Emma Stone ja Mark Ruffalo. Kuva: Atsushi Nishijima / 20th Century Studios
ELOKUVA | Yorgos Lanthimoksen ohjaama Poor Things on elokuvatekniikan juhlaa ja huippunäyttelijöiden revittelyä.
”Parastaan antaa Emma Stone, joka on taitava oudossa roolissaan.”
ARVOSTELU
Poor Things
- Ohjaus: Yorgos Lanthimos
- Käsikirjoitus: Tony McNamara
- Näyttelijät: Emma Stone, Margaret Qualley, Mark Ruffalo, Willem Dafoe, Ramy Youssef
- Ensi-ilta: 12.1.2024
Yorgos Lanthimos on aikaisemmin ohjannut The Favouriten (2018), jossa elettiin Kuningatar Annen hovissa, sekä The Lobsterin (2015), joka kertoi parisuhdetta etsivistä sinkuista. Molemmat elokuvat edustavat eri tavoilla absurdia tarinankerrontaa.
Poor Things tarjoaa scifiä ja lievää kauhua mustalla huumorilla höystettynä. Elokuvan päähenkilö on viktoriaaninen raskaana oleva nainen nimeltä Bella Baxter (Emma Stone), joka sukeltaa kuolemaan. Bellan herättää henkiin hullu tohtori Godwin Baxter (Willem Dafoe), joka on saanut verenperintönä rakkauden ihmiskokeisiin.
Aivoiksi Bellalle siirretään hänen elävän lapsensa aivot. Tohtori on itse ollut koekaniinina isällään, minkä takia hän näyttää osa-aikahirviöltä. Elokuva perustuu Alasdair Grayn samannimiseen romaaniin vuodelta 1992.
* *
Tarpeeksi järjetöntä? Ei vielä. Bellan herättämisestä seuraa tietenkin lapsenomaista käytöstä, mölinää ja tavaroiden rikkomista.
Bella on nimensä mukaisesti kaunis ja miehet haluavat hänet itselleen. Kosijoita riittää, ja nuoresta labra-assistentista Max MacCandlesista (Ramy Youssef) tulee Bellan sulhanen. Irstas asianajaja Duncan Wedderburnille (Mark Ruffalo) Bella on vain seksuaalisen mielihyvän kohde.
Bella karkaa hullulta tohtorilta sulhasensa kanssa ja lähtee pitkälle matkalle Alexandriaan, Lissaboniin, Lontooseen ja Pariisiin. Vähitellen Bella löytää itsensä naisena, joka haluaa ja julistaa vapautta ja tasa-arvoa ja muuttuu feministiksi ja sosialistiksi, köyhien puolustajaksi. Matkan aikana mustavalkoinen maailma muuttuu Bellan tajunnassa värilliseksi.
Erityistä Bellassa on täydellinen häpeän puute. Hänellä ei ole ymmärrystä siitä, että vaatetus, käytös tai mielipiteet voisivat olla vääriä tai oikeita. Tai että niitä arvosteltaisiin. Bella ei tunne häpeää mistään; ympäristön miellyttäminen ei kuulu hänen tapoihinsa.

Willem Dafoe. Kuva: Atsushi Nishijima / 20th Century Studios
* *
Elokuvan alussa ärsytys on välillä nousta pintaan vauhdin ja kuvakerronnan runsauden takia. Provosoiva tarinankerronta lataa katsojan tarkentamaan tajuntaansa. Katsottavana on jotain ennen näkemätöntä, tekniikan avulla tuotettuja huikeita kuvia ja ihmishahmoja.
Vaikeutena ei ole kertoa mitä elokuvassa tapahtuu, mutta miksi tapahtuu, se on jo vaikeampaa. Elokuvassa on kaikkea elämästä, mutta myös paljon muuta, joka on jostakin muualta, ihmiskunnan alusta. Kenties siitä mitä meistä piti tulla?
Poor Things on ennen kaikkea lavastajien, puvustajien, maskeeraajien ja tekniikan, taiteellisen kuvituksen juhlaa. Näyttelijät eivät kuitenkaan jää taustalle. Parastaan antaa Emma Stone, joka on taitava oudossa roolissaan. Samoin William Dafoe pirullisena tuhoajana on tyylikkäästi outo. Mark Ruffalo kierouden perikuvana on vahva, monipuolinen ja kylmä mies – harvinainen rooli Ruffalolle.
Emma Stone palkittiin Golden Globe -palkinnolla musikaalien ja komedioiden naispääosasta. Samassa musikaalien ja komedioiden ryhmässä Poor Things palkittiin lisäksi parhaana elokuvana. Aiemmin elokuva on palkittu muun muassa Venetsian elokuvajuhlilla Kultaisella Leijonalla.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Isseen” perintöä lunastamassa – arviossa Aleksi Mäkelän ensi-iltaelokuva Häjyt 2
ELOKUVA | Kaulaotteella katsojan nostalgiaan kiskaiseva Häjyt 2 alleviivaa opettavaista sanomaansa.
Garbo: Where Did You Go? haahuilee kyselemässä tähden Hollywoodista poistumisen syitä
ELOKUVA | Epätasainen, koostemainen dokumenttielokuva Greta Garbosta kertoo, että Pohjoismaista saattoi päästä maailmankuuluksi tähdeksi jo 100 vuotta sitten.
Bridget Jonesin elämä, entiset ystävät ja uudet rakkaudet – arviossa Mad About the Boy
ELOKUVA | Michael Morris on ohjannut viimeisen Bridget Jones -elokuvan, joka on romanttisista komedioista myös paras.
Nuoren Bob Dylanin muotokuva tekee vaikutuksen – arviossa A Complete Unknown
ELOKUVA | James Mangoldin ohjaama Dylan-elokuva huokuu 1960-luvun henkeä niin ideologialtaan, visuaaliselta kokonaisilmeeltään kuin pienemmiltäkin yksityiskohdiltaan.