Hirtehinen trilleri näyttää maskuliinisuuden kriisin – arviossa korealainen ensi-iltaelokuva No Other Choice

Kuva: Cinema Mondo

You Man-soo on tavoittanut elämässään kaiken: hänellä on hyvä työ erikoisasiantuntijana paperifirmassa, hulppeahko talo isoine puutarhoineen, nätti vaimo, kaksi kelpoa lasta ja pari söpöä koiraa. Kunnes firma myydään amerikkalaisille ja yt-neuvottelut jättävät Mon-soon työttömäksi.

Kilpailu alalla on niin kovaa, ettei Mon-soon Vuoden Sellumies 2019 -tittelikään takaa uutta työpaikkaa muuta kuin varastolaatikoiden parissa. Mon-soon johtopäätös on, että kovimmat kilpailijat on eliminoitava konstilla millä hyvänsä. Oman talon ja perheen eteen on tehtävä se mitä miehen on tehtävä.

Park Chan-wook on ottanut Donald E. Westlaken romaanin The Ax ja tehnyt sen pohjalta korealaisen sovituksen, joka iskee tiukasti tämän ajan neokapitalistiseen talouteen ja Etelä-Korean työmarkkinaongelmiin. Tässä No Other Choice rinnastuu Bong Joon-hon Parasiteen. Kyllä tähän voi samastua maailmanlaajuisesti; elokuvalle olisi käyttöä vaikkapa UPM:n johtohenkilöstön tyky-päivänäytöksenä. Suomalainenkin voi tunnistaa sen höpöhöpö-jargonin, jota työnhaun motivointisessioissa suolletaan. Näinä aikoina hyvä ihminen ei välttämättä enää saa hyvää työtä. No Other Choice ottaakin kohteekseen paitsi automatisaation ja tekoälyn tuottamat ongelmat työelämälle myös konsulttivetoisen muka-ongelmanratkaisuteollisuuden.

Tyylilaji on hirtehinen musta draamakomedia, joka tuntuu miltei fyysiseltä. Eikä tässä elokuvassa tapeta siististi, vaan rikoksen tie esitetään aivan yhtä kovana työnä kuin paperitehtaalla työskentely. Työpaikoista kilpaileviakaan ei esitetä paperisen ohuesti, vaan juopottelusessio pahimman kilpailijan kanssa on outoa kahden miehen bondaamista, tiettyyn pisteeseen asti.

* *

Park Chan-wookin ohjaukset Oldboysta (2003) kolmen vuoden takaiseen Decision to Leave -elokuvaan ja No Other Choiceen tutkivat maskuliinisuuden kriisiä. Elokuvien pääosassa mies, joka menettää asemansa – Oldboyssa kirjaimellisesti, kun päähenkilö kidnapataan ja vangitaan yhteen huoneeseen 15 vuodeksi. Decision to Leavessa poliisietsivän identiteettikriisin aiheuttaa murhasta epäilty nainen, joka onnistuu kietomaan etsivän pikkusormensa ympärille.

Nyt menetetään työpaikka ja asema perheen päänä ja elättäjänä. Jo alkupuolen työpaikkalahja, ankerias, viittaa tulevaan miehisyyden kriisiin, sillä Itä-Aasiassa ankeriasta pidetään energiaa – etenkin miehistä – antavana kalana. Sekä Oldboyssa että No Other Choicessa hampaat ja niiden väkivaltainen kohtelu tuntuvat samoin liittyvän miehisyyteen.

Mukaan touhuun ajautuvat väistämättä perheenjäsenet, joita kriisi koskettaa, kun sello- ja tennistunnit on jätettävä. Avioparin yhteisharrastusta, paritanssia, toki jatketaan elokuvan aikana.

Park Chan-wook noudattaa tarkkaan Tsehovin ohjetta, että jos näytelmän ensimmäisessä näytöksessä esitellään ase, on sen lauettava viimeistään kolmannessa näytöksessä. No Other Choicessa kaikki elementit lunastetaan elokuvan kuluessa, ja alussa esitellylle Man-soon bonsaipuuharrastukselle löytyy hyötykäyttöä tarinan loppupuolella.

Kuvapuolella korostuvat reippaat leikkaukset ja kuvakulmat sekä loppusyksyn värimaisema. Aivan yhtä kekseliästä kuin Decision to Leavessa visuaalinen ilmaisu ei ole, mutta Park Chon-wook ei ole koskaan tehnyt visuaalisesti tylsää elokuvaa ja nytkin tiukka kameratyö ja napakka leikkaus yllättävät katsojan tämän tästä.

Lee Byung-hun. Kuva: Cinema Mondo

* *

Kiitosta ansaitsee myös loistava näyttelijäkaarti, pääosassa Lee Byung-hun, joka on esiintynyt läjässä tunnettuja korealaiselokuvia Joint Security Areasta alkaen. Moni lie nähnyt hänet myös Squid Gamessa. Lee Byung-hun tekee huikeasti roolinsa sorvin ääressä viihtyvästä perheenisästä synkkiä alavireitä kantavaksi hahmoksi.

Park Chan-wookin elokuvien kohdalla pitää mainita myös musiikin käyttö. Elokuva aukeaa klassisella Mozartin musiikilla, joka alleviivaa ironisesti Youn perheen onnea. Sitten on takavuosien nostalgisia biisejä juuri oikeissa kohdissa siivittämässä tunnelmaa: Sam & Daven Hold On, I’m Coming, Cho Yong Pil’n trot eli korealainen iskelmä Redpepper Dragonfly (1992), Kim Chag-wan’n kaunis balladi Kure kotcha / Let’s Walk On (1983) ja Cho-Seung-gun vähän japanilaista enkaa muistuttava kappale.

No Other Choice on Korean Oscar-ehdokas ja se on myös Golden Globe -ehdokas kolmessa kategoriassa. Muun muassa pääosanesittäjä Lee Byung-hun on ehdolla parhaan näytteljjän kategoriassa.

Park Chan-wook on omistanut elokuvan 92-vuotiaalle Costa-Gavrasille, joka ohjasi ensimmäisen elokuvasovituksen Westlaken trilleristä.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua