Isästä ei ole kasvattajaksi mutta ehkä kuitenkin kaveriksi – arviossa Sisupussi

Kuva: Cinema Mondo

Georgie on 12-vuotias ja asuu yksin Dagenhamin lähiössä Lontoon lähistöllä. Georgien äiti on kuollut. Rahan tarpeeseen hän varastaa polkupyöriä kaverinsa Alin kanssa, joka auttaa myös niiden myymisessä. Sosiaalityöntekijät Georgie pitää loitolla valehtelemalla asuvansa setänsä kanssa.

Elokuvassa on nopeita leikkauksia, joissa Georgien koulutoverit puhuvat hänestä aivan kuin dokumenttielokuvassa. Heidän mielestään Georgie on outo, aggressiivinen ja vaikea, eivätkä he juuri pidä hänestä.

Yllättäen Georgien kadoksissa ollut isä Jason ilmestyy ja muuttaa tyttärensä luo. Hän katosi aikoinaan Ibizan yökerhoihin ja jätti äidin yksinhuoltajaksi. Tyttärensä tavatessa Jason huomaa täydellisen vajavaisuutensa kasvattajana. Tytär ilmoittaa, että hän ei tarvitse isää, jolla ei ole rahaa tai työtä ja jolla on epäilyttävät ruoanlaittotaidot.

Jason on auttamatta myöhässä tyttärensä elämässä. Isänä hän ei yritäkään olla kasvattaja, vaan osallistuu tyttären touhuihin neuvoen, jos pystyy.

Sisupussin aihe on aina ajankohtainen. Erilaisten perheiden kuvauksessa on huumoria, draamaa ja näppärää juonenkulkua. Lapsi osaa puuttua isänsä vajavaisuuksiin. Isän ja tyttären elämä yhdessä näyttää samankaltaisten ihmisten kohtaamiselta – siitäkin huolimatta, että toinen on 12-vuotias ja toinen aikuinen.

Hankalan alun jälkeen yhteinen elämä on molemmille aikaa, jolla on tulevaisuudessa merkitystä. Mitään tässä tarinassa ei käsitellä synkkyyden kautta. Elokuvan värit lisäävät raskaidenkin aiheiden keveyttä.

Georgie osaa hoitaa kodin perusasioita. Hänellä on mielikuvitusta; kotihämähäkeille hän pitää puheen ja kertoo mielipiteitä.

Naapurustolla on merkitystä, useimmat Georgien naapurit valvovat hillityllä tavalla tytön elämää. Isän ja tyttären yhteisiin asioihin kuuluu paljon huumoria ja vauhtia, se on heidän tavallista arkeaan.

Lola Campbell. Kuva: Cinema Mondo

Charlotte Reganin käsikirjoittama Sisupussi on hänen esikoisohjauksensa. Regan on kertonut elokuvan pohjautuvan löyhästi hänen omaan lapsuuteensa.

Lola Campbell on Georgie, rennosti. Campbellin taidot ovat lapsen leikkiä ja taitoa. Hän ei yritä olla muuta kuin 12-vuotias, jolla vain on erilainen elämä moneen muuhun verrattuna. Lopulta, harmien jälkeen, hän ilahtuu isänsä ilmestymisestä elämäänsä. Isän, joka vaikuttaa enemmän isoveljeltä. Vihdoinkin Georgie uskaltaa surra äitinsä kuolemaa ja muistella heidän suhdettaan, jossa oli myös kaveruutta.

Harris Dickson on Jasonin roolissa sopiva ja uskottava.

Sisupussista tulee teemansa puolesta mieleen Charlotte Wellsin Aftersun-elokuva (2022; lue Nadia Paavolan arvio), jossa siinäkin isä ja tytär tutustuivat toisiinsa erilaisissa olosuhteissa.

Sisupussi on voittanut Sundancen elokuvajuhlien yleisöpalkinnon sekä European Film Awardsin Young Audience Award -palkinnon. Elokuva oli yksi vuoden 2023 Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin yleisön suosikkeja.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua