Vicky Krieps ja Tim Roth. Kuvat: IFC Films
ELOKUVA | Mia Hansen-Løve ohjaama ensi-iltadraama Kohtauksia eräältä saarelta jäljittää rakkauden polkuja lempeästi, naisen katseella. Pariskunta tulee käsikirjoitustyöhön saarelle, taloon, jossa Bergmankin välillä asui.
”Kohtauksia eräältä saarelta kulminoituu aika yksinkertaiseen asiaan: äidinrakkauteen.”
ARVOSTELU
Kohtauksia eräältä saarelta
- Ohjaus: Mia Hansen-Løve
- Rooleissa Vicky Krieps, Tim Roth, Mia Wasikowska, Anders Danielsen Lie
- Ensi-ilta: 18.2.2022
Fårön saari oli Ingmar Bergmanin sielunmaisema ja maallisen vaelluksen päätepiste. Sen hiekkoihin on haudattu niin Ingmar kuin Ingrid Bergmankin.
Fårö on lumoava osa Gotlantia. Se toinen pää on Peppi Pitkätossun, ruusujen ja perinteen.
Fårö on pyöräilijän paratiisi. Itse pyöräilin saarella kolme päivää nelisen vuotta sitten.
Saari on Bergman-fanin paratiisi, koska siellä voi käydä Bergman-keskuksessa, katsoa ja tutkia kaiken varsinkin saarella kuvatuista elokuvista ja ihmetellä pohjoisrannan raukkeja, suuria rapakivimöykkyjä.
Kohtauksia eräältä saarelta ottaa tämän kaiken elokuvaan, lauttareissua unohtamatta. Hauska yksityiskohta paljastuu vasta aivan lopussa – lautan työntekijä onkin Ingmar Bergman nuorempi!
* *
Mia Hansen-Løven ohjaama elokuva on naisen katseella kuvattu, käsikirjoitettu ja ohjattu.
Kaksi elokuvantekijää, Tony (Tim Roth) ja Chris (Vicky Krieps) ovat hieman epäsuhta pari ikäerossaan ja eri pituisina, mutta heitä yhdistää intohimo elokuvaan ja Bergmaniin.
Tony on menestynyt, jopa Bergman-festivaaleille kutsuttu ohjaaja, Chris pohtii vielä omien lihasten riittävyyttä.
He tulevat käsikirjoitustyöhön saarelle, taloon, jossa Bergmankin välillä asui tai käytti taloa kuvauksiin.
Lauterissa sijaitsevaan, turisteilta piilossa pidettävään Bergmanin Hammars-huvilaankin astutaan sisälle, mikä tavallaan myös huipentaa elokuvan kuvauslokaatiot.
Kohtauksia eräältä saarelta on tunteellinen, mutta ovela elokuva. Siinä missä Bergman jäystää suurissa draamoissaan sielua, Kohtauksia eräältä saarelta kulminoituu aika yksinkertaiseen asiaan: äidinrakkauteen.
Chris on levoton käsikirjoittajan vapaudessaankin, kun tytär June on kaukana.
Tässä ohjaaja iskee nuolensa suoraan Bergmaniin. Mikä oli tämä suurmies, jolla oli yhdeksän lasta viiden eri naisen kanssa? Pitikö hän edes lapsistaan? Ja miten lapset kokivat isänsä, kyselee Chris saaren oppailta.
Bergman-faneille elokuva on ehdoton katsottava, kun matkailu on näinä päivinä pitkän harkinnan paikka. Fårö avautuu joka puolelta loppukesällä kuvatussa elokuvassa.
Valo ja meri hivelevät Chrisin vartaloa ja olkikattoiset lammassuojat pysäyttävät pyöräilijän.
Chrisin avoimuus ja epäröinti Tonyn parkkiintunutta elokuvamiehen statusta vasten luo kontrastin, jota itsekin vanhempaan elokuvamieheen, Oliver Assayasiin hurahtanut Mia Hansen-Løve tässä pui.
Onko elokuva kaikki, mikä heitä pyörittää?
Chrisin kehittelemä tarina onkin kokonaisuuden hauska ylätaso, elokuva elokuvassa. Chris rakentaa käsikirjoitusta kahden teinirakastavaisen uudelleenkohtaamisesta ystäviensä häissä. Voisiko intohimo vielä syttyä, vaikka molemmilla on elämää tahollaan?
Siitä muodostuukin tarinan herkin ja raastavin juonne niin kuvauksellisesti kuin dialogiltaan.
Mia Hansen-Løve upottaa siihen loputkin kokemuksensa itseriittoisesta nuoruudesta ja etsinnästä taiteen maailmassa.
Anne Välinoro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.