselleni. Ehkäpä roistot eivät voi tässä lajityypissä olla aivan inhorealistisia.

* *

Häjyt oli 1990-luvun hittielokuva, jossa puukkojunkkareina ja häjyinä kauhua ympärilleen kylvivät Samuli Edelmannin Jussi ja Juha Veijosen Antti. Sen ja nyt ensi-iltansa saavan jatko-osan ohjasi Aleksi Mäkelä.

Ykkösosan katsominen ei ole edellytys kakkososan ymmärtämiselle, mutta kyllä se lisäarvoa katsomiskokemukseen tuo. On ihan viihdyttävää mielessään vertailla entistä ja nykyhetken Jussia ja rakastajatartaan Siskoa. Sari Havas esittää hienosti katkeroituneen ja petetyn, mutta silti pohjalaisittain vahvan naisen roolin.

Musiikki muistuttaa nostalgisesti alkuperäiselokuvasta. Elokuvissa nähdään myös samankaltaisia kohtauksia, kuten himokkaan naisen yhtäkkinen ilmaantuminen pahismiehensä mökkiin, vaatimaan sitä kauneinta asiaa.

Mitä en ymmärtänyt 1990-luvulla en ymmärrä nytkään: miksi naiset himoitsevat näitä häjyjä? Miten on mahdollista, että öykkäri-Jussille ja mieslapsi-Konstalle molemmille löytyy pystyvänoloinen, kaunis nainen ottajaksi? Linda Wiklund Konstan on-off-kultana tekee kyllä roolinsa hyvin. En vain näe Konstassa sitä mitä hän. Onneksi sentään Sisko antaa valekuoleman 1990-luvulla tehneelle Jussille runtua.

Joel Hirvosen muistan superhienon M/S Romantic -sarjan tunarimaisena bestmanina. Hän onnistuu myös Konsta Karhuna vallan mainiosti. Hänen hahmostaan on kyllä vaikea pitää, mutta jotain sympaattista sieltä välillä häivähtää.

Pohjalaismurre luontuu espoolaiskaverilta perusvarmasti. Usein mainittuja vihan tunteita hän ilmentää uskottavasti. Hän on myös bodannut itsensä varteenotettavaksi linnakundiksi. Vankilassa hän saa selkään niin huolella ja monta kertaa, että realismia vaativa katsoja kavahtaa. Sakinhivutukset ohitetaan laastarilla nenässä, vaikka kai hän olisi oikeasti jo teholla. Jälleen muistutus: olet katsomassa komediallisia elementtejä sisältävää toimintarainaa.

Kuva: Cata Portin / Solar Films

* *

Samuli Edelmannin ilmaantumista valkokankaalle saa odottaa melko pitkään, melkein elokuvan puoliväliin asti. Vaan odotus palkitaan. Jussi Murikka on luonut itsensä uudelleen ja muovautunut pikkuroistosta vähän isommaksi. Ikääntynyt Jussi on nuorempaa versiotaan paljon karismaattisempi ja rauhallisempi, kun taas poikansa Konsta on yhtä tuulella käyvä raivopää kuin isänsä aikoinaan. Väkivalta on kuitenkin yhä isänkin arkea.

Nostan esiin myös Ilkka Heiskasen Jehun roolissa. Heiskanen on hyvä kaikessa, mitä hän tekee. Vaadin nähdä hänet pääroolissa, missä tahansa. Sivuosa-Jusseja hän lie jo saanutkin.

Elokuvassa repliikein alleviivataan, että vihasta on päästettävä irti. On annettava anteeksi, kuljettava uutta polkua. Hahmot kuitenkin uhriutuvat todeten, ettei muuta voi. Tällaiset kortit minulle on jaettu, ja tällä mennään. En aivan käsitä tätä. On totta, että Konstan isä katosi aikanaan, mutta äiti on ollut hyvä äiti. (Mitä siitä, että hän tupakoi sisällä ja pakottaa lapsenlapsensa Saaran [Saaga Salo] passiiviseen tupakointiin.)

Konstan tuttavapiirissä on enemmänkin kohtalonuskon virrassa ajelehtivia. Kauhavalla ei voi tehdä muuta kuin rikoksia tai tulla uskoon. Asetelma tuntuu turhan yksioikoiselta.

Paheneeko polvi pojasta? Saako paha palkkansa, kun kerran opetuksista on puhe? En halua spoilata loppua, mutta vastaus on kyllä ja ei.

Seuraavaksi odotan jatko-osaa. Parikymmenen vuoden päästä aikuistunut Saara pyörittää huumeimperiumiaan Espanjan-villaltaan. Siinä kohtaa Suomi on jo valmis naispuoliselle häjylle.

Olisin muuten mieluusti nähnyt Häjyt 2 -elokuvan loppukohtauksessa Konstan sidekick-Immun (mainion roolityön teki elokuvan käsikirjoittanut Petja Lähde) toteuttavan suunnitelmansa. Mitä hän aikoikaan tehdä viimeisenä tekonaan ennen lusimaan lähtöä?

Kirsi Haapamatti

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua